Sadr Cityn taistelu
Sadr Cityn taistelu oli Irakin sodan aikana 26. maaliskuuta – 11. toukokuuta 2008 käyty yhteenotto Irakin armeijan, Yhdysvaltojen ja Muqtada al-Sadrin johtaman Jaysh al-Mahdin eli Mahdin armeijan välillä Bagdadin Sadr Cityssä. Taistelut kuuluivat Irakin sodan kiivaimpiin ja ne päättyivät tulitaukosopimukseen 11. toukokuuta 2008.
| Sadr Cityn taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Irakin sotaa | |||||||
 Taisteluja havainnollistava kartta.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
|
Nuri al-Maliki |
|||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
|
2 000–4 000 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
|
700–1 000 kaatunutta | ||||||
Tausta
muokkaa
Sadr City on yksi Irakin pääkaupunki Bagdadin hallinnollisista alueista. Se rakennettiin vuonna 1959 kaupungin asuntopulan takia ja siitä muodostui pääasiassa šiialaisten asuttama alue. Sen asukasluku oli noin miljoona ja sen asukkaiden huomattava ongelma oli köyhyys. Yhdysvaltojen miehitettyä Irakin Irakin sodan jälkeen alueella toimi useita aseellisia ryhmiä, joista yksi voimakkaimmista oli Muqtada al-Sadrin johtama Jaysh al-Mahdi eli Mahdin armeija. Sadrin kannattajat tunnettiin myös sadristeina. Mahdin armeija ei ollut ainut šiialainen aseellinen liike, vaan esimerkiksi Irakin pääministeriNuri al-Malikin Islamilainen Da’wa-puolueella ja SCIRI-puolueella oli omia asejoukkojaan. Eri ryhmittymät kilpailivat keskenään ja valtataisteluun sekaantui myös Yhdysvallat.[1]
Amerikkalaiset vaativat toimia Jaysh al-Mahdia vastaan viitaten järjestön Iranista saamaan apuun. Malikin kannalta tilanne oli kuitenkin monimutkaisempi. Hänen valintansa oli ollut vähintään osittain Muqtada al-Sadrin kannattajien ansiota ja maan suurimmalla šiialaisella puolueella oli samaan tapaan yhteyksiä Iraniin. Amerikkalainen painostus lisääntyi 25. maaliskuuta 2008, kun Sadr Cityn alueelta laukaistiin kaksitoista rakettia Bagdadin niin sanotulle vihreälle vyöhykkeelle. Iskut olivat vastaus Malikin operaatioille sadristeja vastaan Basrassa ja iskujen jälkeen Maliki suostui viimein irakilaisten ja amerikkalaisten joukkojen yhteiseen operaatioon Sadr Cityssä.[1][2]
Taistelu
muokkaa
Sadr Cityn taistelun osallistuivat Irakin armeijan 11. divisioona ja osia Yhdysvaltojen 4. jalkaväkidivisioonasta, jotka etenivät alueelle 26. maaliskuuta. Amerikkalaissotilaita oli noin 2 000 ja irakilaisia 5 000. Mahdin armeijaan kuului noin 2 000–4 000 taistelijaa. Amerikkalaisia johti eversti John Hort ja yksi heidän tavoitteistaan oli rakentaa betonieste Sadr Cityn eteläosaan, jotta kapinalliset saatettiin rajata alueelle, josta heidän rakettinsa eivät yltäisi Bagdadin vihreälle vyöhykkeelle. Amerikkalaisten onnistui vain kuukauden sisällä rakentaa useamman kilometrin pituinen betonimuurin.[1]
Sadr Cityn taistelut osoittautuivat pian Irakin sodan ankarimpiin. Raskaimmat taistelut käytiin 28. huhtikuuta. Huono sää esti amerikkalaisten ilmatuen ja paikalliset kapinalliset hyökkäsivät pitkin al-Qudsin katua. Mahdin armeijan jäsenet olivat aseistautuneet raskaasti esimerkiksi tarkkuuskiväärein ja RPG-29-singoin. Taistelijoiden tarkoitus oli estää amerikkalaisen betoniesteen rakennus, jossa he kuitenkin lopulta epäonnistuivat. Amerikkalaiset käyttivät Sadr Cityn taistelujen aikana ensimmäistä kertaa miehittämättömiä suoraan taistelukentän komentajan alaisuudessa. Lennokeilla amerikkalaiset saattoivat valvoa taistelualuetta ja tehdä iskuja esimerkiksi vihollisen raketinheittimiä ja kranaatinheittimiä vastaan. Maliki ja sadristit päätyivät lopulta tekemään tulitaukosopimuksen 11. toukokuuta 2008.[1]
Seuraukset
muokkaaIrakin armeijan taistelujen aikana kärsimiä tappioita ei tunneta. Amerikkalaiset menettivät kuusi miestä kaatuneina. Mahdin armeija menetti kaatuneina 700–1 000 taistelijaa. Taistelu oli Irakin armeijan voitto, mutta se sai toisaalta Malikin näyttämään koalition sätkynukelta. Taistelut nähtiin myös luonteeltaan lähinnä poliittisina, sillä SCIRI-puolueen taistelijat olivat saaneet huomattavasti vaikutusvaltaa Irakin armeijassa. Muqtada al-Sadr pakeni Iraniin, mutta kehotti silti kannattajiaan pitäytymään tulitaukosopimuksessa, jonka rikkoutuminen olisi saattanut ajaa Irakin suurempaan kaooksen.[1]