Sambesi

Sambesi on joki eteläisen Afrikan keski- ja itäosissa. Se on 2 574 km pitkä ja Afrikan neljänneksi pisin joki. Sambesi on kuitenkin Afrikan pisin itään virtaava joki ja suurin Intian valtamereen laskeva joki. Sambesin valuma-alue on laajuudeltaan 1 390 000 km², mikä on vähän alle puolet Niilin valuma-alueesta. Sambesi saa alkunsa Sambiasta ja virtaa sitten Angolan itäisimmän kolkan kautta takaisin Sambiaan, missä se muodostaa Sambian ja Namibian välisen rajan noin 100 kilometrin matkalla. Sen jälkeen se koskettaa Botswanan pohjoisinta kolkkaa ja virtaa sitten Sambian ja Zimbabwen rajajokena, kunnes se päätyy Mosambikiin, missä se laskee Intian valtamereen.

Sambesi
Sambesista kulku Keski- ja Itä-Afrikassa.
Alkulähde	Sambia
Laskupaikka	Mosambikin kanaali
Maat	Sambia, Angola, Namibia, Botswana, Zimbabwe, Mosambik
Pituus	2 574 km
Alkulähteen korkeus	1500 m
Virtaama	920–3 424 m³/s
Valuma-alue	1 390 000 km²
Infobox OK

Sambesin sivujokia ovat vasemmalla puolella Lungwebungu, Luanginga, Chobe, Gwayi, Sanyati, Panhane ja Luenha ja oikealla puolella Kabompo, Kafue, Luangwa ja Shire.

Sambesin mielenkiintoisin kohde ovat Victorian putoukset. Muita merkittäviä putouksia ovat Chavuman putoukset Sambian ja Angolan rajalla sekä Ngonyen putoukset lähellä Siomaa läntisessä Sambiassa.

Joessa on kaksi suurta vesivoimalaitosta, ensimmäinen Kariban padolla Sambian ja Zimbabwen rajalla ja toinen Cahora Bassan padolla Mosambikissa. Ne tuottavat sähköä kyseisille maille, jälkimmäinen myös Etelä-Afrikalle. Sambian puolella on myös kaksi pienempää voimalaitosta, ensimmäinen Victorian putouksilla Sambian puolella, ja toinen Kalene Hillin voimalaitos Ikelengen alueella.

Joen kulku

Alkulähteet

Topografinen kartta Sambesista ja sen valuma-alueesta, joka on kuvassa korostettuna.

Joki saa alkunsa mustanpuhuvalta soiselta dambo-kosteikkoalueelta ja miombo-savannimetsästä 50 km pohjoiseen Mwinilungan kaupungista ja 20 km etelään Ikelengen kaupungista Sambian Luoteisen provinssin Ikelengen piirikunnassa noin 1 524 metrin korkeudella merenpinnasta. Joenlähteen ympäristö on kansallismonumentti, metsänsuojelualue ja kansainvälisesti tärkeä lintualue.

Joenlähteen itäpuolella Kongo-joen ja Sambesin valuma-alueiden vedenjakaja on ylänkö, joka kulkee suurin piirtein itä–länsisuunnassa ja viettää jyrkästi sekä pohjoiseen että etelään. Tämä erottaa selvästi Lualaban (Kongon tärkein sivujoki sen yläjuoksulla) altaan Sambesin valuma-alueesta. Alkulähteen seudulla vedenjakaja ei ole näin tarkkaan määriteltävissä, mutta nämä kaksi vesistöä eivät ole yhteydessä toisiinsa.

Sambesin valuma-alueena joen yläjuoksulla on laaja 900–1200 m korkea ja reunoiltaan rikkonainen ylänkö. Sen keskiosa on metamorfista kallioperää, jonka reunoilla on magmakiviä, kuten esimerkiksi Victorian putouksilla. Shupangassa joen alajuoksulla pistää esiin ohut harmaan ja keltaisen hiekkakiven muodostama patja, jossa on paikoitellen kalkkikiven muodostamia raitoja. Se tulee näkyviin jokiuomassa kuivalla kaudella. Tämä muodostuma jatkuu myös Teten toisella puolella, missä siihen kuuluu laajoja kivihiilijuonteita. Kivihiiltä on löydetty myös aivan Victorian putousten alapuolelta Sambiassa. Kultapitoisia kivilajeja esiintyy muutamissa paikoissa.

Joen yläjuoksu

Sambesi virtaa lounaaseen Angolan alueella noin 240 km:n matkan; sitten siihen yhtyy suurehkoja sivujokia, kuten Luena ja Chifumage, jotka virtaavat siihen luoteisalueen ylängöiltä. Tämän jälkeen se kääntyy etelän ja muodostaa tulvatasangon, jonka leveys vaihtelee suuresti riippuen siitä, onko kuiva kausi vai sadekausi. Se virtaa edelleen Sambian ainavihantiin mulendametsiin, joskin lännen suunnalla esiintyy myös ruohikkomaita. Kun joki palaa Angolasta takaisin Sambiaan, se on sadeaikana lähes 400 m leveä ja virtaa vuolaasti. Siinä on koskia aina Chavuman putouksille saakka, missä joki virtaa kalliohalkeaman läpi. 1500 m:n korkeudella sijaitsevilta joenlähteiltään joki laskee noin 400 metriä 400 km:n matkalla tullessaan Chavumaan, joka sijaitsee 1100 m:n korkeudella. Chavumasta Victorian putouksille valuma-alue on hyvin tasainen; laskua siinä on vain 180 metriä 800 km:n matkalla.

Ensimmäinen Sambesin suurista sivujoista on Kabompo Sambian Luoteisessa maakunnassa. Siitä saadaan paljon vettä kastelutarkoituksiin. Tässä vaiheessa savanni vaihtuu tulvatasangoiksi, joilla kasvaa palmyrapalmuihin kuuluvia viuhkapalmuja. Hieman tästä etelään Lungwebungu yhtyy Sambesiin. Tästä alkaa Barotsen tulvatasanko, joka on ylemmän Sambesin huomattavin piirre, mutta tämä pohjoiskolkka ei tulvi kovin paljoa, ja tasangon keskellä on myös korkeampia mäkialueita, jotka tulva-aikana jäävät saariksi.

Noin 30 kilometriä paikasta, jossa Lungwebungu yhtyy Sambesiin, maapinta muuttuu erittäin tasaiseksi ja katsojan eteen levittäytyy tyypillinen Barotsen tulvatasanko, jossa joki saavuttaa sadekaudella 25 km leveyden. Yli 200 km:n matkalla kohti alavirtaa vuosittainen tulvasykli dominoi luontoa ja ihmisten elämää ja kulttuuria.

80 kilometriä kauempana Sambesiin yhtyy Luanginga, joka sivujokineen käyttää laajaa valuma-aluetta Sambesin länsipuolella. Muutamia kilometrejä idempänä jokeen valuu sadekaudella tulvavesiä Luampan/Luenan vesistöstä.

Lyhyen matkan päässä Luangingan suulta on Lealui, yksi lozien pääkaupungeista. Lozi-heimo asuttaa Sambian Läntisen provinssin Barotsemaan alueita. Lozien päälliköllä on yksi asunto Lealuissa ja toinen Limulungassa, joka sijaitsee korkeammalla ja toimii pääkaupunkina sadeaikana. Jokavuotinen muutto Lealuista Limulungaan on suuri tapahtuma. Se muodostaa erään Sambian tunnetuimmista festivaaleista ja tunnetaan nimellä Kuomboka.

Lealuin jälkeen joki muuttaa suuntaansa niin, että se virtaa eteläkaakkoon. Siihen yhtyy idästä useita pienempiä jokia, mutta lännessä sillä ei tässä kohtaa ole mitään suurempia sivujokia 240 km:n matkalla. Ennen tätä kohtaa Ngonyen putoukset ja sen alapuolella olevat kosket tekevät joella liikkumisen mahdottomaksi. Ngonyen putouksilta etelään Sambesi muodostaa hetken ajaksi Namibian vastaisen rajan Caprivin kaistaleen kohdalla. Kaistale työntyy pitkälle itään varsinaiselta Namibian alueelta. Tämä on siirtomaakauden peruja, kaistale liitettiin aikanaan Saksan Lounais-Afrikkaan, jotta Saksalla olisi pääsy Sambesille.

Seuraavaksi Sambesiin yhtyy Cuando; tämän jälkeen joen virtaus kääntyy lähes suoraan itään. Täällä joki on leveä ja matala ja virtaa hitaasti, mutta virratessaan itään Afrikan keskiylängön reunaa kohti se päätyy rotkoon, johon se syöksyy Victorian putouksina.

Joen keskijuoksu

Viktorian putoukset, joihin päättyy Sambesin yläjuoksu ja josta keskijuoksu alkaa

Sambesin yläjuoksun ja keskijuoksun rajana pidetään Victorian putouksia. Niissä joki, joka on virrannut hitaasti vaakasuoran basalttisen laavapatjan päällä, syöksyy laavapatjan läpi leikkautuneeseen rotkoon 1700 m leveänä ja 108 m korkeana rintamana. Tämän jälkeen joki jatkaa suoraan itään noin 200 km:n matkan 20–60 m:n levyisissä samaa laavapatjaa halkovissa siksakkimaisissa rotkoissa suorakulmaisten basalttiseinämien välissä, jotka muodostavat 200–250 m korkeita kukkuloita. Joki virtaa vuolaana Batokan rotkon läpi, missä virta törmää toistuvasti särkkiin. Tätä rotkoa on pidetty yhtenä maailman hienoimmista koskenlaskupaikoista, joka on suuri haaste kajakilla melojille ja kumiveneellä laskijoille. Rotkon jälkeen on vielä joukko koskia, jotka päättyvät 240 km Victorian putousten alapuolelle. Tällä jaksolla joki laskeutuu 250 m alemmas.

Tässä kohtaa joki muuttuu Karibajärveksi, joka syntyi vuonna 1959, kun Kariban pato valmistui. Karibajärvi on yksi suurimmista ihmisen luomista tekojärvistä, ja padon voimalaitos tuottaa sähköä suurille alueille Sambiassa ja Zimbabwessa.

Seuraavaksi Sambesiin laskee sen kaksi suurinta vasemmanpuoleista sivujokea, Luangwa ja Kafue. Kafue yhtyy Sambesiin hiljaisena ja syvänä virtana, joka on noin 180 m leveä. Tästä paikasta eteenpäin joki jatkaa virtaustaan suoraan itään. Paikassa, jossa Luangwa laskee Sambesiin (15°37' E), viimeksi mainittu tulee Mosambikin alueelle.

Sambesin keskijuoksu päättyy siinä, missä se virtaa Cahora Bassan tekojärveen. Järvi syntyi vuonna 1974, kun paikkaan, jossa aiemmin olivat Kebrabassan vaaralliset kosket, rakennettiin Cahora Bassan pato.

Joen alajuoksu

Sambesin alajuoksu noin 650 km Cahora Bassasta Intian valtamerelle on purjehduskelpoista, vaikkakin joki on monissa paikoin matala kuivana kautena. Joki muuttuu matalaksi, kun se saapuu laajaan laaksoon ja leviää laajalle alueelle. Vain yhdessä kohtaa, Lupatan rotkossa 320 km joen suulta, joki kulkee korkeitten mäkien välissä ja on tuskin 200 m leveä. Muualla se on 5–8 km leveä ja virtaa hitaasti monina uomina. Joen pohja on hiekkainen, ja sen rannat ovat matalia ja täynnä ruovikkoa. Joissain paikoissa ja etenkin sadekautena uomat yhtyvät toisiinsa yhdeksi nopeasti virtaavaksi joeksi.

Noin 160 km ennen suutaan Sambesiin yhtyvät Malawijärven vedet Shire-joen välityksellä. Kun Sambesi saapuu Intian valtamerelle, se muodostaa suiston. Joki jakautuu tässä neljään uomaan, joista Kongone, Luabo ja Timbwe eivät ole purjehduskelpoisia, sillä niiden suulla on hiekkasärkkiä. Pohjoisin uoma, jonka nimi on Chinde, on vähintään kaksi metriä syvä suullaan ja neljä metriä syvä kauempana, ja se on ainoa Sambesin suiston uomista, jota käytetään purjehtimiseen. 100 km pohjoisempana on joki nimeltä Quelimane, joka on saanut nimensä suullaan olevasta Quelimanen kaupungista. Tämä joki, joka on liettymässä umpeen, saa osan vedestään sadeaikana ylitsevuotavasta Sambesista.

Suisto

Sambesin suisto on nykyään leveydeltään vain puolet siitä, mitä se oli ennen kuin Kariban ja Cahora Bassa padot rakennettiin. Nämä padot säätelevät suuresti joen virtaaman vuodenaikavaihteluita.

Ennen kuin mainitut padot rakennettiin, Sambesin tulvilla oli hyvin erilainen vaikutus suiston ekosysteemiin kuin nykyisin, koska joki toi ravinnepitoista makeaa vettä Intian valtameren rannikon kosteikoille. Sambesin alajuoksu koki pienen tulvan varhain kuivana kautena, kun Gwemben valuma-alueen ja koillis-Zimbabwen sadevedet saapuivat suistoon, kun taas Sambesin yläjuoksun, Kafuen ja Malawijärven ja vähemmässä määrin Luangwan valuma-alueiden jäivät alueiden soille ja tulvatasangoille. Näiden vesistöjen vesien purkautuminen sai aikaan paljon suuremmat tulvat maalis- ja huhtikuussa, kun esim. huhtikuussa keskimääräinen virtaama oli 6 700 km³/s joen suulla. Ennätystulva oli lähes kolme kertaa suurempi, 22 500 km³/s suiston alueella. Tämä tulva sattui vuonna 1958. Vertailun vuoksi joen virtaama kuivan kauden lopulla on oli keskimäärin vain 500 km³/s.

1960- ja 1970-luvuilla patojen rakentaminen muutti tämän kuvion täysin. Alajuoksulla keskimääräinen minimi- ja maksimivirtaama oli 500–6 000 km³/s, kun se nykyään on 1 000–3 900 km³/s. Keskimääräisiä tulvia, etenkin sellaisia, joihin Sambesin alajuoksun ekologia oli sopeutunut, sattuu nyt harvemmin, ja ne ovat lyhyempiä. Samoin kuin Itezhi-Tezhin padon vaikutus on ollut Kafuen tasangon kohdalla, myös täällä padoilla on ollut seuraavat vaikutukset:

• kalojen, lintujen ja muun villieläimien syöminen ja lisääntyminen on häiriintynyt
• alueella on vähemmän ruohikkomaita, joilla villieläimet ja karja voivat laiduntaa
• perinteiset maanviljely- ja kalastustavat ovat häiriintyneet

Suiston ekologia

Sambesin suistoa avaruudesta käsin nähtynä.

Sambesin suistossa on laajoja ruohomaita, savanneja ja suometsiä, jotka ovat joko kausittain tai sitten enimmän osan aikaa veden vallassa. Yhdessä Buzi-, Pungwe- ja Save-jokin kanssa Sambesin tulvatasangot muodostavat Maailman luonnon säätiön Sambesin rannikon tulvasavannin ekoalueen Mosambikissa. Tulvia kokevat savannit ovat lähellä Intian valtameren rannikkoa. Itä-Afrikan mangrovet reunustavat suiston rantaa.

Vaikka padot ovat hillinneet vuosittaisia tulvia alemmalla Sambesilla ja vaikuttaneet siihen, että tulvatasangot ovat nykyään paljon pienempiä kuin ennen, ne eivät ole kokonaan poistaneet tulvia. Suuria tulvia ne eivät kykene estämään, ainoastaan keskisuuria tulvia on harvemmin kuin ennen. Kun rankat sateet Sambesin alajuoksulla yhdistyvät hyviin sateisiin yläjuoksulla, massiivisia tulvia esiintyy edelleen, ja näin ollen kosteikot ovat edelleen tärkeäitä alueen luonnolle. Kuitenkin samaan aikaan, kun kosteikot ovat supistuneet, on vakavaa tuhoa aiheutettu alueen eläimille, kun niitä on metsästetty valtavissa määrin. Näitä eläimiä ovat mm. kafferipuhveli ja vesiantilooppi, joita metsästettiin paljon Mosambikin sisällissodan aikana. Nyt kun sota on loppunut, on todennäköistä, että tulvatasangoilla tulee olemaan enemmän asutusta, ja uusista padoista on keskusteltu. Ainoa suojeltu alue tulvatasangoilla on Marromeun luonnonsuojelualue lähellä Beiran kaupunkia.

Vaikka alueen suurten nisäkkäiden määrä on vähentynyt huomattavasti, siellä on edelleen ruokoantilooppeja (Redunca) ja vaeltavia hirviantilooppeja. Lihansyöjistä siellä on leijonia, leopardeja, gepardeja, täplähyeenoja ja juovasakaaleja. Tulvatasangot ovat erityisen otollista aluetta muuttaville vesilinnuille, joihin kuuluvat muun muassa jouhisorsa, heinätavi, afrikanrakonokka (Anastomus lamelligerus), afrikansatulahaikara (Ephippiorhynchus senegalensis), helttakurki (Bugeranus carunculatus) ja pelikaani (Pelecanus onocrotalus).

Matelijoista alueella esiintyy niilinkrokotiileja (Crocodylus niloticus), niilinvaraaneja (Varanus niloticus), kalliokäärmeitä (Python sebae), endeemistä pungwenmatokäärmeitä (Leptotyphlops pungwensis), ja kolmea muuta käärmettä, jotka ovat lähes endeemisiä: tulvatasangonvesikäärmeitä (Lycodonomorphus whytei obscuriventris), kääpiösusikäärmeitä (Lycophidion nanus) ja suokyitä (Proatheris).

Alueella esiintyy myös joukko endeemisiä perhosia.

• Sambesi avaruudesta nähtynä
• 
  Sambesin suisto.
• 
  Joki ja sen tulvatasanko lähellä Mongua Sambiassa
• 
  Okavangon delta ja Kariba-järvi (oikealla)
• 
  Tulvatasankoja Kasanen kaupungin pohjoispuolella

Ilmasto

Sambesin valuma-alueen pohjoisosa saa sadetta keskimäärin 1100–1400 mm vuodessa. Sademäärät laskevat kohti alueen eteläosaa, joka saa sadetta vain puolet tästä. Sadetta saadaan kesällä 4–6 kuukauden pituisen sadekauden aikana, kun pasaatituulten kohtaamisvyöhyke liikkuu valuma-alueen yli pohjoisesta käsin lokakuusta maaliskuuhun. Haihtuminen on suurta (1600 mm – 2300 mm) ja paljon vettä haihtuu soista ja tulvatasangoista, etenkin valuma-alueen lounaisosassa.

Villieläimet

Norsuja ylittämässä jokea.

Virtahepo Sambesissa

Sambesissa on suuret määrät erilaisia eläimiä. Virtahepoja on paljon joen rauhallisissa osissa, samoin niilinkrokotiileja. Niilinvaraaneja tavataan monissa paikoissa. Lintuja on runsaasti, esimerkiksi haikaroita, pelikaaneja, jalohaikaroita, pikkuflamingoja ja kiljumerikotkia. Joen ympäristön metsissä on myös suuria eläimiä, esimerkiksi kafferipuhveleita, seeproja, kirahveja ja norsuja.

Sambesissa on myös useita satoja kalalajeja, joista osa on endeemisiä. Tärkeitä lajeja ovat muun muassa kirjoahvenet, joita kalastetaan paljon ruuaksi, samoin monnit, tiikerikalat, yläsambesin keltakalat ja muut suuret kalalajit. Härkähai tunnetaan joskus nimellä sambesinhai, mutta sitä tavataan ympäri maailmaa.

Sivujoet

Ylä-Sambesi: 507,200 km², virtaus 1044 m³/s Victorian putouksilla:

Pohjoisten ylänköjen valuma-alue, 222,570 km², 850 m³/s Lukulussa:

• Chifumage: Angolan keskusylänkö
• Luena: Angolan keskusylänkö
• Kabompo: 72,200 km², Sambian luoteisylänkö
• Lungwebungu: 47,400 km², Angolan keskusylänkö

Keskisten tasankojen valuma-alue, 284,630 km², 196 m³/s (Victorian putoukset–Lukulu):

• Luanginga: 34,600 km², Angolan keskusylänkö
• Luampa/Luena: 20,500 km², Sambesin itäpuoli
• Cuando/Linyanti/Chobe: 133,200 km², Angolan eteläinen tasanko ja Caprivin kaistale

Keskinen Sambesi kumulatiivisesti 1,050,000 km², 2442 m³/s, mitattuna Cahora Bassan rotkossa

Näkymä keskiseltä Sambesilta

(Keski-Sambesi itsessään: 542,800 km², virtaama 1398 m³/s (Cahora Bassa–Victorian putoukset)

Gwemben valuma-alue, 156,600 km², 232 m³/s (Kariba Gorge–Victorian putoukset):

• Gwayi: 54,610 km², Luoteis-Zimbabwe
• Sengwa: 25,000 km², pohjoinen Keski-Zimbabwe
• Sanyati: 43,500 km², pohjoinen Keski-Zimbabwe

Kariban rotkosta Cahora Bassan valuma-alueelle, 386200 km², 1166 m³/s (Cahora Bassa–Kariban rotko):

• Kafue: 154,200 km², 285 m³/s, läntinen Keski-Sambia ja Copperbelt
• Luangwa: 151,400 km², 547 m³/s, Luangwan hautavajoama ja ylänkö siitä luoteeseen
• Panhane: 23,897 km², pohjoinen Keski-Zimbabwen ylänkö

Alempi Sambesi kumulatiivisesti, 1,378,000 km², 3424 m³/s, mitattuna Marromeussa

(Alempi Sambesi itsessään: 328,000 km², 982 m³/s (Marromeu–C. Bassa))

• Luia: 28,000 km², Moravia-Angonian ylänkö pohjoiseen Sambesista
• Luenha/Mazoe: 54,144 km², 152 m³/s, Manican ylänkö, Koillis-Zimbabwe
• Shirejoki, 154,000 km², 539 m³/s, Malawijärven valuma-alue

Zambezi Delta, 12,000 km²

Yhteensä Sambesin valuma-alue: 1,390,000 km², 3424 m³/s virtaama suistoon

Lähde: Beilfuss & Dos Santos (2001) Okavangon valuma-alue ei sisälly näihin lukuihin, sillä sieltä virtaa vettä Sambesiin vain harvoin.

Johtuen sateiden epätasaisuudesta valuma-alueella, pohjoisista sivujoista virtaa vettä Sambesiin paljon enemmän kuin eteläisistä, esim. pohjoisen ylängön valuma-alueelta tulee jokeen 25% sen vedestä, Kafuesta 8%, Luangwasta ja Shirestä 16% kummastakin, mitkä yhdessä muodostavat 65% Sambesin virtaamasta. Cuandon laaja-valuma-alue lounaassa tuottaa 2 m³/s, koska suurin osa tuon alueen vesistä menetetään, kun vesi haihtuu suosysteemeistä. 1940- ja 1950-luvut olivat erityisen märkiä valuma-alueella. Vuoden 1975 jälkeen sadeajat ovat olleet kuivempia, ja silloin keskimääräinen virtaama on ollut vain 70% siitä, mitä se oli vuosina 1930–1958.

Geologinen historia

Victorian putousten kansallispuiston turistiopas

Muinoin, aina myöhäisplioseeni- tai pleistoseenikauteen (= Euroopan jääkauteen) saakka (yli kaksi miljoonaa vuotta sitten) Ylä-Sambesi virtasi etelään sinne, missä nykyään on Makarikarin suolapannu. Sieltä se laski Limpopoon. Sitten joen uoma muutti reittinsä seurauksena epeirogeenisistä liikkeistä, jotka kohottivat maan pintaa näiden jokien välillä.

Samaan aikaan 1000 km idempänä, eräs Shirejoen sivujoki Itä-Afrikan hautavajoaman jatkeessa Malawissa uursi syvän uoman sen läntiseen jyrkänteeseen. Tämä joki, Keski-Sambesi, alkoi kaivaa uomaa länteen, missä auttoi se, että samaan paikkaan oli muodostumassa itä-länsisuuntaisia vajoamalaaksoja. Tämän prosessin aikana Keski-Sambesi kaappasi eräitä etelään virtaavia jokia, kuten Luangwan ja Kafuen. Lopulta Keski-Sambesi kaappasi Makarikarin tai erään siihen laskevan joen, ja Keski-Sambesi alkoi virrata itään, minkä jälkeen Keski-Sambesi kaappasi myös Ylemmän Sambesin. Keski-Sambesi oli n. 300 metriä alempana kuin ylempi Sambesi, ja sitten muodostuivat putoukset paikkaan, jossa alueen basalttitasanko päättyi. Nämä olivat ensimmäiset Victorian putoukset, jossain Batokan rotkossa lähellä sitä paikkaa, missä Karibajärvi nykyään on.

Historia

Etymologia

Ensimmäinen eurooppalainen, joka tuli Sambesille, oli Vasco da Gama tammikuussa 1498. Hän ankkuroitui paikkaan, jolle hän antoi nimeksi Rio dos Bons Sinais (‘Hyvien merkkien joki’). Tämä tapahtui Quelimanessa eli Quá-Quassa, joka on Sambesin suiston pohjoisosassa oleva pieni joki. Sen yhdisti tuohon aikaan Sambesiin purjehduskelpoiset uomat, mutta myöhemmin, 1830-luvulla liete tukki ne. Muutamissa vanhoissa kartoissa koko joki on merkitty purjehduskelpoiseksi. Mutta jo 1500-luvun alkupuolella nousi esiin uusi nimi, Cuama (joskus myös "Quama" tai "Zuama"). Cuama oli nimi, jonka Swahilirannikon asukkaat olivat antaneet eräälle arabien kauppapaikalle eräällä saarella Luabon uomassa Sambesin suistossa. Muutamissa vanhoissa kartoissa Luabon tilalla lukee Cuama, ja koko suistoalueesta käytetään nimeä Cuaman joet, ja itse Sambesista nimeä Cuama-joki.

Mutta jo vuonna 1552 portugalilainen historioitsija João de Barros kirjoittaa, että sisämaan Monomatapan asukkaat kutsuivat samaa Cuama-jokea nimellä Zembere. Portugalilainen dominikaanimunkki João dos Santos vieraili Monomatapassa vuonna 1597 ja raportoi, että joen nimi on Zambeze (bantukielissä on usein z ~ r -vaihtelua). Hän kyseli, mistä tuo nimi tulee, ja hänelle kerrottiin, että se tulee erään kansan nimestä.

Willem Janszoon Blaeu tekemä kartta vuodelta 1635. Kartta näyttää Sambesin kulun ja esittää sen lähteeksi suurta järveä.

»Cuama-jokea he kutsuvat nimellä Zambeze. Sen alkulähde on niin kaukana sisämaassa, että kukaan heistä ei tiedä, missä se on, mutta heidän esi-isiensä perimätiedon mukaan se saa alkunsa eräästä järvestä mantereen sisäosissa, ja siitä saavat alkunsa myös muut suuret joet, jotka eri tavoin laskevat mereen. He kutsuvat sitä nimellä Zambeze, ja tämä nimi tulee erään kafferikansan nimestä, joka kansa asuu tämän järven tienoilla. —J. Santos, Ethiopia Oriental, 1609. »

Näin ollen nimi "Zambezi" tulee erään kansan nimestä ja tämä kansa asuu erään suuren järven tienoilla pohjoisessa. Tämä kansa voisi mahdollisesti olla "M'bizat", eli bisat (vanhemmissa teksteissä Muisat, Movisat, Abisat, Ambiosit, ja muitakin variantteja esiintyy). Bisat asuvat nykyään keskisen Sambian itäosissa Sambesin ja Bangweulujärven välissä (tuohon aikaan, ennen kuin Lundan valtakunta valtasi alueen, bisojen alue todennäköisesti ulottui kauemmas pohjoiseen, mahdollisesti Tanganjikajärvelle saakka. Bisoilla oli noilla seuduilla maine kangaskauppiaina.

Goesesta kotoisin ollut portugalilainen kauppias Manuel Caetano Pereira, joka matkusti bisojen maille vuonna 1796, sai hämmästyksekseen kuulla, että oli olemassa toinen, erillinen joki, johon viitattiin nimellä "Zambezi". Tämä “toinen Zambezi”, joka askarrutti Pereiraa, on todennäköisesti Chambeshi (nykyinen kirjoitusmuoto) pohjoisessa Sambiassa.

Monomatapojen eli Mutapojen ajatukseen, jonka Santos raportoi‚ että Sambesi saa alkunsa suuresta sisämaajärvestä, saattaa viittaus Afrikan isoihin järviin. Yksi Malawijärven nimen varianteista, varhaisten tutkimusmatkailijoiden mukaan, oli Zambre-järvi (luultavasti “Zambezin” korruptoitunut muoto). Tämän takana saattaa olla se, että Malawijärvi on yhteydessä Sambesin alajuoksuun Shirejoen kautta. Mutapojen tarina lienee muistuttanut vanhasta eurooppalaisesta ajatuksesta, joka oli tunnettu jo antiikin aikana, että kaikki Afrikan suuret joet, Niili, Senegal-joki, Kongo-joki ja nyt myös Sambesi, saivat alkunsa samasta suuresta sisämaan järvestä. Portugalilaisille myös kerrottiin, että Mosambikin Espirito Santo -joki (joka itse asiassa on estuaari, jonka muodostavat Umbeluzi, Matola ja Tembe) sai alkunsa eräästä järvestä, jonka laskujoki tuli tunnetuksi Delagoa-lahtena. Tämän seurauksena useiden vanhojen karttojen mukaan Sambesi ja “Espirito Santo” saavat molemmat alkunsa syvältä sisämaasta samasta järvestä.

Kuitenkaan bisoihin liittyvä etymologia ei ole vailla vastaväitteitä. Vuonna 1845 W. D. Cooley tutki Pereiran muistiinpanoja ja tuli siihen johtopäätökseen, että “Zambezi” ei juonnu bisojen nimestä, vaan ennemminkin bantutermistä “mbege”/“mbeze” (‘kala’), ja näin ollen tämä nimi luultavasti tarkoittaisi ‘kalajokea’.

David Livingstone, joka saavutti Sambesin yläjuoksun vuonna 1853, viittaa tähän jokeen nimellä “Zambesi”, mutta huomioi myös paikallisen nimen “Leeambye”, jota käyttivät lozit ja joka hänen mukaansa tarkoittaa ‘suurta jokea’ tai ‘jokea ylipäätänsä’. Livingstone huomioi myös muut tämän joen nimet — Luambeji, Luambesi, Ambezi, Ojimbesi ja Zambesi — joita käyttivät eri kansat sen varrella, ja hän sanoo, että “kaikki ne tarkoittavat samaa asiaa ja ilmaisevat näiden alkuperäiskansojen ajatusta siitä, että tämä suuri ja mahtava virta on tämän maa tärkein suoni.”

Portugalilaisissa asiakirjoissa “Cuama-joki” sittemmin katosi ja sen tilalle tuli “Sena-joki” (Rio de Sena), viittaus swahilinpuhujien ja sittemmin portugalilaisten kauppa-asemaan joen yläjuoksulla, Vila de Senaan. Vuonna 1752 Sambesin suisto, tuolloin tunnettuna nimellä “Senojen joet” (Rios de Sena), muodosti Portugalin Mosambikin hallinnollisen alueen. Mutta kun puheessa yleensä käytettiin termiä "Zambezi", se johti ajan mittaan kuninkaalliseen asetukseen vuonna 1858, jossa tämä hallintoalue sai uuden virallisen nimen "Zambézia".

Tutkimusmatkat joen alueella

Satelliitista otettu kuva Victorian putouksista ja sen alapuolella olevasta siksak-kuvioisesta rotkosta.

Mutapojen imperiumin maantieteilijät tunsivat Sambesin seudun ja joen kulun, samoin kuin Ngamijärven ja Njassajärven, ja nämä olivat heidän kartoissaan melko tarkasti kuvattuina. Nämä tiedot olivat luultavasti peräisin arabeilta.

Ensimmäinen eurooppalainen, joka kävi Sambesilla sisämaassa, oli portugalilainen degredado António Fernandes, joka kävi joella vuosina 1511 ja 1513, tarkoituksenaan raportoida kaupankäynnistä ja muusta toiminnasta Keski-Afrikan sisäosissa. Näiden tutkimusten loppuraportin mukaan joen yläjuoksulla oli satamia, joiden kauppa oli paikallisesti merkittävää, etenkin suhteessa Itä-Afrikan kultakauppaan.

Ensimmäisen tunnetun tutkimusmatkan Sambesin yläjuoksulle suoritti Betšuanamaalta käsin skotlantilainen David Livingstone vuosien 1851 ja 1853 välillä. Kaksi tai kolme vuotta myöhemmin hän kulki Sambesia alas sen suulle, ja tällä matkallaan hän löysi Viktorian putoukset. Vuosina 1858–1860, mukanaan tutkimusmatkailija John Kirk, Livingstone lähti matkaan Kongonelta, yhdeltä Sambesin suiston neljästä haarasta, ja matkusti aina Viktorian putouksille saakka. Samalla matkalla hän myös kulki Sambesin sivujokea Shirejokea ylös aina Malawijärvelle saakka.

Seuraavien 35 vuoden aikana Sambesia tutkittiin vain vähän. Portugalilainen tutkimusmatkailija Serpa Pinto tutki joitakin sen läntisiä sivujokia ja teki mittauksia Viktorian putouksilla vuonna. Vuonna 1884 skotlantilainen Plymouthin veljien lähetyssaarnaaja Frederick Stanley Arnot kulki Sambesilta vedenjakajan yli Kongo-joen vesistölle ja tällä matkallaan löysi Sambesin alkulähteen. Hän tuli siihen tulokseen, että läheinen Kalene Hill, joka sijaitsi korkealla ja oli ilmastoltaan viileä, olisi erityisen sopiva paikka lähetysasemalle. Arnotin mukana tuolla matkalla kulki portugalilainen kauppias ja upseeri António da Silva Porto.

Vuonna 1889 Chinden kanaali Sambesin suun pääuomien pohjoispuolella nähtiin ensimmäistä kertaa eurooppalaisten toimesta. Majuri A. St. Hill Gibbons johti sinne kaksi retkikuntaa vuosina 1895–96 ja 1898–1900, ja ne jatkoivat Livingstonen alkamaa tutkimusta Sambesin valuma-alueen ylä- ja keskiosissa.

Kaksi paikallista ihmistä Sambesilla lähellä Victorian putouksia.

Talous

Sambesin varren asukkaita arvioidaan olevan n. 32 miljoonaa henkeä. Noin 80% tästä populaatiosta on riippuvaista maataloudesta, ja joen yläjuoksun tulvatasangot muodostavat heille hyvää maatalousmaata.

Joen yhdyskunnat harjoittavat laajamittaista kalastusta, ja monet ihmiset kulkevat pitkiäkin matkoja päästäkseen kalastamaan. Monissa Sambian kaupungeissa ja monilla maan teistä, jotka johtavat joelle, peritään epävirallisia “kalaveroja” ihmisiltä, jotka vievät joen kalaa muualle maahan. Ruokakalastuksen lisäksi joillakin joen osilla harjoitetaan urheilukalastusta. Mongun ja Livingstonen välillä on useita turistimajoja, joilta käsin turistit voivat kalastaa eksoottisia kaloja, ja monet myös pyytävät kaloja myydäkseen niitä yleisöakvaarioihin.

Jokilaaksossa on paljon malmiesiintymiä ja fossiilisia polttoaineita, ja kivihiilen louhinta on paikoitellen merkittävää toimintaa. Joen varren tekoaltaat tarjoavat töitä monille ihmiselle, jotka huoltavat vesivoimaloita ja patoja. Monet joen osat ovat merkittäviä ja suosittuja turistikohteita. Viktorian putouksilla käy yli 100000 vierailijaa vuosittain, ja vuonna 2015 heitä raportoitiin olleen 141929 henkeä. Mana Poolsin kansallispuisto ja Karibajärvi vetävät myös puoleensa huomattavia määriä turisteja.

Liikenne

Victorian putousten silta vuonna 1975

Sambesissa on vähän väliä koskia, mistä syystä se ei koskaan ole ollut merkittävä vesiväylä pitkien matkojen kulkemiseen. David Livingstone yritti Sambesin-tutkimusmatkallaan luoda joelle siipiratasalusliikennettä, mutta tämän ajatuksen tekivät tyhjäksi Cahora Bassan kosket. Joillakin joen osilla on helpompaa kulkea kanootilla kuin autolla alueen huonoja teitä pitkin. Tiet vie huonoon kuntoon se, että ne jäävät tulvien tullen veden alle, ja kanootin puolesta puhuu myös se, että moniin joenvarren kyliin ei tule minkäänlaisia teitä. 1930- ja 1940-luvuilla operoitiin melottavilla proomuilla, jotka kulkivat Katomboran koskilta noin 50 km Livingstonesta jokea ylävirtaan Katima Mulilon yläpuolella oleville koskille. Veden pinnan korkeudesta riippuen veneitä kyettiin melomaan — melojat, jotka olivat lozeja kykenivät selviytymään useimmista koskista — tai veneitä voitiin vetää rannalta käsin tai ne kannettiin koskien ohi, ja härkäjoukot vetivät proomuja 5 km Ngonyen putousten ohi.

Joenylityspaikat, jotka ennen olivat harvassa, ovat alkaneet lisääntyä. Niitä ovat, lähtien joen alkulähteeltä:

• Cazombon maatiesilta Angolassa, pommitettu sisällissodan aikana. Vuonna 2014 vihittiin käyttöön uusi betonisilta.
• Chinyingin riippusilta jalankulkijoille lähellä Zambezin kaupunkia. Kyseessä on 300 m pitkä kävelysilta, joka rakennettiin yhteisön omana projektina.
• Lubosi Imwikon toinen silta. Yhdistää toisiinsa Mongun ja Kalabon kaupungit. Kyseessä on 1 005 m pitkä betoni/terässilta, jonka yhteydessä on 38,5 km pengerrettyä maantietä Barotsen tulvatasangon alueella. Nämä on rakentanut vuosina 2011–16 eräs kiinalainen yritys toisella yrittämällään. Projekti maksoi 1,2 biljoonaa kwachaa. Se on osa Lusaka–Mongu -maantietä, joka yhdistää Lusakan ja Angolan.
• Sioman silta lähellä Ngonyen putouksia, uusi 260 m pitkä maantiesilta, joka maksoi 108 miljoonaa kwachaa. Silta avattiin vuonna 2016 osana M10-valtatietä (Sesheke–Senanga-tie).
• Katima Mulilon maantiesilta, 900 m, Namibian ja Sambian Sesheken välillä. Avattu vuonna 2004, jolloin se oli viimeinen osa Trans–Caprivin maantiestä, joka johtaa Sambian Lusakasta Namibian Walvis Bayihin kanssa päätyen Atlantin valtameren rannalle.
• Kazungulan silta — avattiin toukokuussa 2021, korvaten Kazungulan lautan, joka oli Eteläisen Afrikan suurimpia jokilauttoja. Joki on tällä kohdalla 430 m leveä.
• Viktorian putousten silta (maantie- ja rautatiesilta), ensimmäinen joen ylittänyt silta, joka valmistui huhtikuussa 1905. Sen oli alun perin tarkoitus olla osa Cecil Rhodesin Kap–Kairo-rautatiesuunnitelmaa. 250 m pitkä.
• Kariban padon ylittävä silta, jota pitkin kulkee Kariba–Siavonga maantie ylittäen tässä joen.

Turistivene Sambesilla, Mosi-oa-Tunyan kansallisopuistossa, Sambia. Valokuva on vuodelta 1971.

• Otto Beitin silta Chirundussa, maantiesilta, 382 m, 1939.
• Chirundun silta, maantiesilta, 400 m, 2002.
• Cahora Bassan pato. Pato sijaitsee syrjäisellä alueella, joten siinä ei ole maantiesiltaa.
• Teten riippusilta, 1 km, maantiesilta (1970-luku).
• Dona Ana -silta, alun perin rautatiesilta, mutta muutettu 1935 yksikaistaiseksi maantiesillaksi, joka pisimmillään on 3 km pitkä. Vuoden 2009 lopulla se on jälleen muutettu rautatiesillaksi, jota käyttävät matkustaja- ja rahtijunat. Vuoden 2011 jälkeen tätä kautta on kuljetettu useita miljoonia tonneja Teten kivihiiltä Beiran satamaan.
• Caian silta—rakennustyöt alkoivat vuonna 2007. Silta korvasi Caian lautan, joka yhdessä Kazungulan lautan kanssa oli suurin lauttayhteys joen yli.

Joen ylittää joukko pieniä ponttooniveneitä Angolassa, läntisessä Sambiassa ja Mosambikissa. Tärkein näistä oli aiemmin Mongun ja Kalabon välillä toiminut vene. Mongun yläpuolella on mahdollista ylittää joki yhdessä tai kahdessa paikassa kahlaamalla silloin, kun sateita on saatu vähän.

Turistikohteissa, kuten Viktorian putouksilla ja Kariban padolla veneet kuljettavat turisteja joella lyhyitä matkoja.

Ekologia

Cahora Bassan järvi Mosambikissa on yksi vesivoiman tärkeimmistä lähteistä joella.

Saasteet

Jätevedet ovat suuri tekijä veden saastumisessa urbaaneilla alueilla, sillä riittämättömät vedenpuhdistuslaitokset joen alueella pakottavat kaupungit päästämään jätevesiä käsittelemättöminä jokeen. Tämä on johtanut joen veden rehevöitymiseen ja helpottanut huonoon hygieniaan liittyvien tautien kuten koleran, lavantaudin ja punataudin leviämistä joen alueella.

Patojen vaikutus

Kahden suuren padon rakentamisella Sambesiin ja veden virtauksen kontrolloinnilla on ollut suuri vaikutus niin villieläimiin kuin ihmisiinkin joen alajuoksulla. Kun Cahora Bassan pato valmistui vuonna 1973, sen hoitajat antoivat padon täyttyä vain yhden tulvakauden aikana, toimien näin vastoin suosituksia, joiden mukaan pato olisi pitänyt täyttää kahden vuoden aikana tai pitempänäkin ajanjaksona. Veden virtaaman jyrkkä väheneminen johti siihen, että mangrovepuiden peittämä maa- tai vesiala pieneni 40%, ja samalla eroosio lisääntyi rannikkoseudulla. Myös katkarapusaaliit pienenivät 60% joen suiston tuntumassa, kun lietteen määrä ja siihen liittyneet ravinteet vähenivät. Kosteikkojen ekosysteemi pienenivät padon alapuolella merkittävästi. Suiston villieläimiä uhkasi edelleen rajoittamaton metsästys Mosambikin sisällissodan aikana.

Luonnonsuojelu

Kavango–Sambesin kansainvälinen suojelualue tulee kattamaan osia Sambiasta, Angolasta, Namibiasta, Zimbabwesta ja Botswanasta, mukaan lukien kuuluisa Okavangon suisto ja Mosi-oa-Tunyan kansallispuisto Victorian putouksilla. Ajatellaan, että rajat ylittävä luonnonsuojelualue helpottaa eläinten liikkumista ja auttaa säilyttämään kosteikkojen vesiä puhtaana, missä asiassa ihmisyhteisöjen tuottama jätevesi on nykyään ongelma.

Luonnonsuojelun rahoitusta lisättiin Sambesin varren maissa vuonna 2008. Kavango–Sambesin kansainvälinen luonnonsuojeluprojekti, joka seuraa Sambesin kulkua Angolassa, Botswanassa, Namibiassa, Sambiassa ja Zimbabwessa, on saanut 8 miljoonan euron apurahan saksalaiselta kansalaisjärjestöltä. Osa näistä rahoista tullaan käyttämään luonnonsuojeluun liittyviin tutkimusprojekteihin. Angola on kuitenkin varoittanut, että sen alueella maamiinat voivat haitata projektia.

Sambesi virtaan nykyisellään seuraavien kansallispuistojen halki:

• Sambiassa
  • Ngonyen putousten kansallispuisto
  • Mosi-oa-Tunya kansallispuisto
  • Ala-Sambesin kansallispuisto (Sambiassa)
• Zimbabwessa
  • Sambesin kansallispuisto
  • Viktorian putousten kansallispuisto
  • Matusadonan kansallispuisto
  • Mana Poolsin kansallispuisto
  • Keski-Sambesin biosfäärin suojelualue

Kalojen suojelu

Vuonna 2017 todettiin, että Sambesin yläjuoksun ja sen sivujokien kalakantoja ylikalastetaan hälyttävässä määrin, joka on osittain seurausta siitä, että kalastusta koskevien lakien ja määräysten toimeenpanoa ei valvota. Kalojen todettiin käyneen erittäin vähiin Liambezi-järvellä ja Caprivin kaistaleella, ja tutkimusten mukaan kalojen määrä oli vähentynyt koko Sambesi-Cuando-Chobe -jokisysteemillä. Laiton kalastaminen (esim. ulkomaalaisten toimesta, namibialaisten palveluksessa) ja liikemiehet käyttivät alueen kalakantoja hyväkseen niin, että paikallisille markkinoille ja yhteisöille ei jäänyt juurikaan kaloja, vaikka heidän kulttuurinsa ja taloutensa olivat riippuvaisia tästä resurssista.

Namibian viranomaiset ovat sittemmin kieltäneet yksisäielangasta valmistetut verkot ja päättäneet kalastuskiellosta, joka kestää kolme kuukautta joka vuosi, jotta kaloilla olisi mahdollisuus lisääntyä. Viranomaiset myös nimittivät kalavartijoita, ja Kayasan kanaali ja Impalila julistettiin kalansuojelualueiksi. Asianomainen Namibian ministeriö myös yrittää edistää vesikulttuuria ja aikoo istuttaa alueelle tuhansia kalanpoikasia, jotka annetaan ensin rekisteröidyille kalojen pienviljelijöille kyseisellä alueella.

Epizoottinen tauti EUS

19.9.2007 joella havaittiin kalojen kulkutautia, jossa kalat saivat haavaumia. Tämä tauti tappoi satoja kaloja joessa. Sambian maatalousministeri Ben Kapita pyysi asiantuntijoita tutkimaan tätä tautia, jotta saataisiin selville, mikä sen aiheuttaa ja voisiko se levitä ihmisiin.

Merkittävät kaupungit

Suurilla alueilla joen varrella asutus on vähäistä, mutta siellä on myös tärkeitä kaupunkeja, mukaan lukien seuraavat:

• Namibiassa: Katima Mulilo
• Sambiassa: Mongu, Lukulu, Livingstone ja Sesheke
• Zimbabwessa: Victoria Falls ja Kariba
• Mosambikissa: Songo ja Tete

Kirjallisuutta

• Bento C.M., Beilfuss R. (2003), Wattled Cranes, Waterbirds, and Wetland Conservation in the Zambezi Delta, Mozambique, report for the Biodiversity Foundation for Africa for the IUCN - Regional Office for Southern Africa: Zambezi Basin Wetlands Conservation and Resource Utilisation Project.
• Bourgeois S., Kocher T., Schelander P. (2003), Case study: Zambezi river basin, ETH Seminar: Science and Politics of International Freshwater Management 2003/04
• Davies B.R., Beilfuss R., Thoms M.C. (2000), "Cahora Bassa retrospective, 1974–1997: effects of flow regulation on the Lower Zambezi River," Verh. Internat. Verein. Limnologie, 27, 1–9
• Dunham KM (1994), The effect of drought on the large mammal populations of Zambezi riverine woodlands, Journal of Zoology, v. 234, s. 489–526
• Dorling Kindersley Publishing, Inc. (2004). World reference atlas. New York: Dorling Kindersley.  ISBN 0-7566-0481-8
• Wynn S. (2002), "The Zambezi River — Wilderness and Tourism", International Journal of Wilderness, 8, 34.
• H. C. N. Ridley: "Early History of Road Transport in Northern Rhodesia", The Northern Rhodesia Journal, Vol 2 No 5 (1954)—Re Zambezi River Transport Service at Katombora.
• Funding boost for cross-border conservation project

Aiheesta muualla

• Informaatiota ja kartta Sambesin vedenjakajista
• Zambezi River Authority Zambezi River Authority. Viitattu 20.1.2022. (englanniksi)
• The Zambezi Society
• Kartta Afrikan jokien valuma-alueista
• The Nature Conservancy's Great Rivers Partnership works to conserve the Zambezi River nature.org. Arkistoitu 28.8.2007. Viitattu 20.1.2022. (englanniksi)