Rudolf II
Rudolf II (18. heinäkuuta 1552 Wien – 20. tammikuuta 1612 Praha, Itävallan arkkiherttuakunta) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari vuosina 1576–1612, Unkarin kuningas vuosina 1572–1608, Böömin kuningas vuosina 1575–1608/1611 ja Itävallan arkkiherttua vuosina 1576–1608.[1]
| Rudolf II | |
|---|---|
 Hans von Aachenin maalaus 1590-luku | |
| Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Itävallan arkkiherttua | |
| Valtakausi | 1576–1612 |
| Edeltäjä | Maksimilian II |
| Seuraaja | Matias |
| Böömin kuningas | |
| Valtakausi | 1575–1608 |
| Edeltäjä | Maksimilian II |
| Seuraaja | Matias |
| Unkarin ja Kroatian kuningas | |
| Valtakausi | 1572–1608 |
| Edeltäjä | Maksimilian II |
| Seuraaja | Matias |
| Syntynyt |
18. heinäkuuta 1552 Wien |
| Kuollut |
20. tammikuuta 1612 (ikä 59) Praha |
| Suku | Habsburg |
| Isä | Maksimilian II |
| Äiti | Maria |
| Uskonto | roomalaiskatolinen |
Suku
muokkaaRudolf II kuului Habsburgin sukuun ja oli keisari Maksimilian II:n ja keisarinna Marian vanhin poika ja keisari Matiaksen veli.[1]
Hänellä oli 15 sisarusta, joista kuusi eli aikuiseksi asti. Vanhin sisar Anna Itävaltalainen (1549–1580), avioitui vuonna 1570 setänsä Espanjan ja Portugalin kuninkaan Filip II:n (1527–1598) kanssa; nuorempi veli Ernest (1553–1595) Itävallan arkkiherttua, oli Espanjan Alankomaiden käskynhaltija vuosina 1594–1595; nuorempi sisar Elisabet Itävaltalainen (1554–1592) avioitui vuonna 1570 Ranskan kuninkaan Kaarle IX:n (1550–1574) kanssa, heille syntyi yksi tytär; Matias (1557–1619) keisari vuosina 1612–1619, kuoli lapsettomana; Maksimilian III (1558–1618) oli Saksalaisen ritarikunnan suurmestari vuosina 1590–1618; Albrekt VII (1559–1621) Itävallan arkkiherttua, Espanjan Alankomaiden käskynhaltija vuosina 1595–1621, avioitui vuonna 1599 serkkunsa Isabella Clara Eugenian (1566–1633) Filip II:n tyttären kanssa.
Nuoruus, kuningas ja keisari
muokkaaRudolf vietti teini-ikänsä vuosina 1563–1571 Espanjassa setänsä Filip II:n hovissa yhdessä nuoremman veljensä Ernestin (1553–1595), tulevan Espanjan Alankomaiden käskynhaltijan kanssa.
Palattuaan Wieniin isä oli huolissaan Rudolfin etäisestä ja jäykästä käytöksestä, joka oli tyypillistä konservatiiviselle espanjalaiselle hoville ja erosi rennommasta ja avoimemmasta itävaltalaisesta hovista. Hänen espanjalainen äitinsä Maria näki kuitenkin poikansa käytöksessä kohteliaisuutta ja hienostuneisuutta.
Wieniin paluuta seuranneina vuosina Rudolf kruunattiin Unkarin kuninkaaksi 20-vuotiaana vuonna 1572, Böömin kuninkaaksi ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi vuonna 1575,[1] kun hänen isänsä Maksimilian II oli vielä elossa. Loppuelämänsä Rudolf pysyi pidättyvänä, salaperäisenä ja suurelta osin eristäytyneenä, eikä halunnut matkustaa tai osallistua päivittäisiin valtakunnan asioihin. Hän kärsi syvästä masennuksesta ja puuhaili vain tiedeharrastustensa parissa.[1]
Hallitsija, taiteiden ja tieteiden suojelija
muokkaaRudolf II:n perintö on perinteisesti nähty kolmella tavalla: tehoton hallitsija, jonka virheet johtivat suoraan kolmikymmenvuotisen sodan syttymiseen,[2] mutta hänet muistetaan myös renessanssin taiteiden,[3] ns. pohjoisen manierismin ja älyllisen okkultistisen taiteiden vaikutusvaltaisena suojelijana sekä älyllisten okkultististen tieteiden ja varhaisten luonnontieteiden suurena edistäjänä. Tämän on sanottu auttaneen edistämään tieteellistä vallankumousta.[4]
Rudolf siirsi vuonna 1583 keisarikunnan pääkaupungin Wienistä Prahaan, josta tuli renessanssin kulttuurin keskus. Hänen hallituskautensa 20 ensimmäisen vuoden aikana kiistat roomalaiskatolisten ja protestanttisten ryhmittymien välillä lamauttivat keisarikunnan poliittiset instituutiot. Hän kumosi isänsä Maksimilian II:n suvaitsevan uskontopolitiikan Itävallassa ja yritti rajoittaa protestanttisten säätyjen (aatelisten ja kaupunkien edustajien) poliittisia etuoikeuksia.[1]
Hän toivoi voivansa yhdistää kristityn Euroopan, ja tuki tahoja jotka eivät olleet katolisia eivätkä protestantteja. Suuri virhe oli ristiretken eli ns. 15-vuotisen sodan (1593–1606) aloittaminen Osmanien valtakuntaan, joka päättyi Zsitvatorokin rauhaan.
Viimeiset vuodet
muokkaaRudolfin henkinen kapasiteetti alkoi huonontua vuodesta 1598 lähtien.[1] Alamaisten tyytymättömyys kasvoi asteittain, sodan uuvuttamat kansalaiset Unkarissa kapinoivat vuonna 1605 István Bocskain johtamassa kapinassa ja suku pakotti vuonna 1605 Rudolfin luovuttamaan tittelinsä yksitellen nuoremmalle veljelleen Matiakselle.[5][1]
Arkkiherttua Rudolf kuoli 59-vuotiaana 20. tammikuuta 1612 Prahassa ja hänet on Habsburg-suvulle poikkeuksellisesti haudattu yksinään Pyhän Vituksen katedraaliin Prahaan. Rudolfin naittamiseksi käytiin liuta diplomaattisia avioliittoneuvotteluja, mutta hän ei koskaan mennyt naimisiin. Rudolfilla tiedettiin olleen peräkkäisiä suhteita monien naisten kanssa, joista jotkut väittivät tulleensa raskaaksi.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g Rudolf II Encyclopedia Britannica
- ↑ Rudolf II | Bohemia, Prague, Art Patronage britannica.com. Viitattu 9.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Thirty Years' WarPortal of Prague (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Chisholm, Hugh: Rudolph II. 1911 Encyclopædia Britannica, 1911, Volume 23. vsk. Encyclopædia Britannica. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Rudolf II 1552–1612 King of Hungary and Bohemia, Holy Roman Emperor Encyclopedia.conm. Viitattu 22.9.2021.
Kirjallisuutta
muokkaa- Valtonen, Pekka: Hullun keisarin hovissa: Alkemisteja, tähtitieteilijöitä ja taiteilijoita Rudolf II:n Prahassa. Helsinki: Gaudeamus, 2020. ISBN 978-952-345-071-4
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rudolf II Wikimedia Commonsissa
 |
Edeltäjä: Maksimilian II |
Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija 1576–1612 |
Seuraaja: Matias |