Neidonkorento
Neidonkorento (Calopteryx virgo) on hentosudenkorentoihin kuuluva sudenkorentolaji.
| Neidonkorento | |
|---|---|
 Neidonkorentokoiras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Sudenkorennot Odonata |
| Alalahko: | Hentosudenkorennot Zygoptera |
| Heimo: | Neidonkorennot Calopterygidae |
| Suku: | Calopteryx |
| Laji: | virgo |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Calopteryx virgo |
|
| Katso myös | |
Tuntomerkit
muokkaa
Neidonkorennon kokonaispituus on 45–49 mm, josta takaruumis on pituudeltaan 33–40 mm pitkä. Koiraan vartalo on sähkönsininen, valossa toisinaan myös smaragdinvihreä. Takaruumiin kärjen alapinta on punertavan ruskea. Naaraan vartalo on vihreä, keskiruumiin sivulla ja takaruumiin päällä on pronssinruskeita lautumia. Takaruumiin viimeisten jaokkeiden päällä on keltainen raita. Takasiivet ovat neidonkorennoilla 28–36 mm pitkiä. Siivet ovat keskikohdastaan erityisen leveät ja siipisuonitus on hyvin tiheää. Koiraalla siivet ovat valossa väriltään lähes kokonaan metallisen tummansiniset, siiven kärki on usein läpikuultava. Naaraalla siivet ovat syvän ruskeat, joissa on pieni valkea valesiipitäplä. Useimmista muista sudenkorentolajeista poiketen neidonkorennot lentävät päiväperhosmaisesti hitaasti lepattaen.[3][4]
Suomessa tavattavista sudenkorentolajeista neidonkorento muistuttaa ainoastaan immenkorentoa. Varsinkin lajien naaraat ovat samannäköisiä.[5] Lajien tiedetään luonnossa myös risteytyneen keskenään.[4]
Elinympäristö
muokkaaNeidonkorennot viihtyvät monenlaisten virtaavien vesien äärillä, eivätkä ne ole elinympäristön suhteen erityisen vaativia. Eniten laji kuitenkin suosii puhtaita, hiekka- ja sorapohjaisia vesistöjä. Harhailevia yksilöitä voi tavata kaukanakin virtaavista vesistä.[4][5]
Levinneisyys
muokkaaNeidonkorento on levinnyt lähes koko Eurooppaan ja Afrikan pohjoisrannikolle. Levinneisyysalue jatkuu Aasia puolella ainakin Siperian länsiosiin saakka.[5]
Suomessa neidonkorento on yleinen laji maan etelä- ja keskiosissa. Pohjoisempana lajia tavataan harvinaisena Keski-Lappiin saakka. Inarissa on lisäksi erillinen esiintymä, joka liittyy Paatsjoen vesistöalueeseen. Joinain vuosina neidonkorennot ovat hyvin runsaslukuisia, jolloin parhaimmissa esiintymispaikoissa voi lajin kosioaikaan nähdä samanaikaisesti satoja yksilöitä.[5]
Elintavat
muokkaa
Suomessa neidonkorentojen lentoaika ajoittuu kesäkuun alusta syyskuun alkuun.[5] Koiraat pitävät reviiriä ja voivat käydä siitä pitkiäkin kamppailuita. Kun vieras koiras saapuu toisen reviirille, reviirin haltija lentää tulijaa vastaan aggressiivisesti. Jos tulija ei peränny, koiraat lentävät 15–30 cm:n etäisyydellä toisistaan, syöksähdellen toisinaan ylös ja alas. Lennossa siivet lyövät tavallistakin hitaammin, takaruumis on taivutettuna ylöspäin ja keskiruumis on tavallista korkeammalla. Reviiritaistelut saattavat kestää jopa tunnin ajan.[6]
Neidonkorentokoiraiden kosiokäyttäytyminen tunnetaan hyvin. Koiraat heittäytyvät munintareviirillään veden pintakalvolle esitelläkseen veden virtaamisnopeutta.[5] Toisin kuin sudenkorennoilla yleensä, neidonkorentojen parittelu edeltää koiraan kosiolento, ”häätanssi”. Siinä koiras lentää naaraan takana räpytellen voimakkaasti siipiään. Jos naaras on suostuvainen paritteluun, se jää koiraan reviirille. Paritellessaan koiraat yrittävät ensin poistaa edellisen koiraan sperman naaraan sukuelimistä. Parittelun jälkeen koiras osoittaa naaraalle reviiriltä munintapaikan, ja vartioi munintaa lähistöltä. Naaras laskeutuu usein munimaan kokonaan veden alle.[4][7]
Lähteet
muokkaa- Karjalainen, Sami, Suomen sudenkorennot. Uudistettu painos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2010 (2002).
Viitteet
muokkaa- ↑ Boudot, J.-P.: Calopteryx virgo IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.8.2014. (englanniksi)
- ↑ Sami Karjalainen, Heidi Viljanen, Pasi Sihvonen: Neidonkorento – Calopteryx virgo Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Karjalainen 2010, s. 23, 60, 65.
- ↑ a b c d Korentowiki: Neidonkorento Viitattu 22.8.2011.
- ↑ a b c d e f Karjalainen 2010, s. 65.
- ↑ Karjalainen 2010, s. 29.
- ↑ Karjalainen 2010, s. 31, 33, 36.