Notre-Damen katedraali

Notre-Damen katedraali (ransk. cathédrale Notre-Dame de Paris suom. Meidän Rouvamme tai Valtiattaremme, mikä tarkoittaa Neitsyt Mariaa) sijaitsee Pariisin keskustassa, Seinejoen Île de la Citén saarella. Katedraalin rakentaminen aloitettiin vuonna 1163, ja se valmistui 1345. Useat muutkin Ranskan katedraalit ja kirkot on nimetty samalla Notre-Dame-nimellä.

Notre-Damen katedraali
Notre Damen eteläfasaadi vuonna 2017, kaksi vuotta ennen tulipaloa.
Perustiedot
Sijainti	Pariisi, Ranska
Koordinaatit	48°51′10.8″N, 2°20′59.28″E
Rakennustyyppi	kirkko
Uskonnollinen käyttö	katolisuus
Arkkitehtuuri
Rakennustöiden alkaminen	1163
Valmistumisvuosi	1345
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Katedraali kärsi suuria vahinkoja 15. huhtikuuta 2019 sen kattorakenteissa syttyneessä tulipalossa.

Kirkko on suljettu tulipalon jälkeisten korjausten vuoksi. Se on tarkoitus avata uudelleen vuonna 2024.

Arkkitehtuuri

Notre-Dame on suuri, viisilaivainen katedraali. Sen sisätiloilla on pituutta 130 metriä, leveyttä 48 metriä ja korkeus lattiasta kattoon on 35 metriä. Kaksi suurta länsitornia, joissa sijaitsevat kookkaat kellot, rakennettiin vuosina 1210–1250. Tornien korkeus on 68 metriä. Katedraaliin lisättiin 1200-luvulla kolme suurta pyöreää ruusuikkunaa. Ikkunat ovat halkaisijaltaan 13 metriä. Yksi niistä sijaitsee länsipäässä tornien välissä ja muut kaksi eteläisen ja pohjoisen poikkilaivan julkisivussa. Notre-Damen sisä- ja ulkopuolisten patsaiden ja symboliaiheiden lisäksi kirkkoa koristavat monet kohokuvat ja gotiikalle tyypilliset lasimaalaukset ja oviin taotut kuvat.^lähde?

Historia

Rakentaminen

Pariisin Notre-Dame rakennettiin kahden vanhan kirkon raunioille. Alun perin samalla paikalla oli ollut Rooman valtakunnan aikainen temppeli.

Varhaisgoottilaista tyyliä edustavan katedraalin rakennutti Pariisin silloinen piispa Maurice de Sully. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1163, ja peruskiveä oli laskemassa paavi Aleksanteri III. Pääalttari pyhitettiin 1189, ja kuori, läntinen julkisivu ja laiva valmistuivat vuoteen 1250 mennessä. Notre-Dameen lisättiin vielä seuraavan sadan vuoden aikana kuisteja, kappeleita sekä muita lisäyksiä, ja kirkko valmistui 1345, jolloin se myös omistettiin ”meidän rouvalle” (”notre dame”) eli neitsyt Marialle.

Vallankumousten aikainen vaurioituminen

Notre-Dame kuului pitkään Pariisin arkkihiippakunnalle, mutta se siirtyi 2. marraskuuta 1789 Ranskan vallankumouksen seurauksena monien muiden kirkon omistusten tavoin valtion omistukseen. Notre-Dame myös kärsi pahoi vallankumouksen aikana, kun 1793 katolisuus kiellettiin. Kirkkoa ryöstettiin ja vandalisoitiin, ja siitä tehtiin järjen palvonnan temppeli. Katolinen kirkko Notre-Damesta tehtiin taas 1801.

Notre-Dame vauriutui lisää heinäkuun vallankumouksessa 1830, ja Pariisissa suuniteltiin jopa kirkon purkamista. Victor Hugon vuonna 1831 julkaistu teos Pariisin Notre-Dame oli kuitenkin suursuorittu, mikä herätti uutta kiinnostusta jo osittain raunoina olevaa kirkkoa kohtaan.

Korjaustyöt ja uuteen suosioon

Ranskan oikeus- ja palvontaministeriö päätti 1842 Notre-Damen korjausprojektista, jonka johtoon valittiin kaksi vuotta myöhemmin arkkitehdit Eugène Viollet-le-Duc ja Jean-Baptiste Lassus. Alkuperäinen 2 miljoonan frangin budjetti oli riittämätön, mutta uuden 3 miljoonan frangin lahjoituksen jälkeen korjauksia pystyttiin jatkamaan. Viollet-le-Duc otti projektin kokonaisvastuun itselleen Lassuksen kuoleman jälkeen. Kunnostustöissä rakennettiin uudelleen muun muassa koristeelliset portaalit sekä keskitorni. Uusi aarrekammio rakennettiin uusgoottiseen tyyliin.

Notre-Dame on ollut suosittu matkailukohde. Sisäänpääsy katedraaliin on maksuton, mutta näköalakierros, jolla pääsee näkemään Pariisia kellotornista, on maksullinen. Kierrokselle voi joutua jonottamaan useita tunteja. Kierroksella ei ole opastusta. Katedraalissa vierailee vuosittain 14 miljoonaa matkailijaa.

• 
  Luoteesta
• 
  Lännestä
• 
  Etelästä
• 
  Etelästä
• 
  Kaakosta
• 
  Tukikaaria
• 
  Torni

• 
  "Le Stryge"
• 
• 
  Etelätornin kimeeri
• 
• 
• 
  Länsipuolen veistos.
• 
• 

Vuoden 2019 tulipalo

Katedraali tulessa

Pääartikkeli: Pariisin Notre-Damen katedraalin tulipalo 2019

Notre-Damen katedraalissa oli tuhoisa tulipalo 15. huhtikuuta 2019. Sen seurauksena katedraalin keskitorni ja katto romahtivat.

Tulipalon syttymissyy ei selvinnyt. Korjaustyö kesti viisi vuotta. Sitä varten kerättiin noin 850 miljoonan euron lahjoitusvarat. Katedraali on määrä avata yleisölle joulukuussa 2024.

Urut ja urkurit

• 
  Urut
• 
  Urut alhaaltapäin.
• 
  Soittopöytä vuodesta 2014.

Pariisin Notre-Damen urut ovat Ranskan suurimmat 115 äänikerrallaan, joista vanhimmat ovat vuodelta 1788. Ensimmäiset urut vuodelta 1330 sijoitettiin linnunpesään päälaivan korkean ikkunan alle. Vuonna 1403 tulivat uudet urut, ja ne sijoitettiin kapeaan holviin länsipäätyyn, mutta myös vanhat urut jäivät käyttöön. Urkujen suuri kunnostustyö alkoi vuonna 1473 ja kesti noin 50 vuotta. Vuonna 1609 poistettiin pedaalikoskettimisto, jotta saatiin tilaa toiselle sormiolle. Soittimessa oli noin 2 000 pilliä, ja niistä muodostuivat pleno, huilukuoro ja kielipleno. Kolmas sormio lisättiin 1620 ja neljäs 1672. Vuonna 1730 tilattiin jälleen urut. Työn sai François Thierry. Näiden urkujen Ludvig XV:n aikainen fasadi on edelleen näkyvillä, ja se peittää osittain länsipäädyn ruusuikkunan. François-Henri Clicquot teki 1783 laajennuksia. Katedraalin korjauksen yhteydessä valmistuivat vuonna 1868 Aristide Cavaillé-Collin uudistamat sinfoniset urut. Äänikertojen määrässä ne hävisivät Saint-Sulpicen uruille. Arkkitehti Viollet-le-Duc määräsi positiivin poistettavaksi, mutta muilta osin fasadi säilytettiin. Vuonna 1904 tehtiin jälleen restaurointi. Ilmanpuhallin sähköistettiin 1924. Urut saivat tietokoneohjauksen 1990. Vuonna 2014 urkukonsoli vaihdettiin uuteen ja urkuja laajennettiin. Suomalaisista Notre-Damessa ovat konsertoineet muun muassa Erkki Forss vuonna 1975, Matti Pesonen vuonna 2003, Harri Viitanen vuonna 2003, Santeri Siimes vuonna 2009 ja Pétur Sakari vuonna 2017. Kalevi Kiviniemi on konsertoinut Notre-Damessa useaan otteeseen.^lähde?

Tunnetuimmat pääurkurit ovat olleet:^lähde?

• Louis-Claude Daquin (1755–1772)
• Claude Balbastre (1760–1793)
• Louis Vierne (1900–1937)
• Léonce de Saint-Martin (1937–1954)
• Pierre Cochereau (1954–1984)

Cochereaun kuoltua vuonna 1984 nimitettiin neljä urkuria:^lähde?

• Olivier Latry (vuodesta 1985)
• Jean-Pierre Leguay (vuodesta 1985)
• Philippe Lefebvre (vuodesta 1985)
• Yves Devernay (1985-1990)
• Vincent Dubois (vuodesta 2016)

Katso myös

• Parvis Notre-Dame – place Jean-Paul-II (katedraalin edessä oleva aukio)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Notre-Damen katedraali Wikimedia Commonsissa

• Viralliset verkkosivut (englanniksi)