Neues Museum
Neues Museum (suom. Uusi museo) on museo Berliinin niin sanotun Museumsinselin eli Museosaaren alueella. Se on alueen museoista toiseksi vanhin.[1] Sen tiloissa toimii nykyään useita Berliinin valtionmuseoista: Berliinin egyptiläinen museo, Berliinin esi- ja varhaishistorian museo sekä joitain osia antiikin esineiden kokoelmasta.[2]
Historia ja rakennus
muokkaaEnnen Neues Museumia alueella oli jo yksi museo, joka tunnetaan nykyisin nimellä Altes Museum eli ”vanha museo”. Kun sen tilat eivät riittäneet kasvaville kokoelmille, Preussin kuningas Fredrik Vilhelm IV määräsi vuonna 1841 rakentamaan alueelle kokonaisen museokeskittymän. Toisena alueen rakennuksista valmistui Neues Museum, jonka suunnitteli arkkitehti Friedrich August Stüler. Se rakennettiin vuosina 1843–1856. Se sijaitsee Altes Museumin takana, nykyisen Bodestrassen toisella puolella.[1] Neues Museumin peruskivi muurattiin 6. huhtikuuta 1843 ja ulkopuolelta rakennus oli pääosin valmis jo 1846, mutta vuoden 1848 vallankumous viivästytti rakentamista. Museo avasi ovensa virallisesti vuonna 1855, mutta sisätilat valmistuivat lopullisesti vasta 1865. Julkisivussa lukee latinankielinen lause ”Museum a patre beatissimo conditum ampliavit filius MDCCCLV” (”Poika laajensi onnellisimman isän perustamaa museota 1855”). Tällä viitataan siihen, että kyseessä oli kuningas Fredrik Vilhelm IV:n laajennus hänen isänsä Fredrik Vilhelm III:n rakennuttamaan Altes Museumiin.[3]
Neues Museumin pohjakaava muistuttaa Altes Museumia, mutta siinä ei ole samanlaista keskusrotundaa ja rakennuksessa on kahden sijasta kolme kerrosta. Läntisen julkisivun päätykolmiossa on August Kissin veistämä reliefi Taiteen ja taideteollisuuden vertauskuva (1856). Itäisen julkisivun päätykolmiossa on Friedrich Draken veistos. Vaikkakin rakennuksen julkisivut sisältävät vähemmän veistoksia kuin Altes Museumin, sisätilat koristeltiin sitäkin runsaammin.[3] Berliinin johtavat myöhäisklassistiset taidemaalarit tekivät seinämaalauksia ihmiskunnan historiaa kuvaaviin näyttelyhuoneisiin. Uuteen museoon sijoitettiin alun perin egyptiläinen kokoelma, kreikkalaisten, roomalaisten ja klassististen veistosten kipsikopiot sekä kuparipiirroskabinetti. Päänäyttelyn keskipisteenä oli niin sanottu egyptiläinen piha eli kuudentoista koristellun pylvään muodostama peristyyli, joka esitti Karnakin temppelin Ramsessumin pylväspihaa pienoiskoossa.[1]
Neues Museum tuhoutui Berliinin Museosaaren museoista pahiten toisessa maailmansodassa, ja se oli 2000-luvulle saakka raunioina.[1] Pohjoissiipi, rakennuksen kaakkoiskulma ja pääporraskäytävä tuhoutuivat kokonaan.[4] Päätös Neues Museumin uudelleenrakentamisesta tehtiin vuonna 1985, mutta suunnitelma saatiin valmiiksi vasta 1999.[3] Museon restaurointi käynnistyi lopulta vuonna 2003 brittiläisen arkkitehdin David Chipperfieldin suunnitelmien pohjalta.[2] Rakennuksen tuhoutuneet osat korvattiin uudenaikaisella arkkitehtuurilla.[1] Museo avattiin uudistetussa rakennuksessa vuonna 2009.[2]
Kokoelmat
muokkaa
Egyptiläisen kokoelman tunnetuimpia esineitä ovat 1300-luvulla eaa. tehty Nefertitin rintakuva sekä faarao Ekhnatonia ja Nefertitiä esittävä kotialttari.[5] Myös kuningatar Tejen patsas on kuuluisa. Esi- ja varhaishistorian kokoelma käsittää arkeologisia löytöjä Euroopasta ja Aasiasta kivikaudelta keskiajalle.[6]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Edelgard Abenstein & Jeannine Fiedler: Taide & Arkkitehtuuri: Berliini (suom. Pirkko Roinila), s. 115, 136. Tandem Verlag (h. f. ullmann) 2009. Alkuteos Kunst & Architektur Berlin.
- ↑ a b c Neues Museum (englanniksi) Berliinin valtionmuseoiden sivu. Viitattu 27.7.2014.
- ↑ a b c Neues Museum (saksaksi) Denkmale in Berlin (Internet Archive). Viitattu 27.7.2014.
- ↑ Neues Museum[vanhentunut linkki] (saksaksi) Denkmale in Berlin: Denkmaldatenbank. Viitattu 27.7.2014.
- ↑ Abenstein & Fiedler, s. 146–147.
- ↑ Neues Museum: About the collections (englanniksi) Berliinin valtionmuseoiden sivu. Viitattu 27.7.2014.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Neues Museum Wikimedia Commonsissa
- Neues Museum (saksaksi) Berliinin valtionmuseoiden sivut