Pronomini

sanaluokka

Pronominit eli asemosanat on sanaluokka, joka kuuluu nomineihin. Pronomineja käytetään jonkin substantiivin tai adjektiivin sijasta (asemasta, mistä suomenkielinen nimi). Usein pronominilla viitataan johonkin, mikä on edellä mainittu, ja sanaa, johon se täten viittaa, sanotaan pronominin korrelaatiksi.[1] Suomen kielessä pronominia taivutetaan sijan ja luvun mukaan. Indoeurooppalaisissa kielissä sitä voidaan taivuttaa myös esimerkiksi suvun eli genuksen mukaan.

Pronominien luokittelu

muokkaa
  1. Persoonapronominit
    minä, sinä, hän, me, te, he
  2. Demonstratiivipronominit eli osoituspronominit
    tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne
  3. Interrogatiivipronominit eli kysyvät prononimit
    kuka, (ken), mikä, kumpi (ja kumpainen)
  4. Relatiivipronominit
    joka, mikä
  5. Indefiniittipronominit eli kvanttoripronominit, muun muassa seuraavat
    joka, jokainen, joku, jompikumpi, jokin, kukin, mikin, kumpikin, kumpainenkin, kukaan, kenkään, mikään, kumpikaan, kumpainenkaan, eräs, muuan, itse, kaikki, molemmat, moni, muu, muutama, toinen, sama, samainen, ainoa, usea, harva
  6. Refleksiivipronomini
    itse (hän paransi itsensä)
  7. Resiprookkipronomini
    toinen (toinen toistaan)

Monissa kielissä on lisäksi erityisiä possessiivipronomineja, jotka merkitykseltään – mutta eivät muodoltaan – vastaavat persoonapronominien genetiiviä.

Lähteet

muokkaa
  • Laaksonen, Kaino – Lieko, Anneli: Suomen kielen äänne- ja muoto-oppi. 2. korj. p. Oy Finn Lectura Ab, 1992. ISBN 951-8905-67-3.

Viitteet

muokkaa
  1. Pirjo Hiidenmaa, Sari Kuohukoski, Erkki Löfberg, Helena Ruuska, Tiina Salmi: Piste. Lukion äidinkieli ja kirjallisuus 1–3, s. 248. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-18839-9

Aiheesta muualla

muokkaa


  NODES