Sallustius

antiikin roomalainen historioitsija
Tämä artikkeli käsittelee historioitsijaa. Muista samannimisistä, katso täsmennyssivu.

Gaius Sallustius Crispus (8634 eaa.) oli roomalainen historioitsija ja poliitikko. Hän oli Julius Caesarin kannattaja, ja tunnetaan teoksistaan, jotka käsittelivät Catilinan salaliittoa ja Jugurthan sotaa.[1][2][3]

Sallustius
Gaius Sallustius Crispus.
Gaius Sallustius Crispus.
Henkilötiedot
Syntynyt86 eaa.
Amiternum
Kuollut34 eaa.
Ammatti historioitsija, poliitikko
Kirjailija
Tuotannon kielilatina
Aikakausi Rooman tasavalta
Tyylilajit historia
Pääteokset Catilinan salaliitto ja Jugurthan sota
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämä

muokkaa

Sallustius syntyi Amiternumissa sabiinien mailla vuonna 86 eaa. Hän kuului varakkaaseen perheeseen, joka oli oletettavasti ritarisäätyinen. Sallustius lähti nuorena opiskelemaan Roomaan ja kuului siellä Nigidius Figuluksen uuspythagoralaiseen piiriin.[1][4]

Sallustius aloitti virkauransa kvestorina joko vuonna 55 eaa. tai joidenkin antiikin aikaisten lähteiden mukaan 27-vuotiaana. Vuonna 52 eaa. hänet valittiin kansantribuuniksi.[3] Sallustius joutui sekaantumaan Titus Annius Milon ja Publius Clodius Pulcherin valtataisteluun, ja kannatti jälkimmäistä.[1] Vuonna 50 eaa. kensorit Appius Claudius Pulcher ja Lucius Calpurnius Piso erottivat Sallustiuksen senaatista, joidenkin mukaan sillä perusteella, että hän olisi syyllistynyt aviorikokseen diktaattori Sullan tyttären ja Milon vaimon Faustan kanssa.[3][5] Kerrotaan, että Milo piiskautti Sallustiuksen, mutta päästi hänet sitten menemään rahaa vastaan.[3][6]

 
Sallustius Luca Signorellin freskossa noin vuodelta 1499–1502. Cappella di San Brizio, Orvieton katedraali.

On arveltu, että Sallustiuksen saama rangaistus olisi johtunut ennemminkin puoluepolitiikasta, sillä aviorikos ei, vaikka olisikin ollut totta, ollut yleensä tarpeeksi suuri peruste kensorien määräämään rangaistukseen (nota censoria). Tribuunikaudellaan Sallustius hyökkäsi Miloa vastaan, mutta heidän välisille vihollisuuksilleen saattoi olla myös muita syitä jo mainitun piiskauksen lisäksi. Aviorikoksen on täytynyt tapahtua ennen vuotta 52 eaa., ja Sallustiuksen valinta tribuuniksi tapahtui tämän jälkeen.[1][3]

Sallustius liittoutui Julius Caesarin kanssa vuoden 50 eaa. tienoilla, ja osallistui vuosien 49–45 eaa. kansalaissotaan tämän puolella.[1] Hänestä ei kuitenkaan juurikaan kuulla vähään aikaan senaatista erottamisen jälkeen. Teoksen Declamatio in Sallustium tuntematon kirjoittaja vihjaa, että hän olisi siirtynyt Caesarin luo Galliaan, mutta lähde ei ole kovin luotettava.[3][7] Vuonna 47 eaa. Sallustius valittiin preettoriksi, ja sai näin asemansa takaisin.[3][8] Sallustius lähes menetti henkensä eräiden Caesarin Campaniaan jättämien sotilaiden kapinassa. Nämä oli jätetty sinne odottamaan meren ylitystä Afrikkaan.[3][9] Sallustius vei tiedon kapinasta Caesarille Roomaan, ja hänen mukanaan olivat kapinoineet sotilaat, jotka Caesar palautti järjestykseen.[3]

 
Nykyinen Horti Sallustiani eli ”Sallustiuksen puutarha” Roomassa.

Sallustius seurasi Caesaria tämän Afrikan sotaan vuonna 46 eaa.[3][10] Hänet lähetettiin Cercinan saarelle (nykyinen Kerkenna Tunisian rannikolla) hakemaan ruokahuoltoa Caesarin joukoille, missä hän onnistui. Caesar jätti hänet Afrikkaan Numidiaan perustetun uuden Africa novan provinssin maaherraksi. Hänen arvonsa oli prokonsuli. Toimessaan Sallustiuksen kerrotaan alistaneen kansaa ja rikastuneen epäoikeudenmukaisesti.[3][11] Häntä syytettiin väärinkäytöksistä Caesarin edessä, mutta ei ole tietoa siitä, että hän olisi joutunut oikeuteen. Syytteissä saattaa olla jotakin perää, sillä ainakin Sallustiuksesta tuli erittäin rikas, mikä näkyy muun muassa siinä, että hän rakennutti Quirinalikselle suuren palatsin puutarhoineen, jotka tunnettiin nimellä Horti Sallustiani. Panettelevat puheet Sallustiusta vastaan ovat mahdollisesti peräisin Lenaeukselta, Pompeius Suuren vapautetulta,[3][12] mutta tämä ei ole ainoa lähde niihin.[3]

Sallustius vetäytyi ilmeisesti syytteiden vuoksi ja Caesarin neuvosta julkisuudesta keskittyen hoitamaan palatsiaan, puutarhaansa ja maatilojaan, sekä kirjoittamaan historiasta. Niin hän sai olla rauhassa läpi Caesarin kuoleman jälkeisen levottoman ajan. Sallustius kirjoitti muun muassa ennen omaa aikaansa käydystä Jugurthan sodasta sekä hänen aikanaan tapahtuneesta Catilinan salaliitosta.[1] Kerrotaan, että Sallustius olisi nainut Ciceron ensimmäisen vaimon Terentian, mutta tätä on epäilty. Sallustius kuoli vuonna 34 eaa.[3]

Poliitikkona Sallustiusta on luonnehdittu yhden puolueen mieheksi, jolla ei ollut laajempia näkemyksiä kansakunnan parhaasta, eikä hän näin noussut kansanjohtajana aikalaistensa yläpuolelle. Mitä tulee Sallustiuksen saamaan huonoon maineeseen, tutkijat ovat olleet erimielisiä siitä, millainen luonne Sallustiuksella todella oli, ja jotkut ovat yrittäneet jopa puhdistaa hänen mainettaan. On tietysti todennäköistä, että Sallustiuksen kaltaisella rikkaalla ja ajan poliittisiin käänteisiin osallistuneella miehellä oli paljon vihollisia, ja näin löytyi myös paljon sellaisia, jotka puhuivat hänestä pahaa. Ainakin Dion Kassioksen voidaan katsoa esittäneen ihmiset yleensä niin pahoina kuin vain pystyi. Muutoin asiasta ei kuitenkaan voida sanoa mitään varmuudella. Ehkä Sallustiuksen luonteesta kertoo jotain ainakin se, että hän omisti itsensä niin täysin kirjallisuudelle vetäydyttyään julkisuudesta.[3]

Teokset

muokkaa
 
Sallustiuksen Catilinan salaliiton alku käsikirjoituksessa noin vuodelta 1490. MS Richardson 17 f1, Houghton Library, Harvardin yliopisto.

Historiateokset

muokkaa

Sallustius kirjoitti kolme historiateosta, jotka olivat:[1]

Näistä kaksi ensin mainittua on säilynyt nykyaikaan. Historioitsijana Sallustiuksen esikuvia oli Thukydides ja tyylissä Cato vanhempi. Sallustius toi roomalaiseen kirjallisuuteen uuden lajityypin, yhteen aiheeseen keskittyvät lyhyet historiateokset, aiempien laajojen annaalien sijaan. Näin hän on roomalaisen historiankirjoituksen uranuurtajia. Teoksissa Sallustius esiintyy moralistina, joka on huolissaan Rooman tasavallan loppuajan poliittisesta rappiotilasta.[1][3][4]

Sallustiuksen kieli on yleensä selkeää ja ytimekästä. Toisaalta pyrkimys ilmaisun lyhyyteen tekee hänestä joskus moniselitteisen. Joskus epäselvyyttä tuo myös arkaaisten sanojen käyttö.[3] Historioitsijana Sallustius ei ole erityisen luotettava. Häntä ei tunneta huolellisesta historiallisesta tutkimuksesta, eikä hän ole erityisen tarkka tosiseikkojen kanssa. Lopputulosta on luonnehdittu sanomalla, että hänelle tyyli oli asiaa tärkeämpi. Grammaatikko Ateius Philologuksen arvellaan auttaneen Sallustiusta aineiston keruussa.[3][13]

Muut teokset

muokkaa

Sallustiuksen nimiin on laitettu myös seuraavat kirjoitukset, joiden aitoutta on kuitenkin epäilty:[1]

  • Invectiva in Ciceronem – Sallustiuksen senaatissa Ciceroa vastaan pitämä puhe.[1]
  • Epistulae ad Caesarem senem de re publica – kaksi kirjettä Caesarille.[1]

Tekstilaitokset

muokkaa

Sallustiuksen teosten editio princeps oli Roomassa vuonna 1470 (fol.). Tämän jälkeen tehtyihin keskeisiin laitoksiin lukeutuvat muun muassa Gottlieb Corten laitos (Leipzig, 1724, 4to.), Siwart Haverkampin laitos (Haag, 1742, 4to.), F. D. Gerlachin laitos (Basel, 1823–1831, 3 osaa, 4to.), Friedrich Kritzin (Fridericus Kritzius) laitos (Leipzig, 1828–1834, 2 osaa, 8vo.) ja J. C. Orellin laitos (Zürich, 1840).[3]

Kirjallisuutta

muokkaa

Suomennetut teokset

muokkaa
  • Sallustius Crispus, Gaius: Catilinan salaliitto; Jugurthan sota. ((Catilinae coniuratio; Bellum Iugurthinum.) Suomentanut ja nimistöosan laatinut Marja Itkonen-Kaila. Johdannon kirjoittanut Unto Paananen. Antiikki-sarja. Ilmestynyt aiemmin 1963 WSOY:n kustantamana Antiikin klassikot -sarjassa) Helsinki: Gaudeamus, 1980. ISBN 951-662-244-5

Muuta kirjallisuutta

muokkaa
  • Batstone, William W. & Feldherr, Andrew: Sallust. (Oxford readings in classical studies) Oxford University Press, 2019. ISBN 9780198790983
  • Scanlon, Thomas Francis: The Influence of Thucydides on Sallust. (Bibliothek der klassischen Altertumswissenschaften 70) Heidelberg: Winter, 1980. ISBN 9783533029090
  • Syme, Ronald: Sallust. Berkeley: University of California Press, 1964. Uusintapainos: University of California Press, 2002. ISBN 9780520929104.

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f g h i j k Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Sallustius”, Antiikin käsikirja, s. 500–501. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
  2. Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 367. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Smith, William: ”C. Sallustius Crispus”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. a b Suolahti, Jaakko: ”Sallustiuksen elämä ja teokset”. Teoksessa Sallustius 1963, s. v–xiii.
  5. Dion Kassios: Historiae Romanae 40.63.
  6. Varro, teoksessa Aulus Gellius: Attikan öitä 17.18.
  7. Declamatio in Sallustium 100.5–6.
  8. Dion Kassios: Historiae Romanae 42.52.
  9. Appianos: Rooman sisällissota (Bellum civilia) 2.92.
  10. De bello Africo 100.8, 100.34.
  11. Dion Kassios: Historiae Romanae 43.9.
  12. Suetonius: Kuuluisia miehiä, Grammaatikoista 15.
  13. Suetonius: Kuuluisia miehiä, Grammaatikoista 10.

Aiheesta muualla

muokkaa
  NODES
orte 1
see 9