Säilä

Säilä (ransk. Sabre) on urheilulaji, jossa otellaan yksi vastaan yksi säilä-nimisellä miekalla. Säilä on lyömämiekka, jolla saa pisteen myös vastustajan sivaltamisesta. Kaksi muuta miekkailun olympialaislajia kalpa ja floretti ovat pelkästään pistomiekkoja.

Áron Szilágyi ja Ciprian Gălățanu vuoden 2013 miekkailun maailmanmestaruuskilpailuissa.

Säilän hyväksytty osuma-alue ja valmiusasento.

Säilämiekkailussa hyväksytty osuma-alue on vastustajan vyötäröstä ylöspäin. Ottelualue on muiden lajien tapaan 14 x 1,5–2 metrin suuruinen.

Miekka

Ranskan laivaston upseerin säilä 1800-luvulta.

Säilä-miekka on nykyaikainen versio klassisesta pohjoisitalialaisesta kaksintaisteluissa käytetystä miekasta. Säilä on kalvan tavoin muokattu urheiluvälineeksi aseesta, jolla historiassa taisteltiin sodassa.

Säilä tarkoittaa paitsi koko miekkaa, myös miekan yhtenäistä perusosaa, jonka muodostavat terä ja ruoto ilman niihin kiinnitettyjä väistintä, kourainta, pontta ja ponnen alusta tai muita lisäosia kuten rysty- ja väistökaaria, väistörenkaita tai kelloa eli kokillia.

Etymologia

Säilä on omaperäinen suomalainen sana, joka on sukua sanalle säle. Suomalaisista miekkailuseuroista yhdellä on säilä nimessään: Saimaan Säilät, Lappeenranta. Parhaiten 2000-luvulla säilämiekkailussa on kuitenkin menestynyt Tapanilan Erän miekkailujaosto. Vuodesta 2012 lähtien Vantaalla on toiminut vain säilämiekkailuun erikoistunut miekkailuseura Säiläklubi ry.

Säilä oli ruotujakolaitoksen aikana myös kohtalaisen tavallinen sotamiehen nimi. Kun ruotusotamies värväytyi, ruotsalaiset upseerit antoivat hänelle suomalaisen alkuperäisnimen tilalle uuden ruotsinkielisen. Säilä eli ruotsiksi Klinga oli hyvin suosittu. Klinga- ja Säilä-nimisiä sukuja elää Suomessa edelleen.

Lähteet

• Erkki Itkonen (toim.): Suomen sanojen alkuperä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992–2000. ISBN 951-717-692-9

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Säilä Wikimedia Commonsissa