Roland Barthes
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Roland Barthes (12. marraskuuta 1915 Cherbourg, Ranska – 26. maaliskuuta 1980 Pariisi, Ranska[1][2]) oli ranskalainen kirjallisuudentutkija ja semiootikko. Strukturalisteihin ja myöhemmin jälkistrukturalisteihin lukeutunut Barthes oli Ferdinand de Saussuren seuraaja. Barthesin teorian ytimenä on ajatus merkityksellistämisen kahdesta tasosta, denotaatiosta ja konnotaatiosta.
| Roland Barthes | |
|---|---|
 Roland Barthes vuonna 1969. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. marraskuuta 1915 Cherbourg, Ranska |
| Kuollut | 26. maaliskuuta 1980 (64 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Kansalaisuus | Ranska |
| Koulutus ja ura | |
| Oppilaat | Simón Suárez |
| Tutkimusalue | kirjallisuuden tutkimus ja semiotiikka |
 Nimikirjoitus |
|
Barthes tuli ensin tunnetuksi 1953 ilmestyneellä teoksella Le Degré zéro de l'écriture, jossa hän käsittelee kirjallisuuden kieltä ja tyyliä ja myös kirjallisuuden kielen suhdetta yhteiskuntaan. Hän vaikutti uuden romaanin kieleen.[2]. Hänen kenties tunnetuin teoksensa on Mytologioita (1957). Se on eräs kulttuurintutkimuksen klassikoista. Kirja koostuu lyhyistä esseistä, joissa Barthes analysoi erilaisia nyky- ja populaarikulttuurisia ilmiöitä ja tekstejä. Mytologioita sisältää myös teoreettisen artikkelin Myytti tänään, jossa Barthes hahmottelee myytin käsitettä sekä esittelee myös niin sanotun ensimmäisen ja toisen asteen merkityksen. Barthesin myöhemmässä tuotannossa näitä vastaavat juuri denotaatio ja konnotaatio. Barthesin käsitys myytistä on hyvin lähellä ajatusta ideologiasta.
Elämä
muokkaaRoland Barthesin isä oli meriupseeri, joka kuoli ensimmäisessä maailmansodassa, joten Barthes jäi puoliorvoksi yksivuotiaana. Barthes oli hyvin kiintynyt äitiinsä, jonka kanssa muutti Bayonneen ja sitten Pariisiin, jossa kävi koulunsa. Barthes sai klassisen sivistyksen Sorbonnen yliopistossa. Hän sairastui tuberkuloosiin 19-vuotiaana ja joutui viettämään useita vuosia keuhkotautiparantoloissa.
Barthes opetti kirjallisuutta eri oppilaitoksissa Biarritzissa (1939), Bayonnessa (1939−1940), Pariisissa (1942−1946) ja Bukarestissa (1948−1949), Aleksandrian yliopistossa (1949−1950) ja toimi erilaisissa kulttuurivaihdon tehtävissä vuosina 1950−1952. Seuraavaksi hän teki tieteellistä tutkimustyötä valtion tieteellisessä tutkimuskeskuksessa ja École pratique des hautes études -korkeakoulussa. Lukuvuoden 1967−1968 hän opetti Yhdysvalloissa Baltimoressa Johns Hopkins -yliopistossa.lähde? Palattuaan Ranskaan hän sai 1977 nimityksen Collège de Francen kirjallisuussemiologian professoriksi[2].
Barthes kuoli 26. maaliskuuta 1980 Pariisissa auto-onnettomuudessa. Hän oli juuri lounastanut Michel Foucault’n ja François Mitterrandin kanssa.
Tuotanto
muokkaaRanskaksi
muokkaa- Le degré zéro de l’écriture, 1953
- Mythologies, 1957 (Mytologioita, suom. Panu Minkkinen, Helsinki: Gaudeamus, 1994)
- Sur Racine, 1963
- Essais critiques, 1964
- Éléments de sémiologie, 1964
- Critique et vérité, 1966
- Système de la mode, 1967
- S/Z, 1970
- L’empire des signes, 1970
- Sade, Fourier, Loyola, 1971
- Le plaisir du texte, 1973 (Tekstin hurma, suomentanut Raija Sironen, jälkisanat Erkki Vainikkala. Tampere: Vastapaino, 1993)
- Roland Barthes par Roland Barthes, 1975
- Image-Music-Text, 1977 (Essays selected and translated by Stephen Heath)
- Fragments d’un discours amoureux, 1977 (Rakastuneen kielellä. suom. Tarja Roinila. Jyväskylä: Gummerus, 2000)
- Sollers, écrivain, 1979
- La chambre claire, 1980 (Valoisa huone, suomentaneet Martti Lintunen, Esa Sironen ja Leevi Lehto, Kansankulttuuri, Suomen valokuvataiteen säätiö, 1985)
- L’obvie et l’obtus, 1982 (postuumisti)
- Le bruissement de la langue, 1984 (postuumisti)
- L’aventure sémiologique, 1985 (postuumisti)
- Incidents, 1987 (postuumisti)
- Œuvres complètes, 1993−1995 (3 nidettä)
Suomennetut teokset
muokkaa- Mytologioita. (Mythologies, 1957.) Suomentanut Panu Minkkinen. Eurooppalaisia ajattelijoita. Helsinki: Gaudeamus, 1994. ISBN 951-662-588-6
- Tekstin hurma. (Le plaisir du texte, 1973.) Suomentanut Raija Sironen. Jälkisanat: Erkki Vainikkala. Littera. Tampere: Vastapaino, 1993. ISBN 951-9066-61-6
- Tekijän kuolema, tekstin syntymä. (Suomennoksen toimittanut Lea Rojola.) Suomentanut Lea Rojola ja Pirjo Thorel. Tampere: Vastapaino, 1993. ISBN 951-9066-68-3
- Rakastuneen kielellä. (Fragments d’un discours amoureux, 1977.) Suomentanut Tarja Roinila. Tunteiden filosofia. Helsinki: Nemo, 2000. ISBN 952-5180-03-4
- Pariisin iltoja. (Soirées de Paris, kirjoitettu 1979.) Suomentanut Kari Lempinen. Helsinki: Odessa, 1988. ISBN 951-9178-34-1
- Valoisa huone. (La chambre claire: Note sur la photographie, 1980.) Suomentanut Martti Lintunen, Esa Sironen ja Leevi Lehto. Helsinki: Kansankulttuuri: Suomen valokuvataiteen museon säätiö, 1985. ISBN 951-615-365-8
- Artikkeli
- Sanoma valokuvassa. Julkaisussa: Kuvista sanoin: ajatuksia valokuvasta. 2, koonnut Martti Lintunen. Helsinki: Suomen valokuvataiteen museon säätiö 1984 ISBN 951-9086-23-4
Lähteet
muokkaa- ↑ Barthes, Roland, Kirjasampo, viitattu 5.12.2021
- ↑ a b c Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Barthes, Roland”, Otavan kirjallisuustieto, s. 73. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
Kirjallisuutta
muokkaa- Gil, Marie: Roland Barthes: Au lieu de la vie. Flammarion, Paris 2012. ISBN 978-2-0812-4443-6
- Magazine littéraire -lehden Roland Barthes -erikoisnumero. No 314, Octobre 1993.
- Lehtonen, Maija: "Roland Barthes". Parnasso 1984: 7, s. 426−434.
- Lehtonen, Mikko: Kyklooppi ja kojootti: Subjekti 1600–1900-lukujen kulttuuri- ja kirjallisuusteorioissa. (Väitöskirja. Tampereen yliopisto) Tampere: Vastapaino, 1994. ISBN 951-9066-76-4
Aiheesta muualla
muokkaa- Roland Barthes (1915–1980). (englanniksi)
- "Merkkien rakastaja" (Arkistoitu – Internet Archive) HS 7.7.2000.
- "Rakastuneen kielellä" (Arkistoitu – Internet Archive). HS 31.7.2000.
- "Tässä puhuu rakastunut ja sanoo..." (Arkistoitu – Internet Archive) HS 7.7.2000.
- Hurman filosofia (Arkistoitu – Internet Archive), n&n 2/94