Natal
Natal oli nykyisen Etelä-Afrikan kaakkoisosassa Intian valtameren rannikolla vuosina 1843–1910 sijainnut Britannian siirtomaa. Se liittyi vuonna 1910 osaksi Etelä-Afrikan unionia ja muodosti sen jälkeen Etelä-Afrikkaan kuuluneen Natalin provinssin. Sen alue vastasi suunnilleen nykyistä KwaZulu-Natalin provinssia.[1]
| Natalin siirtomaa Colony of Natal |
|||
|---|---|---|---|
1843–1910 |
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | kruununsiirtomaa (perustuslaillinen monarkia) | ||
| Monarkki |
|
||
| Pääkaupunki | Pietermaritzburg | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 91 610 km² | ||
| Väkiluku (1904) | 1 108 754 | ||
| – väestötiheys | 12 / km² | ||
| Edeltäjät |
 Natalian tasavalta Zulumaa |
||
| Seuraaja |
 Etelä-Afrikan unioni |
||
Historia
muokkaaAlueen nimi tulee joulua tarkoittavasta portugalin kielen sanasta natal. Portugalilainen löytöretkeilijä Vasco da Gama saapui seudulle ensimmäisenä eurooppalaisena vuonna 1497 ja antoi löytämälleen maalle nimeksi Terra Natalis, ”joulumaa”. Portugali perusti oman siirtokuntansa pohjoisemmas Delagoanlahdelle, mutta Natal pysyi bantu-kansoihin kuuluneiden ngunien hallinnassa vielä usean vuosisadan ajan. 1800-luvun alkupuolella nguneihin kuuluneet zulut loivat Tugelajoen pohjoispuolelle vahvan kuningaskunnan, Zulumaan, ja hävittivät tai karkottivat sotaretkillään Tugelan eteläpuolella asuneet heimot. Vuonna 1824 britit perustivat rannikolle Port Natalin kaupungin (nykyinen Durban) ja tekivät zuluhallitsija Shakan kanssa sopimuksen, jolla he saivat haltuunsa noin 80 kilometrin levyisen ja 160 kilometriä sisämaahan ulottuneen kaistaleen rannikolta. Vuonna 1835 brittiläinen lähetyssaarnaaja Allen Francis Gardiner teki Shakan seuraajan Dinganen kanssa sopimuksen, jonka mukaan koko Natalin eteläosa siirtyisi Britannialle, mutta britit eivät aluksi osoittaneet kiinnostusta asumattomaan sisämaahan.[1]
Vuonna 1837 Natalin sisämaahan alkoi saapua niin sanottuja voortrekkereitä, brittiläisestä Kapmaasta vaeltamaan lähteneitä hollantilaistaustaisia buureja. Lohikäärmevuorten yli tullutta joukkoa johti Piet Retief. Dingane lupasi myydä lähes koko Natalin heille vähäisestä vastapalveluksesta, mutta surmasikin Retiefin ja pääosan tämän seuraajista väijytyksessä helmikuussa 1838. Tapaus teki buureista ja zuluista pitkäaikaisia vihollisia. Saman vuoden joulukuussa Andries Pretoriuksen johtama toinen voortrekkerijoukko voitti Dinganen ja tuhosi suuren osan tämän armeijasta Bloedrivierin taistelussa. Zulut ajautuivat sisällissotaan, jolloin Dinganen syrjäyttänyt kuningas Mpande luovutti Tugalen eteläpuolisen osan Natalia buureille. Buurit perustivat saamalleen alueelle vuonna 1840 Natalian tasavallan, jonka pääkaupunkina oli Pietermaritzburg. Britannia kuitenkin valloitti Natalin jo vuonna 1843 ja liitti sen valtapiiriinsä. Pääosa buureista jätti pettyneinä Natalin ja vaelsi kauemmas sisämaahan, johon he perustivat myöhemmin Oranjen ja Transvaalin tasavallat sekä lyhytikäisemmän Utrechtin tasavallan.[1][2] Buurien tilalle Nataliin muutti pääasiassa brittiläistaustaista väestöä. Natalin hallinnossa vuodesta 1849 vaikuttanut Theophilus Shepstone pyrki jättämään alueita myös bantuille, jotka muodostivat enemmistön Natalin alueen asukkaista.[1]
Britannia liitti Natalin vuonna 1844 suoraan Kapmaahan, mutta vuonna 1856 se erotettiin omaksi kruununsiirtomaakseen. Britit perustivat alueelle sokeriruokoplantaaseja, ja saadakseen niille työvoimaa he alkoivat vuodesta 1860 alkaen tuoda alueelle sopimustyöläisiä Brittiläisestä Intiasta. Intialaisista muodostui lopulta suuri ja merkittävä väestöryhmä. Kun Britannia oli kukistanut zulut vuoden 1879 zulusodassa, heidän valtakuntansa miehitettiin ja julistettiin vuonna 1887 osaksi Brittiläistä imperiumia. Vuonna 1897 entisestä Zulumaasta tuli virallisesti osa Natalin kruununsiirtomaata.[2][1] Natalille myönnettiin vuonna 1893 osittainen paikallinen itsehallinto. Vuonna 1895 valmistui Durbanin ja Transvaalin pääkaupungin Pretorian yhdistänyt rautatie, ja vuonna 1898 Natal muodosti tulliliiton Kapmaan ja buurivaltioiden kanssa.[1] Toisen buurisodan alkuvaiheessa syksyllä 1899 Transvaalin ja Oranjen joukot hyökkäsivät Natalin alueelle ja piirittivät Ladysmithin kaupungin.[2] Natalin pääosin brittiläistaustainen valkoihoinen väestö tuki kuitenkin sodassa Britannian armeijaa.[1]
Natal yhdistettiin vuonna 1910 Kapmaan sekä Transvaalin ja Oranjejoen siirtokuntien kanssa Etelä-Afrikan unioniksi, joka sai dominion aseman imperiumissa.[2] Natal oli tämän jälkeen pienin ja vahvimmin brittiläismielinen Etelä-Afrikan neljästä provinssista. Zulujen asuttamista alueista muodostettiin apartheid-aikana KwaZulu-niminen bantustan, joka yhdistettiin vuonna 1994 Natalin kanssa nykyiseksi KwaZulu-Natalin provinssiksi.[1]
Lähteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Natal Wikimedia Commonsissa