Sauvakirkko

Sauvakirkko eli piirukirkko (kirjanorjaksi stavkirke, uusnorjaksi stavkyrkje) on varhaiskeskiaikainen puukirkkotyyppi, jossa käytettiin pystysalvosta. Sauvakirkon seinät muodostuvat pystysuuntaisista lankuista, jotka on ladottu vaakasuuntaisista hirsistä ja pystysuuntaisista tukevista tolpista muodostuvaan kehykseen (stav = pysty).

Borgundin sauvakirkko

Garmon sauvakirkon nurkka. Kirkot käsiteltiin ulkopuolelta tervalla. Garmon kirkon vanhimmat osat ovat noin vuodelta 1200. Vuodesta 1921 se on ollut Maihaugenin ulkoilmamuseossa Lillehammerissa.

Borgundin sauvakirkko, kuvattu noin 1880–1890

Historiaa

Sauvakirkkoja oli pääasiallisesti Skandinaviassa. Sauvakirkko on pohjoismainen kirkkorakennusten tyyppi, jota tehtiin Ruotsissa ja Norjassa kristinuskon leviämisen aikaan samaan tapaan rakennettujen esikristillisten kulttitemppeleiden ja viikinkiaikaisten temppelirakennusten seuraajina. Norjassa rakennettiin sauvakirkkoja noin 200 vuoden ajan vuoteen 1349 saakka yli tuhanteen kylään, mutta vain 28 niistä on säilynyt. Vain pieni osa sauvakirkoista on lähellä alkuperäistä ulkoasuaan, koska suurin osa on rakennettu vanhojen rakenteiden päälle ja niihin on lisätty uusia osia.

Sauvakirkkoja on alun perin ollut runsaasti, mutta niitä on tuhoutunut esimerkiksi tuhopoltoissa. Eniten niitä on säilynyt Norjassa. Myös Tanskassa ja Islannissa on ollut sauvakirkkoja, mutta ne ovat kaikki hävinneet. Vuosina 1000–1300 rakennettiin yhteensä mahdollisesti noin tuhat sauvakirkkoa. Niistä enää 28 on jäljellä eteläisessä Norjassa. Sauvakirkkoja muistuttaneita puukirkkoja on ollut esimerkiksi Gotlannissa. Ainoa Ruotsista löydetty lähes täydellinen sauvakirkko on löydetty Gotlannista Hemsen kirkon lattian alta kirkon restauroinnin yhteydessä 1800-luvun lopussa.

Ulkomuoto

Kehittyneimmät sauvakirkot olivat kolmilaivaisia. Niissä on rikasta, usein viikinkityylistä veistoskoristelua portaaleissa ja kuoriaidoissa sekä jyrkät korkeat katot. Kantavat, lattiasta kattoon ylettyvät kulmatolpat sijoitettiin keskilaivan sivuille tai kulmiin, joskus myös keskelle sitä. Tukirakenteet jätettiin usein näkyville. Sisäosien jako käytäviksi ja laivoiksi näkyy myös ulkopuolelta, koska jokainen osa on oma kokonaisuutensa ja katettiin omalla katolla. Kattoja onkin kirkoissa paljon ja ne ovat yleensä jyrkkiä.

Rakenne

Sauvakirkon seinien kehyksenä on kivijalan päällä olevat tukevat vaakasuuntaiset pohjapölkyt, joiden yläpintaan on tehty ura, johon seinän muodostavat pystysuuntaiset lankut tukeutuvat. Vierekkäisten seinien pohjapölkyt on lovettu toisiinsa. Rakennuksen nurkissa on pystysuuntaiset tukevat puut eli sauvat, jotka on lovettu pohjapölkkyihin. Seinät muodostuvat tähän kehykseen ladotuista pystysuuntaisista lankuista. Myös sauvojen kylkiin on tehty upotusura seinälankuille. Kehyksen sulkee ylhäälle tulevat vaakasuuntaiset palkit, joiden alareunassa on ura seinälankkujen yläpäille ja jotka on lovettu sekä sauvoihin että toisiinsa. Varhaiset yksinkertaiset sauvakirkot olivat pohjaltaan neliömäisiä ja niiden katto tukeutuu seinärakenteen varaan. Nykypäiviin asti säilyneet sauvakirkot on rakennettu luonnokivisen kivijalan päälle.

Säilyneitä sauvakirkkoja

• Borgundin sauvakirkko
• Fantoftin sauvakirkko
• Heddalin sauvakirkko
• Kaupangerin sauvakirkko
• Kvernesin sauvakirkko (Norjan nuorin ja ainoa reformaation jälkeen rakennettu)
• Ringebun sauvakirkko
• Undredalin sauvakirkko (Pohjoismaiden pienin)
• Urnesin sauvakirkko
• Lomin sauvakirkko
• Hedaredin kirkko (Ruotsin ainoa jäljellä oleva)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Norjan sauvakirkot Wikimedia Commonsissa

• http://www.stavechurch.org/ (englanniksi)