Tšekkoslovakian legioona

Tšekkoslovakian legioona oli yli 60 000 sotilaan sotajoukko Venäjän sisällissodan itärintamalla vuosina 1918–1920. Suurin osa (90 %) heistä oli tšekkejä. He olivat joutuneet Venäjälle ensimmäisessä maailmansodassa joko sotavankeina tai karkaamalla Itävalta-Unkarin armeijan riveistä. ^[1]

Toiminta

Venäjän sisällissodassa legioonan päätarkoitus oli jatkaa taistelua saksalaisia vastaan, mutta kun siihen ei ollut mahdollisuutta, se raivasi itselleen pääsyä kotimaahan taistellen Venäjän puna-armeijaa vastaan. Koska Ukrainan kautta pääsy länteen ei onnistunut, legioona pyrki Siperian rataa itään, jossa oli ystävällismielisiä Yhdysvaltojen ja Japanin joukkoja sekä valkoisen amiraali Aleksandr Koltšakin sotajoukko. Kesästä 1918 alkaen legioonan pääpaikka oli Omskissa, ja se hallitsi useiden vuosien ajan Siperian radan itäosaa. Sillä oli hallussaan satoja vetureita, tuhansia vaunuja ja jopa panssarijunia. Niistäkään ei ollut apua, kun puna-armeija voitti itselleen Venäjän ydinalueet.^[1]

Amiraali Koltšakin ja legioonan välit olivat viileät, vaikka he olivat sodassa samalla puolella. Kotiin pääsy onnistui viimein vuonna 1920, kun legioona sopi bolševikkien kanssa, että se ostaa kotiinpääsyn luovuttamalla bolševikeille Koltšakin sekä Venäjän keisarin kultavarannon.^[1]

Vuonna 1920 sodasta palaavia juhlittiin laajasti vastasyntyneessä Tšekkoslovakiassa. Presidentiksi valittu Tomáš Masaryk julisti, ettei itsenäisyyttä olisi saatu ilman tätä urheaa legioonaa. Kotimaahan palasi 56 459 sotilasta ja 11 271 siviiliä. Ryhmään kuuluneista 4 112 ei palannut, vaan heidät on haudattu Venäjälle.^[1]

Vaiheet

20.8.1914 Venäjä antoi luvan erillisen tšekkilegioonan perustamiseen
lokakuu 1914 ensimmäinen tšekkijoukko rintamalle Venäjän riveissä
marraskuu 1914: tšekkejä alkoi karata Itävalta-Unkarin armeijasta
3.4.1915: Itävalta-Unkarin 28. tšekkiläisrykmentti antautui venäläisille, ja se lähetettiin vankileirille
toukokuu 1915: Itävalta-Unkari määräsi kaikki tšekkikarkurit välittömästi ammuttaviksi
syyskuu 1915: Tomáš Masaryk neuvotteli Venäjän kanssa vankien kokoamisesta erillisiksi tšekkoslovakialaisjoukoiksi
helmikuu 1916: joukkoja perustettiin ja otettiin käyttöön nimi tšekkoslovakialainen kiväärirykmentti
18.2.1918: Saksa ja Itävalta-Unkari jyräsivät läpi Ukrainan ja tšekkoslovakialaiset joukot perääntyivät itään Uralin tienoille
3.4.1918: Brest-Litovskin rauhansopimus, jossa tšekkoslovakialaiset joukot päätettiin evakuoida Siperian radan päähän, Vladivostokiin
14.5.1918: tšekkoslovakialaiset joukot hyökkäsivät Tšeljabinskiin ja aloittivat taistelun bolševikkeja vastaan
25.6.1918: tšekkoslovakialaiset valloittivat Jekaterinburgin
7.6.1918: tšekkoslovakialaiset valloittivat Omskin, josta tuli idän valkoisten pääkaupunki
11.11.1918: ensimmäinen maailmansota päättyi
maaliskuu 1919: puna-armeija pakotti valkoiset perääntymään itään
joulukuu 1918: valkoinen amiraali Koltšak vetäytyi Omskista, mutta tšekkoslovakialaiset pidättelivät häntä saadakseen omat joukkonsa mukaan
7.1.1920: tšekkoslovakialaiset luovuttivat Koltšakin sekä keisarin kultavarannon bolševikeille vastineeksi vapaasta pääsystä Vladivostokiin
2.9.1920: viimeinen tšekkoslovakialaisia kuljettanut laiva lähti Vladivostokista.^[1]

Katso myös

Lähteet

↑ ^a ^b ^c ^d ^e Busch, Niels-Peter: Maaton armeija. Tieteen Kuvalehti: Historia, 2010, nro 13, s. 48–57. Bonnier. ISSN 0806-5209

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tšekkoslovakian legioona Wikimedia Commonsissa

Tshekkiläinen legiona. "Tshekkien sekaantuminen Venäjän sisäisiin asioihin" maailmansodan aikana, Helsingin Sanomat, 27.09.1938, nro 260, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

[tse-1] Busch, Niels-Peter: Maaton armeija. Tieteen Kuvalehti: Historia, 2010, nro 13, s. 48–57. Bonnier. ISSN 0806-5209

[1]