Ohio-luokka

Yhdysvaltain laivaston alusluokka

Ohio-luokka on Yhdysvaltain laivaston 18 ydinsukellusveneen muodostama alusluokka, jonka alukset suunniteltiin alun perin strategisiksi ohjusveneiksi. Maailmanpolitiikan muutosten takia osa veneistä on varusteltu taktisiin erikoisoperaatioihin. Muutostöiden jälkeen 14 venettä on aseistettu 24 ballistisella Trident II -ohjuksella (SSBN) ja loput neljä ovat Tomahawk-risteilyohjuksin varustettuja hyökkäysveneitä (SSGN). Luokan alukset ovat Yhdysvaltain laivaston suurimpia sukellusveneitä.

Ohio-luokka
Luokkaan kuuluvan USS Michiganin palvelukseenotto seremonia.
Luokkaan kuuluvan USS Michiganin palvelukseenotto seremonia.
Tekniset tiedot
Uppouma 16 764 t (pinnalla)
18 750 t (sukelluksissa)
Pituus 170 m
Leveys 13 m
Syväys 10,8 m
Koneteho 1 x S8G-painevesireaktori ja 2 x turbiinia 60 000 shp (45 MW)
1 x Fairbanks Morse -dieselmoottori 325 hv
Nopeus 12 solmua (pinnalla)
20 solmua (sukelluksissa)
Miehistöä 15 upseeria ja 140 miehistönjäsentä
Aseistus
Meritorjunta 4 x 21" Mk48 torpedoputkea
SSGN:154 × BGM-109 Tomahawk
SSBN: 24 x Trident II D5 SLBM

Tausta

muokkaa

Yhdysvaltain laivaston ryhdyttyä suunnittelemaan ikääntyviä, 1960-luvulla rakennettuja strategisia ohjusveneitä (George Washington-, Ethan Allen-, Lafayette- ja James Madison -luokkia) korvaavaa uutta alusluokkaa, tavoitteena oli mahdollisimman pieni alus, joka pystyisi kuljettamaan mahdollisimman monta ohjusta ja tekemään entistä pidempiä partiomatkoja. Seurauksena oli, että veneistä tuli edeltäjiään huomattavasti suurempia. USS Ohio olikin valmistuessaan maailman suurin sukellusvene, jonka tittelin peri pian Neuvostoliiton laivaston Typhoon-luokka.

Alun perin oli tarkoituksena rakentaa vain kymmenen alusta, mutta suunnitteluaikana määrä kasvoi 24 veneeseen. Vuonna 1991 päätettiin lopulliseksi valmistusmääräksi 18 Trident-ohjuksin varustettua venettä, mutta kesäkuussa 1992 allekirjoitettu START-1-sopimus rajasi strategisten ydinsukellusveneiden määrän vuodesta 2002 alkaen neljääntoista. Ensimmäiset kahdeksan venettä varustettiin aluksi Trident C4 -ohjuksin ja myöhempiin asennettiin kehittyneemmät Trident D5 -ohjukset. Osa alkupään veneistä varustettiin peruskorjausten yhteydessä uudemmilla D5-ohjuksilla.

Palveluksesta poistamisen sijaan laivasto päätti muuttaa neljä vanhinta venettä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana taktisiksi ohjusveneiksi (SSGN). Muutostyössä strategiset ohjusten tilalle asennettiin yli 150 BGM-109 Tomahawk -risteilyohjusta. Lisäksi veneet varustettiin laivaston erikoisjoukkojen (SEAL) operointiin soveltuviksi muun muassa lisäämällä majoitustiloja sekä sukeltajien käyttöön tarvittavat sulkukammiot. Ensimmäinen muunnettu vene, Ohio, palautettiin laivastolle 7. helmikuuta 2006 sen oltua telakalla vuodesta 2002. Muut muunnellut alukset (USS Michigan, USS Florida ja USS Georgia) luovutettiin vuosina 2006 ja 2007.[1]

Sensorit

muokkaa
  • IBM BQQ-6, keulaan sijoitettu kuuntelulaite
  • Raytheon BQS-13, aktiivinen korkeataajuuskaikuluotain
  • Raytheon BQS-15, kuuntelulaite
  • Western Electric BQR-15, passiivinen, hinattava kuuntelulaite
  • Raytheon BQR-19, aktiivinen navigointikaikuluotain
  • Lockheed Martin AN/BQQ-10(V4), sonar-hallintajärjestelmä
  • BPS 15A I/J -taajuusalueella toimiva valvonta-, merenkulku-, ja tulenjohtotutka
  • Erillinen merenkulkututka
  • elektroninen tiedustelu- ja valvontajärjestelmä (ESM) GTE AN/WLR-8(V)
  • varoitusjärjestelmä GTE WLR-10
  • torpedohyökkäysten automaattinen vastatoimintajärjestelmä Northrop Grumman AN/WLY-1
  • periskoopit: Kollmorgen 152 ja Kollmorgen 82.

Alukset

muokkaa
Ohio-luokan sukellusveneet[2]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
USS Ohio General Dynamics Electric Boat Division, Groton 10. huhtikuuta 1976 7. huhtikuuta 1979 11. marraskuuta 1981 poistettu alusluettelosta 1. lokakuuta 2002
palautettu palvelukseen risteilyohjuksin varustettuna 7. helmikuuta 2006
USS Michigan Electric Boat 4. huhtikuuta 1977 6. huhtikuuta 1980 11. syyskuuta 1982 poistettu alusluettelosta 1. lokakuuta 2002
palautettu palvelukseen risteilyohjuksin varustettuna 25. toukokuuta 2006
USS Florida Electric Boat 4. heinäkuuta 1976 14. marraskuuta 1981 18. kesäkuuta 1983 poistettu alusluettelosta 1. lokakuuta 2002
palautettu palvelukseen risteilyohjuksin varustettuna 25. toukokuuta 2006
USS Georgia Electric Boat 7. huhtikuuta 1979 6. marraskuuta 1982 11. helmikuuta 1984 poistettu alusluettelosta lokakuussa 2004
palautettu palvelukseen risteilyohjuksin varustettuna 28. maaliskuuta 2008
USS Henry M. Jackson Electric Boat 19. tammikuuta 1981 15. lokakuuta 1983 6. lokakuuta 1984 -
USS Alabama Electric Boat 14. lokakuuta 1980 19. toukokuuta 1984 25. toukokuuta 1985 -
USS Alaska Electric Boat 9. maaliskuuta 1983 12. tammikuuta 1985 25. tammikuuta 1986 -
USS Nevada Electric Boat 8. elokuuta 1983 14. syyskuuta 1985 16. elokuuta 1986 -
USS Tennessee Electric Boat - - 1988 -
USS Pennsylvania Electric Boat - - 1989 -
USS West Virginia Electric Boat - - 1990 -
USS Kentucky Electric Boat - - 1991 -
USS Maryland Electric Boat - - 1992 -
USS Nebraska Electric Boat - - 1993 -
USS Rhode Island Electric Boat - - 1994 -
USS Maine Electric Boat - - 1995 -
USS Wyoming Electric Boat - - 1996 -
USS Louisiana Electric Boat 23. lokakuuta 1992 27. heinäkuuta 1996 6. syyskuuta 1997 -

Toiminta

muokkaa

Luokan veneet on sijoitettu Bangorin sukellusvenetukikohtaan Washingtonissa ja King's Bayn sukellusvenetukikohtaan Georgiassa.

Luokan päätehtävä on toimia strategisena ydinasepelotteena. Käytännössä veneet hoitavat tätä tehtävää rauhan aikana niin, että noin 2/3 niistä on jatkuvasti partioimassa merellä. Siksi jokaisella veneellä on kaksi nimettyä miehistöä, niin sanotut blue crew ja gold crew. Partiomatkat kestävät tyypillisesti noin 77 vuorokautta ja 35 vuorokauden huoltojakson jälkeen partiosta saapuva miehistö luovuttaa veneen lähtevälle miehistölle ennen seuraavaa merelle lähtöä.

Lähteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  NODES
INTERN 1