Polydimetyylisiloksaani
Polydimetyylisiloksaani (PDMS) on eniten käytetty piipohjainen orgaaninen polymeeri, ja on tunnettu sen tavattomista reologisista ominaisuuksista. Sitä käytetään muun muassa piilolinssien, lääketieteellisten välineiden, shampoon (dimetikoni tekee hiukset liukkaiksi ja kiiltäviksi), tilkitsemisaineiden, liukastevoiteiden ja kuumankestävien tiilien valmistamiseen.
| Polydimetyylisiloksaani | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | (C2H6OSi)n |
| Kiehumispiste | < 200 °C |
| Tiheys | 0,965 g/cm3 |
PDMS on optisesti kirkasta ja sen on todettu olevan myös kemiallisesti inerttiä, myrkytöntä ja syttymätöntä. Sitä kutsutaan myös dimetikoniksi, ja se on yksi monista piipohjaisista öljyistä (polymeroitu siloksaani).
Yhdisteestä käytetään myös nimeä dimetyylipolysiloksaani. Polydimetyylisiloksaanin elintarvikkeissa käytettävä E-koodi on E900 ja sen enimmäismäärärajoitus vuorokaudessa eli ADI-arvo on 1,5 mg/kg/vrk. Yhdistettä käytetään vaahdonestoaineena ja sitä saa käyttää muun muassa paistorasvoihin ja -öljyihin, kasvissäilykkeisiin, hilloihin, makeisiin, purukumiin, keittoihin ja juomiin.
Kemia
muokkaaPDMS:n rakennekaava on (H3C)3SiO[Si(CH3)2O]nSi(CH3)3, missä n on [SiO(CH3)2]-monomeerin toistumiskertojen määrä. Polymeerin synteesi voidaan aloittaa dimetyylidikloorisilaanin ja veden reaktiolla:
- n [Si(CH3)2Cl2] + n [H2O] → [Si(CH3)2O]n + 2n HCl
Polymerisaation aikana vapautuu myrkyllistä vetykloridikaasua (suolahappoa). Lääketieteellisiä tarkoitusperiä varten on kehitetty prosessi, jossa klooriatomit korvataan asetaattiryhmillä. Tällöin reaktiossa vapautuu myrkytöntä etikkahappoa. Tämän prosessin huono puoli on se, että se on paljon hitaampi verrattuna klooria sisältävään.