Nereo Rocco

Nereo Rocco (20. toukokuuta 1912 – 20. helmikuuta 1979) oli italialainen jalkapallovalmentaja ja keskikenttäpelaaja. Hän on yksi varhaisimmista puolustusvoittoisen Catenaccio-pelitavan kehittäjistä ja soveltajista kotimaassaan.

Nereo Rocco

Henkilötiedot
Koko nimi	Nereo Rocco
Syntymäaika	20. toukokuuta 1912
Syntymäpaikka	Trieste, Itävalta-Unkari
Kuolinaika	20. helmikuuta 1979 (66 vuotta)
Kuolinpaikka	Trieste, Friuli-Venezia Giulia, Italia
Seurat
Vuodet	Seura	O (M)
1929–1937 1937–1940 1940–1942	US Triestina Calcio SSC Napoli Calcio Padova
Maajoukkue
1934	Italia	1 (0)
Valmennusura
1947–1950 1950–1953 1953–1954 1954–1961 1961–1963 1963–1967 1967–1973 1973–1974 1977	US Triestina Calcio Treviso FBC Triestina Calcio Calcio Padova AC Milan Torino FC AC Milan ACF Fiorentina AC Milan

US Triestina Calcion uusi kotistadion nimettiin vuonna 1992 Roccon mukaan Stadio Nereo Roccoksi.

Ura pelaajana

Rocco aloitti oman pelaajauransa US Triestina Calcion keskikentällä 1929. Seura nousi samana vuonna ensimmäistä kertaa historiassaan Serie A:han ja Rocco kuului joukkueen avainpelaajistoon. Vuonna 1934 hänestä tuli seuran ensimmäinen pelaaja Italian maajoukkueessa. Hän siirtyi 1937 SSC Napoliin, jossa pelasi kolme kautta. Sotavuosina hän edusti vielä Calcio Padova lopettaen pelaajauransa 30-vuotiaana 1942.

Ura valmentajana

Rocco aloitti valmennusuransa kotiseurassaan US Triestinassa vuonna 1947. Hänen johdollaan seura sijoittui sensaatiomaisesti Serie A:ssa toiseksi kaudella 1947/48, mikä on edelleen seuran paras sijoitus pääsarjatasolla. Menestyksestä huolimatta Rocco ajautui erimielisyyksiin seurajohdon kanssa ja erosi tehtävistään vuonna 1950. Tämän jälkeen hän valmensi kolme vuotta Trevisoa luotsaten seuran Serie B:ssä kuudenneksi kaudella 1950/51, mikä on seuran paras saavutus. Rocco palasi 1953 Triestinaan yhdeksi kaudeksi.

Vuonna 1954 Rocco palasi entiseen seuraansa Calcio Padovaan valmentajaksi. Debyyttikaudellaan hän johdatti Padovan takaisin pääsarjaan, jossa seura jatkoi hyviä esityksiään sijoittumalla kolmanneksi kaudella 1957/58. Rocco jätti Padovan kauden 1960/61 jälkeen ja siirtyi suurseura AC Milanin peräsimeen. Roccon johdolla Milan pelasi menestyksekkäästi ja voitti Italian mestaruuden 1962 sekä Euroopan Cupin 1963. Hän siirtyi cupin mestaruuden jälkeen Torinon päävalmentajaksi ja yritti palauttaa 1940-luvun menestysseuran takaisin mestaruuskantaan, muttei onnistunut tavoitteessaan vaikka Torino pelasikin hyvin.

Rocco palasi AC Milaniin 1967 ja jatkoi seuran peräsimessä huimaa menestystä. Ensimmäisellä kaudella tuli Italian mestaruuden lisäksi Cup-voittajien Cupin mestaruus. Seuraavalla kaudella Rocco palautti Milanin mestariksi Euroopan Cupissa, kun AFC Ajax kaatui finaalissa komeasti 4–1. Rocco jatkoi seuran päävalmentajana viisi vuotta, muttei onnistunut voittamaan toista liigamestaruutta. Hän jätti joukkueen 1973 toisen Cup-voittajien Cupin mestaruuden jälkeen. Hän valmensi kaudella 1973/74 ACF Fiorentinaa lopettaen uransa kauden jälkeen.

Vuonna 1977 Rocco palasi vielä lyhyeksi aikaa AC Milanin päävalmentajaksi ja Nils Liedholmin apulaiseksi. Rocco kuoli 20. helmikuuta 1979 Triestessä 66-vuotiaana.

Meriitit valmentajana

• Euroopan Cup (2): 1963, 1969
• Cup-voittajien Cup (2): 1968, 1973
• Intercontinental Cup: 1969
• Italian mestaruus (2): 1962, 1968
• Italian cup (2): 1972, 1973