Suursaaren valtaus
Suursaaren valtaus oli suomalaisten tekemä sotilasoperaatio jatkosodassa 27. – 28. maaliskuuta 1942. Taistelussa strategisesti tärkeä Suomenlahden itäosassa sijaitseva Suursaari vallattiin takaisin Neuvostoliitolta. Taistelu oli ainoa suomalaisten tekemä hyökkäyssotatoimi asemasodan aikana.
| Suursaaren valtaus | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa jatkosotaa | |||||||||
 Suursaaren sijainti Suomenlahdella
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
| |||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
3 500 miestä |
518 miestä | ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
61 kuollutta |
300 kuollutta | ||||||||
Taustaa
muokkaaJo ennen talvisotaa Suomi sai Neuvostoliitolta useita nootteja, joissa vaadittiin alueluovutuksia. Koska Suursaari hallitsi meriväylää Leningradiin, kuului se loogisesti aluevaatimuksiin. Sodan uhan ollessa suuri lokakuussa 1939, saaren asukkaat evakuoitiin. Talvisodan puhjettua myös saaren muutaman kymmenen hengen vartiosto päätti lähteä saarelta. 3. joulukuuta Neuvostoliitto teki maihinnousun tyhjään saareen, ja lopullisesti se siirtyi Neuvostoliiton haltuun sodan päättäneessä Moskovan rauhassa.
Jatkosodan aikana, joulukuussa 1941, neuvostojoukot poistuivat Suursaarelta. Suomalaiset ottivat saaren pian sen jälkeen haltuunsa. Tammikuussa 1942 suomalaiset joutuivat kuitenkin vetäytymään noin 200 vihollissotilaan hyökkäyksen seurauksena.
Suomen sodanjohto päätti vallata Suursaaren takaisin. Iskun täytyisi tapahtua nopeasti, ennen kuin vihollinen ehtisi linnoittamaan saaren, ja ennen jäiden sulamista.
Valmistelut
muokkaaIsku valmisteltiin äärimmäisen tarkkaan ja huolellisesti. Ensinnäkin oli tärkeää, että vihollinen ei saisi liian aikaisin tietää hyökkäyksestä. Kannakselta irrotettaville joukoille välitettiin huhu, että lähdettäisiin valtaamaan Sorokkaa. Illalla 26. maaliskuuta Suursaaresta lähetetyn viestin perusteella voidaan olettaa venäläisten vasta silloin saaneen vihiä hyökkäyksestä.
Suomalaisjoukot oli kuljetettava tarpeeksi lähelle Suursaarta, jotta perille päästäisiin yhden pimeän aikana. Iskua edeltävänä yönä aurattiin jäälle tie autoille, joilla joukot pystyttäisiin kuljettamaan 10–15 kilometrin päähän Suursaaresta. Naamiointiin kiinnitettiin paljon huomiota. 738 hevosta varustettiin valkoisilla lakanoilla, ja kaikki sukset, sauvat, aseet ynnä muut maalattiin valkoisiksi.
Myös tiedustelua tehostettiin merkittävästi. Tarkan tiedustelun ansiosta hyökkäyspäivänä vihollisesta oli jo suhteellisen selvä kuva, joka selkeytti operaatiota.
Hyökkäys
muokkaa
Sää oli taistelussa selvästi hyökkääjien puolella. Illalla 26. maaliskuuta oli kuusi astetta pakkasta ja sivumyötäistä tuulta 10–16 metriä sekunnissa. Suomalaisjohto päätti aloittaa hyökkäyksen. Siirtyminen lähtöasemiin alkoi klo 19, joka onnistui suunnitelman mukaisesti.
H-hetken tullessa kello neljä aamulla, suomalaisjoukot alkoivat lähestyä saarta. Suursaareen tuli hyökätä sen jokaiselta puolelta, ja näin estää vihollisen mahdolliset evakuointiyritykset. Kaikki sujui suunnitelman mukaan, ja alkanut lumisade antoi näkösuojaa.
Saaren eteläkärki saatiin vallattua muutaman tunnin taistelujen jälkeen, noin kello kahdeksaan mennessä. Iltapäivään mennessä Suursaaren suurin kylä, Suurkylä saatiin vallattua. Pimeän tullessa venäläisjoukot pyrkivät pakenemaan saaresta saartorenkaan lävitse Lavansaareen. Suomalaisjoukot onnistuivat pysäyttämään vain noin joukkueen verran vihollissotilaita.
Seuraavana aamuna myös Suursaaren pohjoiskärki saatiin vallattua. Kaikki vihollispesäkkeet saatiin tuhotuksi iltaan mennessä.
Taistelun jälkeen
muokkaaKun Suursaaren tilanne selvisi 28. maaliskuuta viiden aikaan illalla 265 neuvostoliittolaissotilaan saapuessa sieltä Lavansaareen,[1] päätti Neuvostoliiton sodanjohto välittömästi parantaa Leningradin edustalla sijaitsevien saarten puolustusta. Sekä Seiskariin että Lavansaareen lähetettiin jo seuraavana yönä hiihtorykmentti, ja myöhemmin Seiskarin puolustusta parannettiin merijalkaväkipataljoonalla ja jalkaväkirykmentillä.
Suursaaren valtauksen jälkeen suomalaisjoukot siirrettiin valtaamaan Tytärsaarta. 30. maaliskuuta noin 300 miehen vahvuinen suomalaisosasto valtasi saaren itselleen lyhyen taistelun jälkeen. Neuvostojoukkoja oli saaressa noin 70, joista noin 30 pääsi vetäytymään Lavansaareen. Puolustajien tappiot olivat 37 miestä. Neuvostoliitto yritti vielä kaksi kertaa vallata Tytärsaaren takaisin epäonnistuen kummallakin kerralla.
Lähteet
muokkaa- Juhani Haapala: Suursaaren valtaus 27–28.3.1942 rannikonpuolustaja.fi. Arkistoitu 27.9.2007.
- Ari Raunio ja Juri Kilin: Jatkosodan torjuntataisteluja 1942-44. Karttakeskus, 2008. ISBN 978-951-593-070-5
Viitteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- Lappalainen, Niilo: Suursaari toisessa maailmansodassa. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14497-5
- YouTube: Suursaari 27-28.03.1942