Nero Wolfe

Nero Wolfe on yhdysvaltalaisen dekkarikirjailija Rex Stoutin luoma kuvitteellinen salapoliisihahmo. Wolfe on Stoutin dekkareiden lihava, kulinarismia rakastava ja orkideoiden hoitoa harrastava huippuälykäs päähenkilö. Stoutin Wolfelle antama rooli on omaperäinen: Wolfe ei käytännössä koskaan poistu suuresta New Yorkin ruskeakivitalostaan vaan antaa apulaisensa Archie Goodwinin hoitaa kaikki kenttäetsivän työt. Huomionarvoista on myös, että vaikka vuosikymmenet dekkarisarjan edetessä vierivät, Wolfe, Goodwin ja heidän läheiseen tuttavapiiriinsä kuuluvat henkilöt eivät vanhene.

Stout kirjoitti 1930-luvulta alkaen 1970-luvulle saakka yhteensä 33 Nero Wolfe -romaania ja 39 novellia. Stout sai työstään Wolfe-dekkaristina paljon tunnustusta, merkittävimpänä ehkä ehdokkuus vuoden 2000 vuosisadan parhaaksi dekkarikirjailijaksi maailman suurimmassa mysteeri- ja scifi-kirjallisuustapahtumassa Boucherconissa. Palkinnon voittaneen Agatha Christien lisäksi ehdolla palkituiksi olivat myös Raymond Chandler, Dashiell Hammett ja Dorothy Sayers.

Stoutin perikunnan luvalla amerikkalainen toimittaja ja kirjailija Robert Goldsborough jatkoi 1980-luvulla Nero Wolfe -dekkareiden kirjoittamista. Hän on julkaissut yhdeksän Nero Wolfe -romaania, näistä yksi Nero Wolfen ja Archie Goodwinin ensi kohtaamista käsittelevä esiosa.

Rex Stoutin Nero Wolfe -tuotanto

Romaanit

Fer-de-Lance, julkaistu 1934 (suom. Keihäskäärme)
The League of Frightened Men, 1935 (Pelokkaitten miesten liitto)
The Rubber Band, 1936 (Puuttuva lenkki)
The Red Box, 1937 (Punaisen rasian arvoitus)
Too Many Cooks, 1938 (Liian monta kokkia)
Some Buried Caesar, 1939 (Caesar on kuollut)
Over My Dead Body, 1939 (Yli kuolleen ruumiini)
Where There’s a Will, 1940 (Missä on testamentti)
The Silent Speaker, 1946 (Kadonnut ääni)
Too Many Women, 1947 (Liian monta naista)
And Be a Villain (myös More Deaths than One), 1948 (Liian monta kuolemaa)
The Second Confession, 1949 (Toinen tunnustus)
In the Best Families (myös Even in the Best Families), 1950 (Parhaissakin perheissä)
Murder by the Book, 1951 (Kuoleman käsikirjoitus)
Prisoner’s Base (myös Out Goes She), 1952 (Nero Wolfe pesee kätensä)
The Golden Spiders, 1953 (Kultaiset hämähäkit)
The Black Mountain, 1954 (Mustan vuoren varjossa)
Before Midnight, 1955 (Ennen keskiyötä)
Might As Well Be Dead, 1956 (Viittä vaille vainaja)
If Death Ever Slept, 1957 (Jos kuolema uinahtaa)
Champagne for One, 1958 (Samppanjaa yhdelle)
Plot It Yourself (myös Murder in Style), 1959 (Murhaajan tyyliin)
Too Many Clients, 1960 (Liian monta asiakasta)
The Final Deduction, 1961 (Lopullinen ratkaisu)
Gambit, 1962 (Viimeinen siirto)
The Mother Hunt, 1963 (Löytölapsi)
A Right To Die, 1964 (Oikeus kuolla)
The Doorbell Rang, 1965 (Ovikello soi)
Death of a Doxy, 1966 (Murha makuuhuoneessa)
The Father Hunt, 1968 (Isätön tyttö)
Death of a Dude, 1969 (Kesävieraan kuolema)
Please Pass the Guilt, 1973 (Kuolema pöytälaatikossa)
A Family Affair, 1975 (Nero Wolfen viimeinen juttu)

Novellikokoelmat

Seuraavat sisältävät 2–4 Nero Wolfe -tarinaa.

Black Orchids, julkaistu 1942
Not Quite Dead Enough, 1944 (suom. Ei aivan tarpeeksi kuollut)
Trouble in Triplicate, 1949
Three Doors to Death, 1950
Curtains for Three, 1950
Triple Jeopardy, 1952
Three Men Out, 1954
Three Witnesses, 1956
Three For the Chair, 1957 (suom. Liian monta etsivää)
And Four to Go, 1958
Three at Wolfe’s Door, 1960
Homicide Trinity, 1962
Trio for Blunt Instruments, 1964
Death Times Three, 1985 (tarinat kirjoitettu 1940, 1958, 1961)

Robert Goldsboroughin Nero Wolfe -romaanit

Murder in E Minor, julkaistu 1986
Death on Deadline, julkaistu 1987 (suom. Keltainen lehdistö)
The Bloodied Ivy, julkaistu 1988 (suom. Verenpunainen muratti)
The Last Coincidence, julkaistu 1989 (suom. Liian monta alibia)
Fade to Black, julkaistu 1990 (suom. Musta aukko)
Silver Spire, julkaistu 1992
The Missing Chapter, julkaistu 1994
Archie Meets Nero Wolfe, julkaistu 2012
Murder in the Ball Park, julkaistu 2014

Tämä kirjallisuuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.