Spironolaktoni
| |
| |
Spironolaktoni
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| S-[(7R,8R,9S,10R,13S,14S,17R)-10,13-dimetyyli-3,5'-dioksospiro[2,6,7,8,9,11,12,14,15,16-dekahydro-1H-syklopenta[a]fenantreeni-17,2'-oksolan]-7-yyli]etaanitioaatti | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | C03 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C24H32O4S |
| Moolimassa | 416,566 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 134–135 °C [2] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | > 90 %[3] |
| Proteiinisitoutuminen | > 90 %[3] |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 1–2 h[3] |
| Ekskreetio | Virtsan mukana |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen |
Spironolaktoni (C24H32SO4) on steroideihin kuuluva lääkekäyttöön kehitetty orgaaninen yhdiste[4]. Spironolaktoni kuuluu WHO:n julkaisemaan luetteloon tärkeimmistä lääkeaineista[5].
Spironolaktonia käytetään nesteenpoistolääkkeenä muun muassa sydämen vajaatoiminnan hoidossa[6]. Muita käyttökohteita ovat hirsutismin, naisten hiustenlähdön ja aknen hoito.[7][8] Sitä käytetään myös osana transnaisten hormonihoitoa sen antiandrogeenisen vaikutuksen vuoksi.[9]
Spironolaktoni kehitettiin vuonna 1957[4].
Ominaisuudet
muokkaaSpironolaktoni on huoneenlämpötilassa kiteinen kiinteä aine. Se ei käytännöllisesti katsoen liukene veteen, mutta liukenee useisiin orgaanisiin liuottimiin. Spironolaktoni on optisesti aktiivinen yhdiste ja sen ominaiskiertokyky kloroformiliuoksessa on -33,5.[2]
Metabolia ja vaikutukset
muokkaaSpironolaktoni on niin sanottu aihiolääke, ja se metaboloituu maksassa aktiiviseksi metaboliitiksi kanrenoniksi. Spironolaktoni sitoutuu aldosteronireseptoriin ja androgeenireseptoriin toimen niiden antagonistina eli estäen reseptorin toiminnan. Tämän seurauksena natriumin, kloridin ja veden erittyminen munuaisista lisääntyy ja nestettä poistuu elimistöstä. Kaliumin erittyminen sen sijaan vähenee.[10][3][11][12]
Kaliumin kertyminen elimistöön ja sen aiheuttama hyperkalemia on spironolaktonin huomattavin haittavaikutus. Muita mahdollisia haittavaikutuksia ovat esimerkiksi pääkipu, väsymys, rintojen suureneminen miehillä, impotenssi, epäsäännöllinen kuukautiskierto naisilla, allergiset iho-oireet ja granulosytoosi.[3][10][6][7]
Valmistus
muokkaaSpironolaktonia valmistetaan lähtien dehydroepiandrosteronista. Ensimmäisessä vaiheessa se reagoi metallisen natriumin tai litiumin läsnä ollessa etyynin kanssa muodostaen additiotuotteen. Tämä seuraa reaktio metyylimagnesiumbromidin kanssa ja reaktio hiilidioksidin kanssa, jolloin muodostuu karboksyylihappo. Muodostunut johdannainen pelkistetään vedyttämällä, jolloin muodostuu rengasrakenteinen esteri eli laktoni. Tämän jälkeen steroidirungon hydroksyyliryhmä hapetetaan ketoniksi Oppenauer-hapetuksella. Spironolaktonin synteesin kaksi viimeistä vaihetta ovat reaktio kloraniilin ja tioetikkahapon kanssa.[13][14]
Lähteet
muokkaa- ↑ Spironolactone – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 3.5.2018.
- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1498. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
- ↑ a b c d e William H. Frishman, Angela Cheng-Lai, James Nawarskas: Current Cardiovascular Drugs, s. 248. Birkhäuser, 2005. ISBN 978-1-57340-998-8 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.5.2018). (englanniksi)
- ↑ a b PubChem: Spironolactone pubchem.ncbi.nlm.nih.gov. Viitattu 25.7.2024. (englanniksi)
- ↑ WHO Model List of Essential Medicines 2015. WHO. Viitattu 3.5.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Raimo Kettunen: Diureetit sydämen vajaatoiminnan hoidossa Duodecim Terveyskirjasto. 16.6.2014. Arkistoitu 2.12.2016. Viitattu 3.5.2018.
- ↑ a b Matti Hannuksela: Naistyyppisen hiustenlähdön hoito. Duodecim, 2006, 122. vsk, nro 2, s. 167–172. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.5.2018.
- ↑ Matti Hannuksela: Spironolaktonia akneen. Duodecim, 2008, 124. vsk, nro 8, s. 855. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.5.2018.
- ↑ Duodecim-lehti: Transsukupuolisten hormonihoidot www.duodecimlehti.fi. Viitattu 27.5.2024.
- ↑ a b Pekka T. Männistö & Raimo K. Tuominen: 35. Diureetit Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 3.5.2018.
- ↑ Peter Cervoni & Peter S. Chan: Diuretic Agents, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 3.5.2018
- ↑ Max Hropot & Hans Jochen Lang: Diuretics, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 3.5.2018
- ↑ Mitchell A. Avery & John R. Woolfrey: Hormones, Adrenal-Cortical, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 3.5.2018
- ↑ Ṛuben Vardanyan, Victor J. Hruby: Synthesis of essential drugs, s. 289. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52166-8 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.5.2018). (englanniksi)