Projekti MK-Ultra

Projekti MK-Ultra eli MKultra tai MKULTRA oli Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu CIA:n salaisen ohjelman koodinimi. Ohjelman tarkoituksena oli tutkia erilaisia hypnoosi- ja aivopesutekniikoita. Kokeita tehtiin muun muassa LSD:llä, amfetamiinilla ja muilla psykoaktiivisilla huumeilla, usein koehenkilöiden tietämättä tai ilman heidän suostumustaan. Ohjelma sai alkunsa vuonna 1950 ja sille annettiin salaisilla järjestelyillä 6 % CIA:n budjetista vuonna 1953. Se oli toiminnassa ainakin 60-luvun lopulle asti. CIA:n kanssa yhteistyötä ohjelmassa tekivät ainakin 44 collegea ja yliopistoa, 15 tutkimussäätiötä tai lääkealan yritystä, 12 sairaalaa ja kolme vankilaa.

Tohtori Sidney Gottlieb hyväksyy MK-Ultran LSD-kokeet.

MKultra sai laajaa julkisuutta kesällä 1975, kun Churchin komitea toi projektia koskevan selvityksensä julki Yhdysvaltain kongressissa. Tutkimukset perustuivat lähinnä todistajien haastatteluihin, sillä CIA:n johtaja Richard Helms oli määrännyt MK-Ultra-asiakirjat tuhottavaksi vuonna 1973, jolloin ohjelma virallisesti lopetettiin. Jäljelle jääneet dokumentit määrättiin julkisiksi.

Tavoitteet

Erään vuodelle 1955 päivätyn dokumentin mukaan ohjelman tavoitteina oli löytää aineita, jotka

• vaikeuttavat järkevää ajattelua ja aiheuttavat impulsiivisuutta, jolloin huumattu menettää uskottavuutensa julkisuudessa
• tehostavat ajattelua ja havainnointia
• estävät tai hillitsevät alkoholin juovuttavia vaikutuksia
• lisäävät alkoholin vaikutuksia
• aiheuttavat tunnettuihin sairauksiin liitettyjä väliaikaisia oireita
• helpottavat hypnotisointia tai parantavat hypnoosin tehoa
• parantavat kykyä sietää deprivaatiota, kidutusta, aivopesua ja manipulointia
• aiheuttavat muistihäiriöitä
• tuottavat fyysisiä vammoja kuten jalkojen halvaantumista, akuuttia anemiaa jne.
• luovat täydellisen euforian tunteen ilman jälkiseurauksia
• muokkaavat henkilön persoonallisuutta siten, että taipumus tulla riippuvaiseksi toisesta ihmisestä kasvaa
• vaikeuttavat valehtelemista kuulusteltaessa
• alentavat työtehokkuutta ja motivaatiota huomaamattomissa määrissä annosteltuna
• haittaavat näkö- tai kuuloaistin toimintaa väliaikaisesti, mielellään ilman pysyviä vaikutuksia
• ovat sopivia agenttien käyttöön muistinmenetyspillereinä juomissa, ruoissa, savukkeissa tai sumutteissa
• samankaltaisella antotavalla toimivia aineita, jotka tekevät liikkumisesta mahdotonta.

Sama dokumentti ehdottaa tutkimusta myös paniikkia ja sekavuutta aiheuttaville fyysisille menetelmille, joita voitaisiin käyttää toistuvasti ja pitkällä aikavälillä.

Kokeet

CIA:n asiakirjojen mukaan projektin tehtävänä oli saada tietoa kemiallisia, biologisia ja radiologisia menetelmistä, joilla voidaan ohjata ihmisten käytöstä.

Kokeilla tutkittiin aluksi erityisesti LSD:n vaikutusta ihmisiin operaatio Midnight Climaxissa, mutta sen vaikutuksia alettiin myöhemmin pitää liian ennalta arvaamattomina. Muita kokeissa käytettyjä aineita olivat heroiini, morfiini, tematsepaami (MK-SEARCH-alaprojekti), meskaliini, psilosybiini, skopolamiini, kannabis, alkoholi ja tiopentaali. Ohjelmassa tutkittiin myös hypnoosimenetelmiä, joilla pyrittiin muun muassa ahdistuksen aiheuttamiseen ja oppimiskyvyn sekä muistin parantamiseen.

Kanada, Donald Ewen Cameron

MKULTRA laajeni myös Kanadaan, kun CIA kiinnostui psykiatri Donald Ewen Cameronista. Cameron teki Allan Memorial Institute -sairaalassa CIA:n ja myöhemmin myös Kanadan hallituksen rahoittamia kokeita, joissa potilaille syötettiin huumausaineita ja annettiin voimakasta sähköhoitoa. Kokeet tulivat laajasti ilmi vasta CBC-televisiokanavan tekemän ohjelman myötä vuonna 1984. Kanadan hallitus maksoi 1990-luvulla 100 000 dollaria joillekin kokeiden uhrille.

Yksi Cameronin kokeista selvinneistä, Gail Kastner, on kertonut kirjailija Naomi Kleinille antamassaan haastattelussa muun muassa menettäneensä kokeiden takia suurimman osan muistoistaan ja saavansa paniikkikohtauksia sähkölaitteista. Kastnerille ei koskaan kerrottu hänelle tehdyistä kokeista, vaan hän sai tietää asiasta nähtyään sattumalta uutisen Kanadan muille kokeiden uhreille maksamista korvauksista. Tämän jälkeen Kastner vaati saada itselleen potilaskertomuksensa Allan Memorial Institutelta, joka kuitenkin kielsi aluksi koko raportin olemassaolon. Kastner kuitenkin sai lopulta koko 138-sivuisen raportin, joka käsitteli hänen 18-vuotiaana aloittamiaan käyntejä tohtori Cameronin vastaanotolla ahdistuksen vuoksi. Ennen käyntejään Kastner opiskeli lääketiedettä McGillissä erinomaisin arvosanoin. Hänen kanssaan vastaanotolla tekemisissä olleet sairaanhoitajat keskustelivat hänen kanssaan sairaanhoidoista ja häntä pidettiin vastaanotolla iloisena ja seurallisena. Käytyään Cameronin vastaanotolla usean kuukauden ajan hänen persoonallisuutensa kuitenkin muuttui totaalisesti; pari viikkoa käyntien alkamisen jälkeen sairauskertomuksen mukaan Kastner "osoitti lapsellista käyttäytymistä, ilmaisi eriskummallisia ajatuksia ja ilmeisesti hallusinoi ja halusi särkeä paikkoja". Hänellä todettiin lopulta skitsofrenia. Sairauskertomuksessa todetaan, että Kastner vaivutettiin "hoitojen" aikana useita kertoja insuliinilla koomaan, hänelle annettiin suuria määriä rauhoittavia ja piristäviä lääkkeitä sekaisin sekä kuusinkertainen määrä sähköšokkeja normaaliin hoitoon verrattuna.

Kuolemat

Kahden ihmisen on varmennettu kuolleen MK-Ultra-ohjelmassa. Yhdysvaltalainen tennispelaaja Harold Blauer kuoli 30 minuutissa 8.1.1953 kun häneen pistettiin 450 milligrammaa 3,4-metyleenidioksiamfetamiinia (MDA) "New York State Psychiatric Institute" -sairaalassa. Edeltävinä viikkoina häneen oli pistetty pienempiä annoksia MDA:ta, DMA:ta (3,4‐dimetoksiamfetamiini) ja MDPEA:ta (3,4-metyleenidioksifetyyliamiini). Blauer sai hallusinaatioita aiemmista pistoksista. Hän ei siksi halunnut viimeistä pistosta, mutta se annettiin silti. Blauer oli hakeutunut sairaalahoitoon masennuksen takia. Yhdysvaltain armeija taas pyrki testaamaan näitä meskaliinin johdannaisiin kuuluvien aineiden vaikutuksia ihmisissä yrittäessään löytämään mielenhallintaan sopivia aineita. Kuoleman on arvioitu olleen vahinko, sillä MDA:n myrkyllisyyttä ei tunnettu, eikä sitä ollut testattu aiemmin edes eläimissä osana MK-Ultra-projektia. Vasta Blauerin kuoleman seurauksena näitä meskaliinin johdannaisia alettiin testaamaan eläimissä ennen niiden kokeilemista ihmisiin.

Yhdysvaltain maavoimissa palvellut biokemisti ja biologisten aseiden tutkija Frank Olson sai tietämättään annoksen LSD:tä osana MK-Ultra-koetta ja kuoli psykoottisen jakson jälkeen viikkoa myöhemmin pudottuaan hotellin ikkunasta. CIA:n mukaan kyseessä oli itsemurha. Myöhemmissä tutkimuksissa Olsonin kallosta on löydetty viitteitä siitä, että hänet olisi lyöty tajuttomaksi ennen pudotusta, eikä hänen ihossaan ollut ikkunalasin tekemiä haavoja.

Salaliittoteoriat

Joidenkin salaliittoteorioiden mukaan CIA on MK-Ultra tekniikalla hypnoosin avulla aivopessyt henkilöitä tappamaan mm. tärkeitä poliittisia henkilöitä, kuten 5. kesäkuuta 1968 tapahtuneessa salamurhassa, jonka uhrina oli presidenttiehdokas Robert F. Kennedy. Murhaaja oli palestiinalaissyntyinen Sirhan Bishara Sirhan, joka ei omien sanojensa mukaan muista ampumisesta mitään. Aivopesun syynä on perusteltu esimerkiksi sitä, että Robert F. Kennedy halusi siirtää rahan luontioikeuden Yhdysvaltain keskuspankilta valtiolle ja oli näin uhka uudelle maailmanjärjestykselle.^lähde?

Suomi

Suomalaisista tutkijoista MKultra-rahoitusta ovat saaneet Human Ecology Fund -rahaston kautta Juhani Hirvas ja Erik Allardt.

Hirvas toteutti avustuksella vuonna 1966 julkaistun väitöskirjansa Mental illness and identity, jossa hän selvitti psykoottisten potilaiden identiteetin muuttumista eri tilanteissa. Tutkimuksessa todettiin psykoottisten potilaiden identiteetin olevan hajaantuneempi kuin ei-psykoottisilla, mutta heidän itseymmärryksensä olevan samalla tasolla kuin muillakin. Toinen tutkimuksen keskeisistä tuloksista on, että matala elintaso edistää identiteetin hajaantumista ja on siten riski mielenterveydelle.

Allardtin ja Yrjö Littusen vuonna 1975 julkaistu artikkeli Authoritarianism and Militarism in Southern Europe syntyi CIA:n poliittisen tutkimuksen osaston koordinoimana. Artikkelin aiheena on yleinen autoritaaristen hallintojen piirteiden arviointi. Tekijät olivat taustavaikuttajista tietoisia: CIA mainitaan artikkelin konsulttina.

Lähteet

Yhdysvaltain hallituksen dokumentit

• Yhdysvaltain kongressi: The Select Committee to Study Governmental Operations with Respect to Intelligence Activities, Foreign and Military Intelligence (Church Committee report), report no. 94-755, 94th Cong., 2nd Sess. Washington D.C.: United States Government Printing Office, 1976. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.7.2008). (englanniksi)

• Yhdysvaltain senaatti: Joint Hearing before The Select Committee on Intelligence and The Subcommittee on Health and Scientific Research of the Committee on Human Resources, 95th Cong., 1st Sess. Washington D.C.: United States Government Printing Office, 1977. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.7.2008). (englanniksi)

Kirjallisuutta

• Andrews, George: MKULTRA: The CIA's Top Secret Program in Human Experimentation and Behavior Modification. Healthnet Press, 2001. ISBN 0-9616475-8-2 (englanniksi)
• Bowart, Walter H.: Operation Mind Control: Our Secret Governments's War Against Its Own People. New York: Dell, 1978. ISBN 0-440-16755-8 (englanniksi)
• Camper, Frank: The Mk/Ultra Secret. Savannah, Georgia: Christopher Scott Publishing, 1997. ISBN 1-889149-02-0 (englanniksi)
• Collins, Anne: In the Sleep Room: The Story of CIA Brainwashing Experiments in Canada. Toronto: Key Porter Books, 1988. ISBN 1-55013-932-0 (englanniksi)
• Gordon, Thomas: Journey into Madness: The True Story of Secret CIA Mind Control and Medical Abuse. New York: Bantam, 1989. ISBN 0-553-28413-4 (englanniksi)
• Lee, Martin; Shlain, Bruce: Acid Dreams: The Complete Social History of LSD: The CIA, the Sixties, and Beyond. New York: Grove Press, 1985. ISBN 0-8021-3062-3 (englanniksi)
• Marks, John: The Search for the Manchurian Candidate. New York: Times Books, 1979. ISBN 0-8129-0773-6 (englanniksi)