Punch and Judy
Punch and Judy on perinteikäs brittiläinen nukketeatteriesitys, jonka pääosissa ovat räävittömät nukkehahmot, koukkunenäinen Mr. Punch sekä hänen vaimonsa Judy. Punch and Judy -esityksillä on yli 350 vuoden historia. Mr Punch -hahmo perustuu alun perin italialaiseen commedia dell'arten Pulcinella-nukkehahmoon.[1]
Päiväkirjoistaan tunnettu kirjailija Samuel Pepys merkitsi päiväkirjaansa toukokuussa 1662 ensimmäisen maininnan nukketeatteriesityksestä Englannissa, jossa Punchia muistuttava nukke esiintyi yleisölle. Kyseessä oli Lontoon Covent Gardenissa pidetty italialaisen nukkenäyttelijä Pietro Gimonden esitys. Nykyisin Punch and Judy -esityksissä käytetään käsinukkeja, mutta Gimonden esityksessä käytettiin marionetteja. Samoihin aikoihin Englannissa esiintyi myös muita italialaisia nukketeatteriseurueita.[1] Pepysin päiväkirjoissa esiintyy hahmo Punchinello, joka pian lyheni Punchiksi. Vuoteen 1700 mennessä Punch oli mukana käytännössä jokaisessa nukketeatteriesityksessä Englannissa, ja myös hänen vaimonsa Judy, alun perin nimeltään Joan, oli tunnettu hahmo. Kiertelevät teatteriseurueet esittivät Punch-näytelmiä kesäisin maaseudun markkinoilla ja vierailivat Lontoossa elo- ja syyskuussa pidetyillä messuilla.[2] Mr. Punchin ja hänen edeltäjiensä tunnusmerkki on vaakkuva ääni, jonka nukkenäyttelijät saavat aikaan suuhun laitettavan eräänlaisen ruokopillin avulla.[1]
1790-luvulla marionetit alkoivat menettää suosiotaan markkinoilla. Uusi innostus kohdistui kuitenkin yksinkertaisempiin käsinukkeihin, ja tässä muodossa Punch and Judy -nukkenäytelmistä tuli valtava menestys. Juonet vaihtelivat, mutta päähenkilöinä olivat aina Punchin ja Judyn ohella Toby-koira, vauva, lääkäri, neekeripalvelija, majatalonpoika, klovni, pyöveli, Judyn haamu, herra Jones, Hector-hevonen, krokotiili ja paholainen. Englantilaiselle Punch-hahmolle tyypilliset koukkunokka, kyttyräselkä, taipumus vaimojen hakkaamiseen ja törkeä käytös olivat vakiintuneita piirteitä 1800-luvulle tultaessa. Punch esiintyi säännöllisesti 1700- ja 1800-luvun improvisaationäytelmissä.[2]
Englannissa oli 1900-luvun jälkipuoliskolla yli 50 ammattimaista nukketeatteriseuruetta, jotka jatkoivat Punch-huumorin vahvaa perinnettä. Tämä vaikutus säilyi sellaisissa yleisissä sanonnoissa kuten "pleased as Punch". Punchin ronskiin komiikkaan sisältyi edelleen perheväkivaltaa, laittomuuksia ja auktoriteettien vastustusta, johon sekoittui myös häpeilemätöntä naisvihaa. Teatteriesityksiin alkoikin kohdistua yhä enemmän kritiikkiä.[2]
Ranskassa oli Punchia vastaava nukketeatterihahmo Polichinelle. Polichinellen suosio kuitenkin laski 1800- ja 1900-luvuilla, ja koomisena hahmona sen on korvannut Guignol. Muut vastaavat nukkehahmot ovat kehittyneet samojen esikuvien pohjalta kuin Punch, näitä ovat esimerkiksi Petruška Venäjällä ja Kasper Saksassa.[2]