Pikku prinssi

Antoine de Saint-Exupéryn romaani

Pikku prinssi (ransk. Le Petit Prince) on ranskalaisen kirjailijan Antoine de Saint-Exupéryn vuonna 1943 julkaisema pienoisromaani. Kirja kertoo vertauksien avulla ihmisen onnen tavoittelusta.

Pikku prinssi

Pikku prinssi on luetuin ja käännetyin ranskalainen kirja, ja sitä myydään maailmalla vuosittain yli miljoona kappaletta. Pikku prinssi on käännetty yli 250 kielelle ja monille eri murteille. Pikku prinssiä on myyty maailmanlaajuisesti yli 200 miljoonaa kappaletta, mikä tekee siitä yhden kaikkien aikojen myydyimmistä kirjoista.[1]

Kirja mielletään usein satukirjaksi, joka tarjoaa elämänfilosofiaa kaikenikäisille. Kirja kritisoi "aikuisten maailmaa" ja onkin omistettu Léon Werthille, kun hän oli pieni poika.

Tarina

muokkaa

Pikku prinssi asuu kirjan alussa tähdellä B612, jolla on kolme tulivuorta, joista yksi on jo sammunut, mutta Pikku prinssi pitää siitäkin hyvää huolta, sillä "ikinä ei voi tietää". Pikku prinssin seurana asteroidilla asuu myös kaunis ruusu. Pikku prinssi kuitenkin tuntee olevansa yksinäinen, ja lähtee asteroidiltaan. Kirjailija uskoo, että Pikku prinssi käytti apunaan muuttolintuja.

Pikku prinssi vierailee kuudella muulla tähdellä ja tapaa näiden asukkaita, ennen kuin saapuu Maahan. Ensimmäinen hahmo, johon Pikku prinssi tutustuu Maassa on käärme. Myöhemmin hän tapaa aavikkoketun, jonka suusta kuullaan kirjan tärkeimpiä lauseita:

»Tulet vastuulliseksi siitä, mitä olet kesyttänyt»

ja

»Aika, jonka olet tuhlannut ruusullesi, tekee siitä niin tärkeän sinulle.»

Maassa Pikku prinssi tapaa myös kirjan kertojan, kirjailijan itsensä, joka on juuttunut Saharan autiomaahan lentokoneensa hajottua.

Inspiraatio

muokkaa
 
Saint-Exupéry hajonneine lentokoneineen sen syöksyttyä Saharan autiomaahan ilmakilpailun aikana noin kello 3 aamulla. Neljän päivän koettelemus oli alkamassa.

Saharaan jumiin jääneen kertojan kriisi perustuu Saint-Exupéryn omaan kokemukseen, josta hän kirjoitti omaelämäkerrassaan Terre des hommes (suom. Miesten maa). 30. joulukuuta 1935 kello 02:45 Saint-Exupéryn ja lentoperämiehensä André Prévotin matkalentokone syöksyi maahan lähellä Wadi El Natrunin laaksoa oltuaan ilmassa 19 tunnin ja 44 minuutin ajan.[2] Kone oli tyypiltään Caudron Simoun. Saint-Exupéry ja Prévot olivat osallistuneet kilpailuun, jossa yritettiin tehdä uusi Pariisista Saigoniin -lennon nopeusennätys. Palkinnoksi olisi tullut 150 000 frangia.[3] Miehet ehtivät kärsiä aavikossa neljää päivää nestehukkaisina ja harhaisina. Neljäntenä päivänä heidät löysi ja pelasti kamelilla liikkuva beduiini.[3]

Palvellessaan Saharan autiomaassa postilentäjänä Saint-Exupéry näki aavikkoketun, joka todennäköisesti inspiroi häntä luomaan kirjan viisauksia jakavan kettuhahmon. Siskolleen Didille osoitetussa kirjeessä Saint-Exupéry kertoo Länsi-Saharan Jubyn niemellä (jossa hän työskenteli välilaskupysäkillä) kasvattamastaan aavikkoketusta, josta hän piti todella paljon. Viisaan ketun esikuvana pidetään Saint-Exupéryn newyorkilaista ystävää Sylvia Hamilton Reinhardtia, jonka uskotaan ehdottaneen tarinan ikonista lausetta, "Ainoastaan sydämellään näkee hyvin".

 
Saint-Exupéryn Consuelo-vaimo oli mahdollisesti tarinassa esiintyvän ruusun esikuva.

Prinssin kiukuttelevan ja turhamaisen ruusun esikuvana pidetään usein Saint-Exupéryn elsalvadorilaista vaimoa Consuelo de Saint Exupérya[4] ja pienen kotiplaneetan esikuvana Consuelon pientä kotimaata El Salvadoria, joka sisältämiensä tulivuorten suuren lukumäärän takia tunnetaan myös nimellä "tulivuorten maa". Prinssin Maassa kohtaamansa valtava ruusupelto edustaa Saint-Exupéryn uskottomuutta ja epäilyksiä avioliittoansa kohtaan.[4]

Hirveiden, Prinssin planeettaa uhkaavien baobabien väitetään edustavan natsismia sen yrittäessään tuhota planeetan.[4] Pikku prinssin vakuuttelut siitä, että tämän kuoleva keho on vain kuori, muistuttavat Saint-Exupéryn kuolemaa tekevän pikkuveljen Françoisin viimeisiä sanoja. Hän lausui Saint-Exupérylle kuolinvuoteellaan: "Älä huoli. Olen kunnossa. En voi sille mitään. Sehän on minun kehoni."[5]

 
Pieni prinssi osana katutaideprojektia Funchalissa (Madeira).

Itse Pikku Prinssin esikuvasta ei ole päästy yksimielisyyteen. Mahdollisia innoituksen lähteitä ovat belgialais-kanadalaisen filosofin Charles De Koninckin 8-vuotias poika, jonka Saint-Exupéry tapasi vuonna 1942 Quebecin kaupungissa[2], sekä amerikkalaisen lentäjän Charles Lindberghin nuori poika, joka vanhempineen tapasi Saint-Exupéryn tämän oleskellessa Long Islandilla[6] [7]. Molemmilla pojilla oli vaalea tukka. Saint-Exupéry on saattanut käyttää myös nuorta itseään Pikku Prinssin esikuvana, sillä lapsena tämän perhe ja ystävät kutsuivat häntä nimellä le Roi-Soleil (suom. Aurinkokuningas) vaalean kiharan tukkansa takia. Saint-Exupéry kirjoitti ensimmäisiä kertoja pienikokoisesta prinssistä 14. toukokuuta 1935 työskennellessään Paris-Soir -sanomalehden erikoiskirjeenvaihtajana. Kirjoituksessa hän kertoo junamatkasta Ranskasta Neuvostoliittoon. Kolmannen luokan matkustajavaunussa hän kohtasi joukkoja toisiinsa käpertyneitä puolalaisia perheitä, jotka olivat matkalla kotimaahansa, ja niiden joukossa oleva pieni poika kiinnitti Saint-Exupéryn huomion.

Tähtitiede

muokkaa

Pikku prinssin mukaan on nimetty 45 Eugenia -asteroidia kiertävä kuu, Petit-Prince, joka oli ensimmäinen maasta käsin löydetty asteroidia kiertävä kuu.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Inman, William H. (2011) "Hotelier Saint-Exupery's Princely Instincts", Institutional Investor, March 2011. Gale document #A253314734, retrieved online from General OneFile, 6 November 2011 (subscription). Quote: "The Prince remains a king among books, with more than 200 million copies sold in more than 190 languages, making it one of the bestselling volumes of any kind."
  2. a b Stacy Schiff: Saint-Exupery A Biography. Vintage Canada Random House, 1996. ASIN B006FOT7F4 (englanniksi)
  3. a b Stacy Schiff: Saint-Exupery A Biography. Alfred A. Knopf, 1994. ASIN B006HGQQ3Q (englanniksi)
  4. a b c Reif, Rita. "A Charming Prince Turns 50, His Luster Intact", The New York Times, 19.09.1993. (englanniksi)
  5. Antoine de Saint-Exupéry: Airmans Odyssey. Harcourt Brace & World, 1942. ISBN 978-1199994202 (englanniksi)
  6. Jennifer Dunning: In the Footsteps of Saint-Exupery. New York Times, 12.05.89. Artikkelin verkkoversio.
  7. Hoffman, William. A Flight To Eternity, Doric Column, 16.12.98.(englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
  NODES
INTERN 2