Ray Blanchard
Ray Milton Blanchard (s. 9. lokakuuta 1945 Hammonton, New Jersey, Yhdysvallat) on yhdysvaltalais-kanadalainen seksologi, joka tunnetaan parhaiten hänen transsukupuolisuutta, pedofiliaa ja seksuaalisia suuntautumisia koskevasta tutkimuksestaan. Näiden lisäksi Blanchard on julkaissut tukimuksia fallometriasta ja eräistä parafilioista, kuten hypoksifiliasta.[1]
| Ray Blanchard | |
|---|---|
 Ray Balachard vuonna 2008. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. lokakuuta 1945 Hammonton, New Jersey, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | yhdysvaltalainen, kanadalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
Pennsylvanian yliopisto Illinois’n yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Kurt Freund |
| Instituutti | Toronton yliopisto |
| Tutkimusalue | seksologia, psykologia |
| Aiheesta muualla | |
| individual.utoronto.ca/ray_blanchard | |
Blanchard on tavanomaisen homoseksuaalisuuden asiantuntija ja on myös pyrkinyt vastaamaan kysymykseen miksi miespuolisia sukupuolenvaihtajia on kahdenlaisia. Hänen vaikutusvaltainen löydöksensä oli autogynefiliaksi kutsuttu biologisten miesten ilmiö. Blanchardin tutkimuslöydökset varsinaisesta transsukupuolisuudesta eivät ole lisänneet tieteellistä tietoa, mutta hänen teoriansa vahva asema on juurtunut pop-kulttuurin käsitykseksi transnaisten ("homosexual MtF") sukupuolitransition motiiveista.
Tieteellinen työ
muokkaaTransnaisten klusterit
muokkaaBlachard tunnetaan erityisesti transsukupuolisuutta koskevasta typologiastaan. 1980-luvulla kehittämänsä luokittelun mukaan miehestä naiseksi -transihmiset jakautuvat kahteen klusteriin: homoseksuaalisiin ja autogynefiileihin transihmisiin. Ensimmäisen ryhmän sukupuolidysforian taustalla on se, että he ovat käytökseltään ja olemukseltaan feminiinisiä. Jälkimmäisen ryhmän dysforian taustalla sen sijaan on seksuaalinen kiihottuminen ajatuksesta naisena olemisesta.[2] Blanchardin teoriat ovat herättäneet kritiikkiä transyhteisössä.[3]
Veljesten syntymäjärjestys (FBO)
muokkaaVeljesten syntymäjärjestykseen (engl. fraternal birth order, FBO) liittyvä selitys on varmin ja tieteellisesti todistettu miesten homoseksuaalisuuden aiheuttaja. Siinä jokaisen nuoremman veljen todennäköisyys olla homoseksuaali kasvaa 33 prosentilla. Selityksessä on kyse raskaana olevan äidin immuunireaktiosta, jossa on vasta-aineita Y-kromosomiin liittyvää neurologiselle kehitykselle tärkeää neuroligiini 4 (NLGN4Y) -proteiinia vastaan.[4][5] Blanchardin arvion mukaan 15–29 prosenttia miespuolisista homoseksuaaleista on homoseksuaaleja tämän selityksen vuoksi. Vaikutus on silti pieni vaikka miehellä olisi useampi isoveli.[6]
Kritiikki
muokkaaBlanchardin transnaisten klustereita on kritisoitu ylimalkaisesta HSTS-transnaisten käsittelystä. Kritiikin kohteena on se, että hän ei tutkinut transnaisten ohella lainkaan vastaavia transmiehiä, mikä on asettanut hänen transnaisia koskevat seksikeskiset näkemykset "naiseksi laittautumisesta seksin saamisen toivossa" myöhemmin kyseenalaisiksi, koska ne eivät ole siirrettävissä koskemaan transmiehiä. Valtatutkimus korostaa sukupuoli-identiteettiä laittautumisen syynä sisäsyntyisesti (sisäinen syy) eikä tavoitetta kohdesukupuolen hurmaamisesta muuttamalla sukupuoliattribuutteja houkuttimiksi (ulkoinen syy). Blanchardin tutkimukset transnaisista sisältää lisäksi oletuksen, että transnaiset ovat yksinomaan miehiin päin suuntautuneita eli kohdesukupuoli on cis-mies (syntymässä määritellystä sukupuolesta katsottuna homoseksuaaleja ("homosexual MtF")). Myöhemmin Blanchardin teoriaa vastaan on esitetty lesbo- ja biseksuaalisten transnaisten olemassaolo, jonka puolesta Blanchard ei tutkimuksissaan yrittänyt löytää näyttöä. Blanchardin ajatus transnaisten yksinomaisesta ’homoseksuaalisuudesta’ onkin sisältänyt karkean oletuksen seksin tyypistä attraktion taustalla, kun taas moni transnainen on todistettavasti pariutunut genitaaliriippumattomasti cis-naisen kanssa (syntymässä määritellystä sukupuolesta katsottuna lesbo). Blanchardin puolustukseksi cis-naisen pariutumista transnaisen kanssa on pidetty tabuna.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Ray Blanchard - University of Toronto Faculty of Medicine individual.utoronto.ca. Viitattu 13.10.2021. (englanniksi)
- ↑ Bancroft, John: Human Sexuality and its Problem, s. 290–291. Elsevier, 2009. ISBN 978-0-443-05161-6
- ↑ Dreger, A. D.: The Controversy Surrounding The Man Who Would Be Queen: A Case History of the Politics of Science, Identity, and Sex in the Internet Age Archives of Sexual Behavior. 2009. Viitattu 13.10.2021. (englanniksi)
- ↑ ncbi.nlm.nih.gov
- ↑ pnas.org (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ psmag.com