Neopreeni

synteettinen kumimateriaali

Neopreeni eli kloropreenikumi on vuonna 1930 DuPontilla työskennelleen Wallace Carothersin keksimä synteettinen kumimateriaali, jota valmistetaan polymeroimalla kloropreenia eli 2-kloori-1,3-butadieeniä (C4H5Cl). Neopreeni oli aikoinaan ensimmäinen massatuotantoon päässyt synteettinen kumimateriaali, tuolloin sitä kutsuttiin nimellä duprene. Alun perin neopreeni on tarkoitettu öljyä sietäväksi vaihtoehdoksi luonnonkumille. Sitä käytetään mm. sukelluspukujen ja kahluuhousujen valmistukseen. Neopreenin pääraaka-aine on kalkkikivestä saatava kalsiumkarbonaatti. Neopreenin lämpimyys ja vedenpitävyys perustuvat typpikaasua sisältäviin mikrokennoihin, jotka eivät absorboi vettä ja toimivat erinomaisena lämmöneristeenä. Neopreenin CAS-numero on 9010-98-4.

Neopreenistä valmistettu surffausasu.

Ennen kuin kloropreenikumista valmistetaan kahluuhousuja tai sukelluspukuja, sitä saatetaan seostaa aineilla, joilla materiaalille saadaan pehmeyttä ja joustavuutta. Neopreenin seostamisella on haittapuolensa: materiaalia pehmentävät seosaineet vaikuttavat kennojen välisten seinämien paksuuteen, joten seostettu neopreeni painuu seostamatonta helpommin kasaan. Tällöin kennojen typpikaasu alkaa hitaasti vuotaa ulos, jolloin neopreeni menettää joustavuuttaan ja lämmöneristyskykyään ja alkaa haurastua. Vanhat neopreenikahluuhousut saattavatkin repeytyä hyvin helposti.

Mitä huonompilaatuista neopreeni on, sitä nopeammin se kuluu loppuun. Neopreeni puristuu kasaan myös mekaanisessa rasituksessa, esimerkiksi rantakivillä istuskelussa tai kahluukengän puristuksessa. Muilta osin neopreeni on hyvin kestävä materiaali, se kestää hyvin muun muassa öljyä, kemikaaleja, auringonvaloa, pakkasta ja otsonia.

Aiheesta muualla

muokkaa
  NODES
INTERN 2