Panssariauto
Panssariauto on sotilaskäyttöön tarkoitettu yleensä kevyesti aseistettu ja panssaroitu joukkojenkuljetus-, tiedustelu- ja taisteluajoneuvo. Panssariautossa on aina renkaat, toisin kuin täys- tai puolitelojen avulla liikkuvissa panssaroiduissa ajoneuvoissa.
Panssariauton aseistuksena on yleensä konekivääri, pienikaliiperinen automaattitykki tai kevyt panssarivaunutykki. Nykyään panssariautoja aseistetaan muun muassa ilmatorjuntaohjuksilla ja kranaatinheittimillä.
Vaikka panssariauto häviää panssarivaunulle aseistuksessa, panssaroinnissa ja maastokelpoisuudessa sen etuna on nopea liikkuvuus tilanteissa, joissa vihollisen ei odoteta olevan raskaasti aseistettu.
Panssariautot Suomessa
muokkaaSuomessa ensimmäiset panssariautot olivat käytössä sisällissodan aikana. Venäjän vallankumoukselliset luovuttivat niitä punakaartille muun aseavun ohella. Nämä autot oli rakennettu Venäjällä ulkomailta tuotujen suurten henkilöautojen alustoille. Autojen miehistöön kuului tavallisesti viisi miestä ja niiden aseistuksena oli kaksi konekivääriä. Kapeiden renkaiden vuoksi autojen maastokelpoisuus oli erittäin huono. Autoja käytettiin vain Helsingissä, Tampereella ja Viipurissa, jossa ne myös jäivät sotasaaliina valkoisten käsiin. Sodan jälkeen suojeluskunnat käyttivät muutamia näistä autoista 1920-luvun loppupuolelle saakka, jolloin ne lienee romutettu loppuun kuluneina.[1]
Vuonna 1936 ostettiin puolustusvoimille koekäyttöön Ruotsista Landsverk 182 -merkkinen suuri panssariauto. Auto oli rakennettu umpikumirenkaisen kolmiakselisen kuorma-auton alustalle ja sen aseistuksena oli yksi konekivääri ja kaksi pikakivääriä. Erikoisuutena autossa oli hallintalaitteet ja erillinen kuljettajan paikka myös takaosassa taaksepäin ajoa varten. Näitä autoja oli tarkoitus ostaa myöhemmin lisää ja muodostaa niistä oma panssariauto-osasto ratsuväen yhteyteen, mutta hanke ei toteutunut ilmeisesti varojen puutteen vuoksi. Toisen maailmansodan sytyttyä uuden kaluston hankinnat tulivat mahdottomiksi. Autoa käytti Lappeenrantaan sijoitettu Erillinen Panssarieskadroona ja se osallistui taisteluihin talvisodassa ja jatkosodan alkuvaiheissa. Auto romutettiin sotien jälkeen.[1]
Sisu-autojen valmistaja Oy Suomen Autoteollisuus Ab rakensi vuonna 1937 Suomen puolustusvoimien tilaaman koekappaleen kotimaisesta panssariautosta. Auto oli koottu brittiläisvalmisteisista panssarilevyistä ja sen pyörät olivat umpikumiset. Ulkonäöltään auto muistutti suurelta osin Landsverk-tehtaan vastaavaa autoa. Auto jäi Landsverk 182 -auton tavoin yksittäiskappaleeksi. Sen ei tiedetä olleen mukana talvi- ja jatkosodassa.[1] Vuonna 1954 autosta purettiin panssarikori ja se muutettiin nosturiautoksi asentamalla sen rungon päälle tavallinen Sisu-kuorma-auton ohjaamo ja hinauslaitteisto. Myös umpikumipyörät korvattiin ilmarenkaisilla pyörillä. Auto hylättiin 1960-luvun alkupuolella sen rungon katkettua ja siinä ollut nosturilaitteisto siirrettiin toiseen autoon.[2]
Neuvostoliitolta sotasaaliiksi saatuja kevyitä ja raskaita panssariautoja oli kunnostettuina Suomen puolustusvoimien käytössä sotien aikana ja niiden jälkeen. Niin kutsuttuina vaaran vuosina 1944–1948 kevyitä panssariautoja annettiin suurimpien kaupunkien poliisilaitosten käyttöön. Viimeiset neuvostoliittolaiset kevyet panssariautot (BA-20) poistettiin armeijan käytöstä vuonna 1951 ja viimeiset raskaat panssariautot (BA-6 ja BA-10) vuonna 1959. Tämän jälkeen Suomen puolustusvoimien käytössä ei ole ollut panssariautoja sanan varsinaisessa merkityksessä. Vuodesta 1966 lähtien puolustusvoimille ostettiin Neuvostoliitosta BTR-60-panssariajoneuvoja, joiden päätehtäväksi tuli kiväärijoukkueiden kuljetus. Ensimmäinen suomalaisvalmisteinen panssariajoneuvo oli vuonna 1983 esitelty Panssari-Sisu -miehistönkuljetusajoneuvo (”Pasi”).[1]
Varsinaiset panssariautot tekivät paluun Suomen puolustusvoimiin kun Puolustusvoimat ostivat BAE Systemsin RG32M -autoja.[3][4] Vuonna 2023 Puolustuvoimille toimitetaan 25 kappaletta Sisu GTP -autoa.[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Leila Suutarinen (toim.): Suomen Sotilas- ja erikoisajoneuvohistoriallisen museon näyttelyesite 1986, s. 28. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö.
- ↑ Kimmo Levä (toim.): Sa-Int: auto sodassa ja rauhassa (Mobilia-vuosikirja 2007), s. 64. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2007.
- ↑ Puolustusvoimat hankkii 15 miljoonalla panssariajoneuvoja mtvuutiset.fi. 30.5.2012. Viitattu 27.2.2023.
- ↑ Puolustusvoimat kävi kaupassa - hintalappu 15,6 miljoonaa euroa is.fi. 30.5.2012. Viitattu 27.2.2023.
- ↑ Paula Tiainen: Sisu Auto kehitti sotavoimille järeän panssariauton, joka on ”vaikea rikkoa ja helppo korjata” – Puolustusvoimille 25 tänä vuonna yle.fi. Viitattu 27.2.2023.
