Nanna (skandinaavinen mytologia)
Nanna Nepsdóttir on jumalatar skandinaavisessa mytologiassa. Nannan kuvaus vaihtelee eri lähteissä, mutta yleensä hänet yhdistetään Balderiin, joka lukeutuu aasajumaliin.
1200-luvulta peräisin olevassa Proosa-Eddassa Nanna on Balderin vaimo, ja pariskunnalla on poika nimeltään Forseti. Balderin kuoleman jälkeen Nanna kuolee suruun. Nannan ruumis laitetaan samaan veneeseen Balderin ruumiin kanssa, ja heidät sytytetään tuleen ja työnnetään merelle. Tuonpuoleisessa Helheimissa Balder ja Nanna tapaavat taas toisensa. Yrittäessään herättää Balderin takaisin henkiin Hermod ratsastaa Helheimiin, ja kun Nanna saa toivoa siitä, että voi herätä henkiin, hän antaa Hermodille lahjoja vietäväksi Frigg-, Fulla- ja muille jumalattarille, joiden nimiä ei mainita. Nanna mainitaan usein myös skaldien runoissa. Suulliseen perimätietoon pohjautuvassa Runo-Eddassa esiintyy myös Nanna, joka saattaa olla sama henkilö kuin Balderin vaimo.
Saxo Grammaticuksen 1100-luvun työssään Gesta Danorumissa Nanna on ihminen, kuningas Gevarin tytär ja sekä puolijumala Balderin että Hödrin rakkauden kohde. Hödr ei ole jumala, vaan ihminen. Balder ja Hödr taistelevat usein Nannasta. Nanna on kuitenkin kiinnostunut vain Hödristä ja menee hänen kanssaan naimisiin. Balder sen sijaan kuihtuu pois Nannasta näkemienstä painajaisten vuoksi.
500- tai 600-luvulta peräisin olevan Setren kamman riimukirjoitukessa saatetaan viitata Nannaan.
Etymologia
muokkaaNanna-nimen etymologiasta kiistellään, ja tutkijat ovat myös väitelleet Nannan yhteyksistä muiden kulttuurien samannimisten jumalten kanssa. Jotkin tutkijat ovat esittäneet Nanna-nimen tulevan äitiä tarkoittavasta jokeltelusanasta nanna. Tutkija Jan de Vries yhdistää nimen kantaan *nanþ-, joka tarkoittaa 'uskalias'. Tutkija John Lindowin teorian mukaan muinaisnorjan kielessä on voinut olla samanlainen substantiivi, joka tarkoittaa 'nainen'.[1] Tutkija John McKinnell on todennut, että äitiä merkitsevä ja *nanþ-johdos eivät ehkä ole selviä huomauttaen, että nanna on joskus voinut tarkoittaa 'hän, joka voimaannuttaa'.[2]