Ryūkyūlaiset
Ryūkyūlaiset (okinawaksi ウチナンチュ, uchinanchu; jap. 琉球民族, Ryūkyū minzoku) ovat Japanissa Ryūkyū-saarilla Taiwanin ja Kyūshūn välissä elävä alkuperäiskansa. Ryūkyūlaiset puhuvat (japanin lisäksi) japanilaisiin kieliin kuuluvia ryūkyū-kieliä, joista suurin on okinawan kieli noin miljoonalla puhujalla.[1] Ryūkyūlaisten kulttuuri on lähellä Japanin kulttuuria, mutta Kiinan kulttuuri on vaikuttanut siihen historiallisesti enemmän ja ryūkyūlaisilla on japanilaisista eroavat poliittiset ja uskonnolliset perinteet.
| Ryūkyūlaiset | ||||
|---|---|---|---|---|
| Väkiluku | 1 200 000[1] | |||
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||
| Kielet |
ryūkyū-saarten kielet japanin kieli |
|||
Historia
muokkaa
Okinawalla sijainnut Ryūkyū-kuningaskunta yhdisti saaret saman vallan alle 1300-luvun paikkeilla, ja näin syntynyt valtio muodosti kauppayhteyksiä Kiinaan ja muualle Aasiaan. Kuningaskunnasta tuli Kiinan vasallivaltio, jota kuitenkin hallitsi paikallinen kuningas, joka hallitsi Shurista eli nykyisestä Nahasta käsin. Kuninkaan hallitessa arkipäiväisiä asioita hänen siskonsa vastasi uskonnollisista menoista. Sukupuolijako näkyi yleisemminkin miesten johtaessa politiikkaa ja naisten johtaessa uskontoa. Uskontoa harjoittaneet naiset, joita kuninkaan sisko johti, tunnettiin nimellä kaminchu.[2]
Satsuman han hyökkäsi Okinawalle vuonna 1609, mutta satsumalaiset sallivat paikallisen kuninkaan säilyttää asemansa ja kuningaskunnan suhteet Kiinaan. Satsuma han pääsi näin osallistumaan Ryūkyūn kautta kulkeneeseen kauppaan, vaikka Tokugawa-shōgunaatti samaan aikaan sulki Japanin rajat ulkopuolisilta. Japanilaisvaikutus ei kuitenkaan ollut saarilla tämän jälkeenkään kovin suurta, kun taas kiinalaisvaikutus näkyi voimakkaammin. Paikalliset esimerkiksi harjoittivat kungfutselaisuutta, kiinalaisia kauppa- ja naimatapoja, sekä pukeutuivat kiinalaisittain.[2]
Ryūkyū liitettiin Japaniin vasta vuonna 1879. Tuolloin myös saarten nimi vaihdettiin Okinawaksi. Vaikka saaret liitettiinkin kiinteäksi osaksi Japania, siitä tuli japanilaisessa mielikuvassa takapajuinen, luonnonvaraton raja-alue, jonka asukkaat puhuivat outoa kieltä. Nykyajan ilmentymät kuten sähkö ja lennätinyhteydet tulivat paikalle varsin hitaasti muuhun Japaniin verrattuna. Kehitys johti kuitenkin siihen, että japanilaiset tavat kuten kieli ja pukeutumistyyli yleistyivät ryūkyūlaisten keskuudessa. Näihin aikoihin paikallisia alkoi myös muuttaa saarten ulkopuolelle Japanin pääsaarille ja muualle maailmaan.[2]
Toinen maailmansota osoittautui tuhoisaksi ryūkyūlaisille. Saarten väestöstä arviolta yksi kolmas- tai neljäsosa kuoli sodan aikana. Okinawan taistelu oli yksi Tyynenmeren suurimmista ja Yhdysvaltojen joukkojen tulivoima muutti suuren osan Okinawan saarta erämaaksi. Sodan jälkeen Okinawan miehittivät Yhdysvaltojen joukot. Miehitys ei ollut ongelmaton ja Yhdysvaltojen vastaisia asenteita herätti etenkin maan takavarikointi armeijan tukikohtia varten. Korvauksia maasta maksettiin vasta, kun takavarikot herättivät mielenosoituksia 1950-luvulla. Yhdysvallat hallitsi Okinawaa Japanista erillisenä alueena aina vuoteen 1972 saakka, jolloin saaret liitettiin taas Japaniin. Amerikkalaisten tukikohdat kuitenkin jäivät saarille ja niistä on koitunut edelleen ongelmia paikallisille. Huomiota herätti, kun amerikkalaiset sotilaat raiskasivat 12-vuotiaan koululaisen vuonna 1995.[2]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b Okinawan, Central Ethnologue: Languages of the World. Viitattu 30.8.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d Michael Weiner: Japan’s Minorities - The illusion of homogeneity, s. 190-197. (Toinen painos) Routledge, 2009. ISBN 0-203-88499-X (englanniksi)