Richard Arkwright
Richard Arkwright (23. joulukuuta 1732 – 3. elokuuta 1792) oli brittiläinen keksijä ja yrittäjä, josta tuli yksi teollisen vallankumouksen keskeisistä hahmoista. Hän kehitti kehruukoneen, joka tuotti vahvempaa lankaa kuin Hargreavesin Kehruu-Jenny. Koneita sijoitettiin vesivoimalla toimiviin puuvillakehräämöihin, joita Arkwright rakennutti Derwentin varrelle. Derwentin laakson tehtaat ovat nyt Unescon maailmanperintökohde.[1]
| Richard Arkwright | |
|---|---|
 Joseph Wright, Richard Arkwright, 1790 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. joulukuuta 1732 Preston, Lancashire |
| Kuollut | 3. elokuuta 1792 Cromford, Derbyshire |
| Kansalaisuus | britti |
| Ammatti | keksijä, tehtailija |
| Vanhemmat | Thomas ja Ellen Arkwright |
| Siviilisääty | naimisissa |
| Puoliso |
1. Patience Holt 2. Margaret Biggins |
| Lapset | Richard Arkwright, Susanna Arkwright |
| Muut tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Nuoruus ja perhe
muokkaaArkswright syntyi Prestonissa Lancashiressä vähävaraisen perheen kolmanneksitoista lapseksi. Hänen isänsä Thomas oli pienviljelijä, joka toimi toisinaan myös räätälinä. Richard ei saanut juurikaan koulutusta. Luultavasti hänen setänsä opetti häntä lukemaan ja kirjoittamaan, mutta vielä yli 50-vuotiaana Arkwright haki lisäopetusta äidinkielessä ja oikeinkirjoituksessa.[2]
Richard Arkwright aloitti työuransa kotikylässään parturin ja peruukintekijän apupoikana. Hän muutti Boltoniin ja toimi parturiyrittäjänä ensin liikekumppaninsa, myöhemmin tämän lesken kanssa ja naimisiin mentyään perusti oman liikkeensä appensa tuella. Parturinliikkeen palveluihin kuului myös hampaiden vetäminen ja kuppaus. Arkwrightin vaimo synnytti pojan mutta kuoli pian tämän jälkeen, ja Arkwrightin välit appiukkoon huononivat.[2]
Vuonna 1761 Arkwright meni toisen kerran naimisiin ja sai tyttären. Hän perusti ensin parturiliikkeen, mutta siirtyi sitten peruukkialalle.[2] Hän matkusteli ympäri maata ja osti leikattuja hiuksia, värjäsi ne itse kehittämällään väriaineella ja myi peruukintekijöille.[3]
Keksijä ja tekstiilitehtailija
muokkaa
1700-luvulla englantilainen puuvilla oli "puolipellavaista"; koska puuvillasta ei kyetty tuottamaan riittävän vahvaa lankaa loimeksi, kankaissa oli pellavaiset loimet ja puuvillaiset kuteet. Tekstiileitä tuotettiin perheyrityksissä: äidit ja tyttäret karstasivat ja kehräsivät, isät kutoivat kangasta. Vuonna 1733 patentoitiin ”lentävä sukkula”, joka nopeutti kankaan kutomisprosessia ja mahdollisti entistä leveämpien kankaiden kutomisen. Arkwright kiinnostui puuvillan karstaukseen ja kehräämiseen tarkoitetuista koneista. Vuonna 1767 James Hargreaves kehitti Kehruu-Jennyn, joka tuotti yhtaikaa lankaa jopa 80 värttinälle. Sitäkin käytettiin kuitenkin käsin, ja sen tuottama lanka kelpasi lähinnä kuteiksi. Arkwright kehitti yhdessä Joseph Kaysin (John Kay) kanssa koneen, joka kehräsi puuvillasta pitkiä, kierteisiä lankoja, joita voitiin käyttää loimena. Niitä käyttäen voitiin tuottaa kutomakoneissa kalikoa. Tämä teki mahdolliseksi kohtuuhintaisen puuvillakankaan laajamittaisen tuotannon. Arkwright haki koneelle patentin 1768.[4][2]
Arkwrightin ensimmäisessä kehräämössä koneet pyörivät hevosten avulla. Arkwright tunti kuitenkin John Lomben rakennuttaman vesivoimalla toimivan Derbyn silkkikehräämön toimintaperiaatteet, ja perusti toisen kehräämönsä samaan Derwent-joen laaksoon kuin Lombekin. Cromfordin kehräämö valmistui 1771. Vesivoimalla toimivaa kehruukonetta alettiin kutsua nimellä "vesirukki" (engl. water frame).[2]
Vuonna 1775 Arkwright haki toisen patentin, joka koski puuvillan karstausta ja muuta esikäsittelyä. Hän rakennutti lisää tehtaita ja myi lisenssejä patentteihinsa muille tehtailijoille. Vuoteen 1788 mennessä Britanniaan oli perustettu 143 tehdasta jotka käyttivät Arkwrightin tekniikkaa. Hänellä oli osakkeita 110 yrityksessä, joita toimi Pohjois-Englannissa, Walesissa ja Skotlannissa. 1790-luvulla hän alkoi käyttää uusimmissa kehräämöissään vesivoiman sijasta höyrykoneita voimanlähteinä.[2] Arkwright mainitaan ensimmäisenä, joka käytti James Wattin kehittämää höyrykonetta tekstiiliteollisuudessa. Tosin ensimmäisessä versiossa höyrykone vain pumppasi vettä rattaalle, joka pyöritti koneita kuten ennenkin.[5]
Maine ja vaikutus
muokkaaArkwrightia pidettiin hyvänä työnantajana. Hän rakennutti Cromfordin kylään asuintaloja, joiden kolmannessa kerroksessa oli valoisat työtilat kotonaan työskenteleville sukankutojille. Hän osti lehmiä henkilökuntansa käyttöön ja tuki taloudellisesti sairastupaa ja muita hyvinvointipalveluita. Hän maksoi 8–14-vuotiaille lapsille 1–5 šillinkiä, kun aikuiset naiset saivat 3–5 šillinkiä viikossa.[2]
Samuel Crompton keksi vuonna 1779 paremman kehruukoneen kuin Arkwrightin "vesirukki". 1800-luvun alkupuolella Cromptonin kone, joka toimi tehokkaammin ja tuotti hienompaa lankaa, syrjäytti vesirukit vähitellen.[2]
Arkwrght lyötiin ritariksi vuonna 1786.[2] Arkwright, Jedediah Strutt ja Joseph Wright olivat Derbyn seudun merkkihenkilöitä. Wright maalasi kahdesta muusta muotokuvat, jotka ovat esillä Derbyn kaupunginmuseossa. Niistä näkee, että Wright piti Struttista, mutta esitti Arkwrightin omahyväisenä pömppävatsaisena miehenä.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Sir Richard Arkwright: Industrialist Revolutionary Players. Viitattu 23.12.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Thornber, Craig: Richard Arkwright (1732-1792) Thornber.net. Viitattu 23.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Masson Mill was Richard Arkwright's third mill in the district – Richard Arkwright The Andrews Pages – Arkwright & His Cotton Mill in Matlock Bath. Viitattu 23.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Arkwright House and the invention of the water frame Lancashire Lantern: Lancashire Pioneers. Viitattu 23.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Sir Richard Arkwright (1732 - 1792) BBC History. Viitattu 23.12.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
- Simkin, John: Richard Arkwright Spartacus Educational. helmikuu 2017. Viitattu 23.12.2019. (englanniksi)
- McFadden, Christopher: Richard Arkwright and His Wonderful Machine: The Water Frame Interesting Engineering. 4.8.2019. Viitattu 23.12.2019. (englanniksi)
- Richard Arkwright: Father of the Factory System Science and Industry Museum. 29.7.2019. Viitattu 23.12.2019. (englanniksi)