Täpläpussinäätä
Täpläpussinäätä (Dasyurus viverrinus) on pussipetojen (Dasyuridae) heimoon kuuluva pussieläinlaji. Laji sai vuonna 1777 nimekseen alkuasukkaiden antaman tieteellisen nimen ”Dasyurus guoll”. Tämä nimi ei kuitenkaan ollut nimisääntöjen mukainen, ja kansainvälinen eläinnimistökomitea hylkäsi sen. Nykyään lajista käytetään nimeä D. viverrinus vuodelta 1800.
Täpläpussinäätä | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Pussipedot Dasyuromorphia |
Heimo: | Pussipedot Dasyuridae |
Alaheimo: | Dasyurinae |
Tribus: | Dasyurini |
Suku: | Pussinäädät Dasyurus |
Laji: | viverrinus |
Kaksiosainen nimi | |
Dasyurus viverrinus |
|
Synonyymit | |
|
|
Täpläpussinäädän levinneisyys |
|
Katso myös | |
Nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti lajille uutta suomenkielistä nimeä ”tummakvolli”.[2]
Tuntomerkit
muokkaaTäpläpussinäädän takajaloista puuttuu isovarvas, hännässä ei ole valkoisia täpliä, mutta hännänpää saattaa olla valkoinen. Korvat ovat isot ja ne muistuttavat suuresti kissan korvia. Ruumiin pituus on 35–45 cm, häntä on 21–30 cm, täysikasvuinen uros painaa noin kilon, naaras noin 700 g.
Levinneisyys ja elintavat
muokkaaTäpläpussinäätä elää kuivissa metsissä, mutta se liikkuu myös avoimilla paikoilla. Se elää Tasmaniassa ja eräillä pikkusaarilla, mutta se on kadonnut Australian mantereelta, ja syyksi on arveltu kissojen ja koirien saapumista Australiaan.[3]
Täpläpussinäätä on edelleen suhteellisen laajalle levinnyt Tasmaniassa, mutta sen yksilömäärät ovat arvioitu pienentyneen 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenenä noin 50 prosenttia. Siksi laji arvioidaan erittäin uhanalaiseksi.[1]
Täpläpussinaaraan kantoaika on 8–14 päivää, poikasia on 6–8. Poikaset saavuttavat sukukypsyyden ensimmäisen elinvuotensa lopussa. Täpläpussinäädän tiedetään saaneen myös erittäin suuria poikueita, joita pussieläimillä on harvoin; eräässä tapauksessa naaras on saanut jopa 18 jälkeläistä.
Lähteet
muokkaa- Jiří Gaisler ja Jan Zejda: Suuri Eläinkirja. WSOY, 1988. ISBN 951-0-22848-6
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Burbidge, A.A. & Woinarski, J.: Dasyurus viverrinus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.9.2016. (englanniksi)
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus: Dasyurus viverrinus.[vanhentunut linkki]
- ↑ Villiluonto: Maailman eläimet ja elinympäristöt
Aiheesta muualla
muokkaa- ITIS: Dasyurus viverrinus (englanniksi)