Przewalskinhevonen
Przewalskinhevonen eli aasianvillihevonen eli mongolianvillihevonen (Equus ferus przewalskii[3], syn. Equus caballus przewalskii[2]) on mongolialainen hevonen, joka juontaa juurensa esihistorialliselta ajalta. Przewalskinhevosen uskottiin pitkään olevan maailman ainoa jäljellä oleva nykyisistä kesyhevosista polveutumaton villihevonen. Se on niin kauan kuin tiedetään elänyt villinä luonnossa Mongolian aroilla, eikä se siis polveudu villiintyneistä nykyisistä kesyhevosista kuten esimerkiksi Pohjois-Amerikan ja Australian luonnossa elävät hevoset. Uusimman tutkimuksen mukaan przewalskinhevonen kuitenkin polveutuu noin 5500 vuotta sitten eläneistä kesyhevosista, mutta näiden hevosten alkuperä on ollut eri kuin nykyisten kesyhevosten[4].
| Przewalskinhevonen | |
|---|---|
 Przewalskinhevonen kuvattuna Khar Us Nuurin kansallispuistossa Mongoliassa. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kavioeläimet Perissodactyla |
| Heimo: | Hevoseläimet Equidae |
| Suku: | Equus |
| Laji: | Villihevonen ferus |
| Alalaji: | przewalskii |
| Kolmiosainen nimi | |
|
Equus ferus przewalskii |
|
| Synonyymit | |
| Katso myös | |
|
|
|
Przewalskinhevonen nimettiin sen vuonna 1881 ensimmäisenä kuvanneen Nikolai Prževalskin, venäläisen kenraalin, löytöretkeilijän ja luonnontieteilijän mukaan. Hän löysi pienen lauman näitä hevosia Gobin aavikon vuoristosta.
Luokittelu
muokkaa
Nykytutkimus määrittelee przewalskinhevosen muuten sukupuuttoon kuolleen villihevosen (Equus ferus) alalajiksi Equus ferus przewalskii. Laji poikkeaa kromosomiluvultaan kesyhevosesta: kesyhevosilla kromosomeja on 64, kun taas przewalskeilla 66. Mitokondrion DNA-tutkimukset ovat osoittaneet, että przewalskinhevonen ei ole nykyisten kesyhevosten esivanhempi ja se poikkeaa myös ulkonäöltään monin tavoin kesyhevosen roduista. Przewalskinhevonen ja kesyhevonen ovat kuitenkin hyvin läheistä sukua keskenään ja niillä on vain pieniä geneettisiä eroja.[1] Uusimpien tutkimusten mukaan przewalskinhevosetkaan eivät silti ole alkuperältään aitoja villihevosia vaan polveutuvat noin 5 500 vuotta sitten nykyisessä Kazakstanissa vaikuttaneessa Botain kulttuurissa eläneistä kesyhevosista, jotka eivät kuitenkaan ole samaa alkuperää kuin nykyiset kesyhevoset.[4][5]
Piirteet
muokkaaPrzewalskinhevonen on yleensä säkäkorkeudeltaan noin 120–140 cm ja väriltään hallakko. Sen jaloissa on usein seepraraidat ja selässä siima. Przewalskinhevonen on vahvarakenteinen, selkä on lyhyt ja säkä lähes olematon. Pää ja kaviot ovat suuret ja tumma harja sojottaa pystyssä. Harjan jouhet vaihtuvat joka vuosi keväällä. Kesyhevosroduista norjalainen vuonohevonen muistuttaa eniten przewalskinhevosta.
Przewalskinhevosta ei ole koskaan kesytetty ratsuksi eikä muutenkaan. Se on luonteeltaan erilainen kuin kesyhevonen, eikä sen kesyttäminen käyttöeläimeksi onnistu. Eläintarhojenkin przewalskinhevoset ovat selkeästi villieläimiä.
Levinneisyys ja elinympäristö
muokkaaEsihistoriallisella ajalla villihevosia kuvattiin luolamaalauksissa esimerkiksi Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa, mutta näissä piirroksissa kuvatut hevoset ovat saattaneet esittää myös villihevosen toista nykyisin sukupuuttoon kuollutta alalajia tarpaania (Equus ferus gmelini). Vielä 1700-luvulla przewalskinhevosta tavattiin Venäjän aroilta Kazakstaniin, Mongoliaan ja Pohjois-Kiinaan ulottuneella alueella. Luonnonvarainen kanta romahti nopeasti ja viimeinen villi kanta 1900-luvun puolivälissä asutti aluetta Lounais-Mongoliassa ja Kiinan Gansun, Xinjiangin ja Sisä-Mongolian alueita. Viimeiset villihevoset havaittiin vuonna 1969 Mongolian Gobin autiomaassa Tachiin Shaar Nuruusta pohjoiseen. Villien kantojen hävittyä laji säilyi vain tarhaolosuhteissa.[1]
Nykytilanne
muokkaaPrzewalskinhevosia pidetään ja kasvatetaan lähinnä eläintarhoissa. Esimerkiksi suomalaisessa Korkeasaaren eläintarhassa on przewalskinhevosia. Niitä on takaisinistutettu luontoon sekä Mongoliaan että aivan uusille alueille, kuten Ranskaan, Uzbekistaniin, Unkariin ja Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden takia autioituneen Prypjatin kaupungin lähistölle Ukrainaan.
1960-luvulta vuoteen 1996 saakka IUCN luokitteli przewalskinhevosen luonnosta hävinneeksi lajiksi. Sittemmin uhanalaisuusluokitusta muutettiin äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi, koska vähintään yhden yksilön uskottiin selvinneen luonnossa. Nykyisin przewalskinhevonen määritellään erittäin uhanalaiseksi ja vuonna 2014 vankeudessa ja vapaudessa eli yhteensä 1 988 przewalskinhevosta.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Boyd, L. & King, S.R.B.: Equus ferus ssp. przewalskii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.7.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Equus caballus przewalskii Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 22.4.2020. (englanniksi)
- ↑ IUCN
- ↑ a b Riikonen, Petri: Hevosen historia meni uusiksi Geo. 18.6.2018. Arkistoitu 24.10.2020. Viitattu 1.11.2020.
- ↑ Surprising new study redraws family tree of domesticated and 'wild' horses. Phys.org. Luettu 22.4.2020.
Aiheesta muualla
muokkaa- Przewalskinhevonen Hevosmaailma.netissä (Arkistoitu – Internet Archive)
- Tietoa przewalskinhevosesta (englanniksi)
- Przewalskinhevosen suojelu (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)