Scipio Africanus, Afrikan valloittaja
Scipio Africanus, Afrikan valloittaja (ital. Scipione l’Africano) on vuonna 1937 valmistunut italialainen elokuva. Toisesta puunilaissodasta kertovan historiallisen elokuvan on ohjannut Carmine Gallone. Fasistisen Italian suurvaltapyrkimyksiä tukenut ja valtion jättibudjetilla rahoittama Scipio Africanus palkittiin Venetsian elokuvajuhlilla vuoden parhaana italialaisena elokuvana. Taiteellisesti ja kaupallisesti se oli kuitenkin pettymys.
| Scipio Africanus, Afrikan valloittaja | |
|---|---|
| Scipione l’Africano | |
 Elokuvan italialainen mainosjuliste. |
|
| Ohjaaja | Carmine Gallone |
| Käsikirjoittaja | Carmine Gallone, Camillo Mariani Dell’Anguillara, Sebastiano A. Luciani |
| Säveltäjä | Ildebrando Pizzetti |
| Kuvaaja | Ubaldo Arata, Anchise Brizzi |
| Leikkaaja | Osvaldo Hafenrichter |
| Tuotantosuunnittelija | Pietro Aschieri |
| Lavastaja | Ettore Corso |
| Pääosat | Annibale Ninchi, Camillo Pilotto, Fosco Giachetti, Isa Miranda, Francesca Braggiotti |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Consorzio Scipione l’Africano, ENIC |
| Ensi-ilta | Venetsian elokuvajuhlilla 1937 |
| Kesto | 115 min. |
| Alkuperäiskieli | italia |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Juoni
muokkaaHannibalin voitettua roomalaiset Cannaen taistelussa 216 eaa. konsuli Publius Cornelius Scipio ryhtyy suunnittelemaan Sisiliasta käsin sotaretkeä Kartagoa vastaan. Afrikassa Scipio tapaa liittolaisensa Masinissan ja tarjoaa numidialaisten kuninkaalle Syfaxille välittäjän roolia. Syfaxin vaimo Sofonisba taivuttaa tämän kartagolaisten puolelle, jolloin Scipio hyökkää numidialaisten leiriin ja vangitsee kuninkaan. Sofonisba nai Numidian kuninkaaksi julistautuneen Masinissan, mutta tekee itsemurhan, jotta tämä ei luovuttaisi häntä roomalaisille. Kartagolaiset kutsuvat Hannibalin apuun Italiasta, ja vuonna 202 maiden armeijat kohtaavat Zaman taistelussa. Norsuistaan huolimatta kartagolaiset kärsivät tappion ja juhlittu Scipio saa lisänimen ”Afrikkalainen”. Kotiin palattuaan hän menee suoraan Liternumin huvilalleen tapaamaan vaimoaan ja lapsiaan.[1][2]
Näyttelijät
muokkaa| Annibale Ninchi | … | Publius Cornelius Scipio (Africanus) |
| Camillo Pilotto | … | Hannibal, kartagolaisten komentaja |
| Fosco Giachetti | … | Masinissa, itänumidialaisten kuningas ja roomalaisten liittolainen |
| Isa Miranda | … | Velia, roomalainen patriisitar, Arunten morsian |
| Francesca Braggiotti | … | Sofonisba, Hasdrubalin tytär ja Sifaxin vaimo |
| Guglielmo Barnabò | … | kenturio Furio |
| Memo Benassi | … | senaattori Cato |
| Piero Carnabuci | … | Cannaen taistelun veteraani |
| Francesco Coop | … | kenturio Mezio |
| Ciro Galvani | … | Quintus Fabius Maximus |
| Marcello Giorda | … | Syfax, länsinumidialaisten kuningas ja kartagolaisten liittolainen |
| Carlo Lombardi | … | Lucio, Scipion veli |
| Carlo Ninchi | … | Lelio, Scipion luutnantti |
| Clara Padoa | … | Sofonisban orjatar |
| Lamberto Picasso | … | Hasdrubal, Kartagon armeijan päällikkö |
| Marcello Spada | … | Arunte, nuori ratsukaartilainen |
| Raimondo Van Riel | … | Maharbal, Hannibalin luutnantti |
| Gino Viotti | … | foinikialainen kauppias |
| Carlo Tamberlani | … | Rooman lähettiläs |
| Achille Majeroni | … | senaatin puheenjohtaja |
| Fernando Solieri | … | vanhus |
| Luigi De Antoni | … | kartagolainen vanhus |
| Mario Gallina | … | Kartagon lähettiläs |
| Olinto Cristina | … | Kartagon lähettiläs |
| Diana Lante | … | Scipion vaimo |
| Ugo Sasso | … | Velian kaapannut kartagolainen upseeri |
| Carlo Duse | … | Magonen lähetti |
| Franco Brambilla | … | roomalainen poika |
| Antonella Steni | … | lapsi |
| Alberto Sordi | … | roomalainen sotilas[1][2] |
Tuotanto
muokkaaFasistinen Italia piti itseään muinaisen Rooman valtakunnan perillisenä, ja siksi on ehkä yllättävää, ettei Mussolinin valtakaudella juurikaan kuvattu Rooman suuruudenaikaan sijoittuvia propagandaelokuvia. Historiallisia suurelokuvia oli tehty paljon 1910-luvulla ja niiden tuotantoa jatkettiin vielä fasistien valtaannousun jälkeenkin, mutta nämä elokuvat oli tarkoitettu viihdyttäviksi spektaakkeleiksi eikä niillä juurikaan ollut poliittisia tarkoitusperiä. 1920-luvun loppuun mennessä italialainen elokuva oli lähes kuollut, ja fasistit alkoivat kiinnostua sen elvyttämisestä vasta seuraavan vuosikymmenen alkuvuosina. Sota Etiopiassa sai viranomaiset etsimään Italian suurvaltapyrkimyksiä tukevaa historiallista elokuva-aihetta, mutta yksityiset tuottajat ja ohjaajat eivät olleet innostuneita vanhanaikaisina ja liian kalliina pitämistään historiallisista elokuvista. Siksi valtion oli ryhdyttävä rahoittamaan hanketta.[3]
Afrikan valloittajasta Scipio Africanuksesta kertovan propagandaelokuvan valmistelu alkoi syksyllä 1935. Sen tuotantoyhtiöksi perustettiin konsortio, jonka taustalla olivat valtiollinen elokuvayhtiö Ente Nazionale Industrie Cinematografiche, Luce-instituutti sekä valtiovarain-, kulttuuri-, sisäasiain- ja sotaministeriön edustajat.[4] Scipio Africanuksen budjetti oli 12,6 miljoonaan liiraa, enemmän kuin millään italialaisella elokuvalla ennen toista maailmansotaa[5]. Ohjaajaksi harkittiin ensin Alessandro Blasettia, mutta lopulta valinta kohdistui Carmine Galloneen, joka oli ollut tekemässä Italian viimeistä historiallista spektaakkelia Pompejin viimeiset päivät vuonna 1926.[4] Säveltäjäksi valittiin Ildebrando Pizzetti, joka oli tehnyt musiikin historialliseen suurelokuvaan Cabiria (1914)[5].
Scipio Africanus kuvattiin Cinesin ja Titanuksen studioilla Roomassa sekä ulkokuvien osalta Mussolinin Pontisille soille rakennuttamassa Sabaudian rannikkokaupungissa[1][6]. Kuvauksiin osallistui yhteensä lähes 33 000 avustajaa[7]. Pelkästään Zaman taistelussa nähdään 10 000 jalkamiestä, 2 000 ratsastajaa ja 30 norsua,[4] joista osa surmattiin realistisen vaikutelman tavoittamiseksi[7]. Tiedotusvälineet seurasivat tarkkaan elokuvan valmistumista, ja itse Mussolini vieraili sen ulkokuvauksissa ja musiikin äänityksessä Cinecittàn uudessa äänistudiossa[8]. Kuvaukset kestivät seitsemän kuukautta ja vielä kolme kuukautta tarvittiin elokuvan viimeistelyyn. Tekijöillä oli kiire saada Scipio Africanus valmiiksi vuoden 1937 Venetsian elokuvajuhlille ja saman vuoden syyskuussa järjestettyyn suureen keisari Augustuksen ajan näyttelyyn mennessä.[9]
Teema ja tyyli
muokkaaElokuvan ideologinen sanoma käy selväksi heti sen alussa, jossa roomalaisten häviämä Cannaen taistelu kytketään Italian tappioon etiopialaisia vastaan käydyssä Adowan taistelussa vuonna 1896. Voitokkaassa Zaman taistelussa Scipio kostaa roomalaisten kokeman tappion samoin kuin Mussolini teki sodassa Etiopiaa vastaan. Elokuva alleviivaa yhtäläisyyksiä Rooman ja Italian sekä Scipion ja Mussolinin välillä, se tuo esiin parlamentarismin turmiollisuuden ja korostaa fasistisia perhearvoja ja maatalouden tärkeyttä. Joukkokohtaukset ja kansan uhrautuvaisuus rinnastuvat suoraan Mussolinin ajan kampanjoihin. Itämaiset ja tummaihoiset viholliset ovat sivistymättömiä, hillittömiä ja julmia, kun taas roomalaiset ovat puhtaita, vaatimattomia ja myötätuntoisia.[10]
Elokuva sisältää myös kaksi melodramaattista rakkausjuonta, joista kartagolaisen Sofonisban tarina on lainattu suoraan Cabiriasta. Toisin kuin vaalea, puhdas ja viaton roomalainen Velia, Sofonisba on tumma, seksikäs ja uhkaava femme fatale, jota ainoastaan aatteilleen uskollinen Scipio kykenee vastustamaan. Gallonen ohjaustyö tavoittelee jonkinlaista kansallista, italialaista tyyliä, mutta mykkäelokuvan ja oopperan mallien sekä Lucen uutiselokuvissa esitettyihin Mussolinin puheisiin vertautuvien Scipion yksinpuhelujen lisäksi se turvautuu myös Hollywoodista lainattuihin aineksiin.[10]
Vastaanotto
muokkaaScipio Africanus esitettiin Mussolinille yksityisnäytöksessä 4. elokuuta 1937. Se oli syyskuun ensimmäisenä päivänä alkaneiden Venetsian elokuvajuhlien avajaisnäytös ja sai Mussolini-palkinnon vuoden parhaana italialaisena elokuvana.[11] Elokuvaa ylistettiin lehdistössä, mutta sen kaupallinen menestys oli heikko sekä kotimaassa että ulkomailla. Edes Mussolini ei näyttänyt pitävän siitä.[12] Kriitikoiden mielestä elokuvassa ei ole inhimillistä syvyyttä eivätkä sen historialliset ja kuvitteelliset osuudet toimi kunnolla yhdessä[4]. Carlo Lizzani kutsui sitä ”kömpelöksi ja pöhöttyneeksi”[13]. Lisäksi Scipiota esittävällä Annibale Ninchillä ei ole tarvittavaa elokuvakarismaa ja Camillo Pilotton Hannibal näyttää hänen rinnallaan paljon vakuuttavammalta. Mussolinin kerrotaan sanoneen: ”Jos Scipio olisi ollut yhtä heikko kuin tämä näyttelijä, en tiedä olisiko hän kyennyt voittamaan yhtään taistelua”.[4]
DVD-julkaisut
muokkaaElokuva on julkaistu Italiassa DVD:nä.[14] Englanninkielinen DVD-julkaisu on kestoltaan lyhyempi.[15]
Lähteet
muokkaa- Caprotti, Federico: Scipio Africanus: film, internal colonization and empire. Cultural Geographies, 2009, 16. vsk, nro 3, s. 381–401. ISSN 1474-4740
- Vishnia, Rachel Feig: Ancient Rome in Italian cinema under Mussolini: The case of Scipione l’Africano. The Italianist, 2008, 28. vsk, nro 2, s. 246–267. ISSN 0261-4340
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Chiti, Roberto & Lancia, Enrico: Dizionario del cinema italiano. I film, vol. I: tutti i film italiani dal 1930 al 1944, s. 317–318. Roma: Gremese, 2005. ISBN 88-8440-351-0
- ↑ a b Anica: Archivio del Cinema Italiano archiviodelcinemaitaliano.it. Viitattu 27.12.2015. (italiaksi)
- ↑ Vishnia, s. 246–254.
- ↑ a b c d e Enciclopedia del Cinema treccani.it. Viitattu 27.12.2015.
- ↑ a b Vishnia, s. 254.
- ↑ Caprotti, s. 391.
- ↑ a b Caprotti, s. 394.
- ↑ Vishnia, s. 254–255.
- ↑ Vishnia, s. 260–261.
- ↑ a b Vishnia, s. 255–260.
- ↑ Vishnia, s. 255.
- ↑ Vishnia, s. 263.
- ↑ Leprohon, Pierre: The Italian Cinema, s. 70. London: Secker & Warburg, 1972.
- ↑ Amazon.it amazon.it. Viitattu 28.12.2015.
- ↑ KQEK.com DVD Review kqek.com. Viitattu 28.12.2015.
Aiheesta muualla
muokkaa- Scipio Africanus, Afrikan valloittaja Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Scipio Africanus, Afrikan valloittaja Elonet.