Tacitus (Rooman keisari)
Marcus Claudius Tacitus (noin 200? – kesäkuu 276) oli Rooman keisari vuosina 275–276. Hän nousi valtaan keisari Aurelianuksen murhan jälkeen. Lyhyen hallituskautensa aikana hän soti gootteja ja heruleja vastaan ottaen arvonimen Gothicus Maximus. Hän kuoli epäselvissä olosuhteissa kesäkuussa 276.
Tacitus | |
---|---|
Rooman keisari | |
Valtakausi | 275 – 276 |
Edeltäjä | Aurelianus |
Seuraaja | Florianus |
Syntynyt |
noin 200? Interamna, Italia? |
Kuollut |
kesäkuu 276 Tyana tai Tarsos, Vähä-Aasia[1] |
Taustaa
muokkaaTacituksen varhaisista vuosista ei tiedetä juuri mitään. Myöhäisantiikin historioitsijan Zosimoksen mukaan hän oli 75-vuotias keisariksi noustessaan, joten tällöin hän olisi syntynyt noin vuoden 200 tienoilla. Tämä saattaa kuitenkin olla liioittelua. Luultavasti hän oli keisari Aurelianuksen aikana yksi vanhimmista ja arvostetuimmista senaattoreista. Hän saattoi olla myös eläkkeellä ollut sotapäällikkö. Tiedetään, että Tacitus oli konsulina vuonna 273 yhdessä Julius Placidianuksen kanssa.[1][2][3] Tosin historioitsija Alaric Watson ehdottaa, että kyseessä saattoi olla toinen Tacitus-niminen henkilö, sillä jos Zosimokseen on uskominen, Tacitus olisi ollut noin 70-vuotias konsulinvirkansa aikoihin, mikä olisi ollut epätodennäköistä.[4]
Keisarina
muokkaaKeisari Aurelianus murhattiin syys-lokakuussa 275 Caenophruriumissa Traakiassa. Valtakunta oli tämän jälkeen sekasorrossa, kun selvää seuraajaa ei ollut. Tuolta ajalta löytyneet kolikot viittaavat siihen, että Aurelianuksen vaimo Ulpia Severina olisi johtanut Roomaa Tacituksen keisariksi nimittämiseen asti. Joidenkin lähteiden mukaan valtakunta oli ilman keisaria jopa useita kuukausia. Viimein armeija, tai mahdollisesti pretoriaanikaarti, julisti tuolloin Campaniassa olleen iäkkään Tacituksen keisariksi. Tämä tapahtui luultavasti marraskuussa. Pian myös senaatti hyväksyi Tacituksen keisariuden. Tämä tapahtui luultavasti syys-joulukuussa 275. Uusi keisari antoi ensitöikseen julistaa Aurelianuksen jumalaksi (Divus Aurelianus). Hän myös teloitutti joitakin Aurelianuksen murhaajia.[1][2][3]
Vuonna 276 Tacitus oli konsulina erään Aemilianuksen kanssa. Aurelianuksen murha oli rohkaissut gootteja ja heruleja hyökkäämään Vähään-Aasiaan. Tacitus otti armeijan komentoonsa, ja onnistui voittamaan gootit Kilikiassa, ottaen arvonimen Gothicus Maximus. Tämän jälkeen Tacitus oli palaamassa takaisin Eurooppaan, kun hän yhtäkkiä kuoli epäselvissä olosuhteissa kesäkuussa 276. Zosimoksen ja keskiajalla eläneen historiankirjoittaja Johannes Zonaraksen mukaan Tacitus oli nimittänyt erään sukulaisensa Maximinuksen tärkeään virkaan Syyriassa. Maximinus kuitenkin murhattiin, jonka jälkeen hänen murhaajansa keisarin kostoa peläten murhasivat myös Tacituksen. Huhuttiin myös, että jotkut murhaajista olivat sekaantuneet myös keisari Aurelianuksen murhaan. Epäluotettavampi Historia Augusta kertoo, että Tacitus sairastui ja alkoi näyttää megalomanian merkkejä, mutta tämä saattaa olla fiktiota. Tacituksen pretoriaaniprefekti ja velipuoli[5] Marcus Annius Florianus otti tämän jälkeen vallan ja julistautui keisariksi.[1][2][3]
Lähteet
muokkaa- Pat Southern: The Roman Empire from Severus to Constantine. Routledge, 2001. ISBN 0-415-23943-5 (englanniksi)
- Alaric Watson: Aurelian and the third century. Routledge, 1999. ISBN 0-415-07248-4 (englanniksi)
- Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja, s. 555. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
Viitteet
muokkaaKirjallisuutta
muokkaa- Alf Henrikson: Antiikin tarinoita 1–2. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18515-9
- Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4546-3
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Marcus Claudius Tacitus Wikimedia Commonsissa
- Jona Lendering: Tacitus Livius.org. Arkistoitu 18.10.2012. Viitattu 14.2.2009. (englanniksi)
Edeltäjä: Aurelianus |
Rooman keisari | Seuraaja: Florianus |