Pierre-Samuel du Pont de Nemours
Pierre-Samuel du Pont de Nemours (14. joulukuuta 1739 Pariisi, Ranskan kuningaskunta – 6. elokuuta 1817 Wilmington, Delaware, Yhdysvallat) oli ranskalainen taloustieteilijä ja valtiomies. Hänen poikansa perustivat amerikkalaisen Dupont-teollisuussuvun kaksi haaraa.[1][2][3]
| Pierre-Samuel du Pont de Nemours | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. joulukuuta 1739 Pariisi, Ranskan kuningaskunta |
| Kuollut | 6. elokuuta 1817 (77 vuotta) Wilmington, Delaware, Yhdysvallat |
| Muut tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Elämä ja ura
muokkaaDu Pont opiskeli lääkäriksi, mutta ei harjoittanut ammattia, sillä hän oli jo varhain kiinnostunut taloudellisista kysymyksistä ystävystyttyään François Quesnayn, Anne Robert Jacques Turgot'n ja muiden taloustieteilijöiden fysiokraattisen koulukunnan johtajien kanssa. Hän laati useita talouskysymyksiä käsitteleviä pamfletteja ja lukuisia artikkeleita, joissa hän edusti ja puolusti koulukunnan näkemyksiä kansantajuisesti Journal de l'agriculture, du commerce et des finances -lehdessä ja Éphémérides du citoyen -lehdessä, jonka päätoimittajana hän toimi. Vuonna 1772 hän otti vastaan Puolan kuninkaan Stanislas Poniatowskin julkisen opetusneuvoston sihteerin viran. Kaksi vuotta myöhemmin hänet kutsuttiin takaisin Ranskaan, kun hänen ystävänsä Turgot nousi talousministeriksi. Avustettuaan ministeriä tämän uudistushankkeissa lyhyen toimikautensa aikana Du Pont erotettiin Turgot'n kanssa, ja vetäytyi Nemoursin lähellä sijaitsevaan Gâtinais'n kaupunkiin, jossa hän työskenteli maatalouden parannusten parissa. Vapaa-aikanaan hän kirjoitti Aristofanesin käännöksen (1781) ja teoksen Mémoires sur la vie de Turgot (1782). Ulkoministeri Charles Gravier de Vergennes palkkasi hänet vuonna 1782 neuvottelemaan englantilaisen komissaarin James Huttonin kanssa Yhdysvaltojen itsenäisyyden tunnustamisesta (1782) ja valmistelemaan kauppasopimusta Ison-Britannian kanssa (1786). Charles Alexandre de Calonnen alaisuudessa hänestä tuli valtioneuvos ja hänet nimitettiin kaupan pääkomissaariksi.[1][2]
Ranskan suuren vallankumouksen aikana hän kannatti perustuslaillista monarkiaa, ja hän osallistui Ranskan säätyjen yleiskokoukseen 1789 ja valittiin Ranskan perustuslakia säätävän kansalliskokouksen edustajaksi, jonka puheenjohtajaksi hänet valittiin 16. lokakuuta 1790. Hänen konservatiiviset mielipiteensä tekivät hänestä kuitenkin yhä epäsuositumman, ja kun hän 10. elokuuta 1792 asettui kuninkaan puolelle, hän joutui piileskelemään muutaman viikon ajan Mazarinin observatoriossa, josta hän onnistui pakenemaan maalle. Pakonsa aikana hän kirjoitti Philosophie de l'univers -teoksensa. La Forcen vankilassa (1794) vangittuna hän kuului niihin, jotka välttyivät onnekkaasti giljotiinilta, kunnes Robespierren kuolema vapautti hänet. Viidensadan neuvoston jäsenenä Du Pont vastusti jakobiinejä ja nousi taantumuksellisen puolueen merkittäväksi jäseneksi. Tasavaltalaisten voitettua 18. syyskuuta 1797 hänen talonsa joutui väkijoukon ryöstämäksi. Vuonna 1799 hän katsoi, että hänen oli suositeltavaa muuttaa perheensä kanssa Yhdysvaltoihin.[1][2]
Thomas Jefferson arvosti Du Pontia, ja käytti häntä vuonna 1802 välittämään Napoleon Bonapartelle epävirallisesti uhkauksen Louisianan ranskalaista miehitystä vastaan. Aiemmin Jefferson pyysi Du Pontia laatimaan kansallisen koulutuksen suunnitelman, joka julkaistiin vuonna 1800 nimellä Sur l'éducation nationale dans les États-Unis d'Amérique. Vaikka suunnitelmaa ei toteutettu Yhdysvalloissa, useita sen piirteitä käytettiin Ranskassa. Palattuaan Ranskaan vuonna 1802 hän kieltäytyi ottamasta vastaan Napoleonin alaisia virkoja, omistautui lähes yksinomaan kirjoittamiselle ja valittiin Ranskan instituutin jäseneksi. Napoleonin kaaduttua vuonna 1814 Du Pontista tuli Talleyrandin väliaikaisen hallituksen sihteeri, ja Bourbon-restauraation jälkeen hänestä tehtiin valtionneuvos. Napoleonin paluu vuonna 1815 pakotti hänet lähtemään Ranskasta, ja hän vietti loppuelämänsä nuoremman poikansa Eleuthère Irénéen kanssa, joka oli perustanut ruutitehtaan Delawareen.[1][2]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d du Pont de Nemours, Pierre-Samuel Encyclopædia Britannica 11 ed. Vol. 8. 1911. Viitattu 7.5.2024.
- ↑ a b c d Pierre-Samuel du Pont de Nemours Encyclopedia Britannica. 2024. Viitattu 7.5.2024.
- ↑ du Pont Family Encyclopedia Britannica. 2024. Viitattu 7.5.2024.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pierre-Samuel du Pont de Nemours Wikimedia Commonsissa