Sillikuningaskalat
Sillikuningaskalat (Chimaeriformes) on koppapäisiin kuuluva pieni rustokalojen lahko. Se on koppapäisten ainoa elossa oleva lahko, ja se käsittää kolme heimoa ja yhteensä noin 30 lajia; näistä tunnetuin on sillikuningas. Sillikuningaskalat ovat melko kookkaita syvänmeren kaloja, jotka saalistavat pohjaeläimiä herkän kuononsa avulla.
| Sillikuningaskalat | |
|---|---|
 Aavekärsäkuningas (Callorhinchus milii) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Rustokalat Chondrichthyes |
| Alaluokka: | Koppapäiset Holocephali |
| Lahko: |
Sillikuningaskalat Chimaeriformes Obruchev, 1953[1] |
| Heimot | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Sillikuningaskaloilla on tyypillisesti suuri pää sekä pitkä ja kapea pyrstö. Etummainen selkäevä on lyhyt ja korkea, taempi taas pitkä ja matala. Etummaisen selkäevän ensimmäinen ruoto on muuntunut erilliseksi piikiksi, jonka tyvellä on myrkkypussi.
Toisin kuin useimmat muut kalat sillikuningaskalat eivät niinkään ui pyrstöään vaan suuria rintaeviään liikuttamalla. Ne vaikuttavat ylipäätään kömpelöiltä.
Toisin kuin hailla, koppapäisten hampaat ovat talttamaiset ja yhteen kasvaneet kuin nokaksi, jolla kala murskaa ravintonaan käyttämänsä pohjan nilviäiset ja äyriäiset.
Sillikuningaskalat ottavat hengityksessä tarvitsemansa veden sieraintensa kautta, toisin kuin hait, jotka hengittävät suun kautta. Kidukset sijaitsevat yhdessä kiduskammiossa.
Muiden rustokalojen tapaan sillikuningaskaloilla on sisäinen hedelmöitys. Koiraan vatsaevä on muotoutunut eväsiittimeksi. Koiraat ovat naaraita pienempiä ja niillä on usein otsassaan nuijamainen uloke, jolla koiras tarttuu naaraaseen paritellessaan. Naaras munii munansa parittain. Ne ovat suuria ja ne asetetaan pohjalle munakoteloissa, joissa on jopa 20 senttimetrin mittainen kova nahkamainen kuori. Poikaset kuorituvat noin kolmen kuukauden kuluttua.
Sillikuningaskalojen liha mainitaan maukkaaksi ja sitä syödään Kiinassa ja Uudessa-Seelannissa. Euroopassa sillikuningaskaloja on pyydetty niiden maksan takia, jonka öljyä on käytetty voiteluaineena ja lääkintärasvana.
Lahkon nimi Chimaeriformes viittaa kreikkalaisen mytologian khimaira-taruhirviöihin, joiden rakenne oli leijonan, vuohen ja käärmeen yhdistelmä. Oudon näköisten kalojen nimet liittyvät sekasikiörakenteeseen myös muissa kielissä, niitä kutsutaan merikissoiksi, merikaniineiksi, merikoiriksi ja merilouhikäärmeiksi.
Lahkon suomenkielinen nimi sillikuningaskalat tulee vastaavasta ruotsinkielisestä termistä.
Lähteet
muokkaa- ↑ Everhart, Mike: Chimaeroids (Ratfishes): A new taxon of cartilaginous fish from the Smoky Hill Chalk Oceans of Kansas Paleontology. Viitattu 24.1.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Order Summary for Chimaeriformes (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)