Tajuttomuus

Tajuttomuus on tila, jossa tajunnan taso tai reagointi ärsykkeisiin on osittain tai kokonaan heikentynyt.

Tajuttomuutta esiintyy hyvin eri tasoisina tai syvyisinä tiloina aina tokkurasta syvään koomaan. Tajunnan tason laskun aiheuttaa välittömästi molempien aivopuoliskojen toimintahäiriö tai aivorungon retikulaarisen aktivaatiojärjestelmän häiriö. Lukuisat näitä häiriöitä aiheuttavat rakenteelliset, systeemiset, infektiiviset ja kohtaukselliset tilat käsitellään usein muistisääntöjen avulla niiden mieleenpalauttamisen helpottamiseksi akuuteissa hoitotilanteissa. Monet syistä ovat henkeäuhkaavia, joten tilan diagnostiikka etenee aina samanaikaisesti välittömien hoitotoimenpiteiden kanssa. Ensin hoidetaan ensiarviossa mahdollisesti havaitut henkeäuhkaavat syyt ja kun potilaan tila on vakaa ja erotusdiagnostiikka on saatu päätökseen, hoidetaan tajuttomuus sen syyn mukaisesti.

Ominaisuudet

Tajuttomuutta esiintyy hyvin eri tasoisina tai syvyisinä tiloina aina tokkurasta syvään koomaan. Tajuttomuuden kesto ja liitännäisilmiöt, kuten kouristelu, ovat oleellisia tilan diagnostiikan ja hoidon kannalta.

Syyt

Tajunnan tason laskun aiheuttaa välittömästi molempien aivopuoliskojen toimintahäiriö tai aivorungon retikulaarisen aktivaatiojärjestelmän häiriö. Näitä voivat välittömästi aiheuttaa muun muassa mekaaninen paine ja aivopaineen nousu, hapen ja glukoosin puute, tulehdus ja sähköinen purkaustoiminta. Näitä puolestaan voidaan nähdä aiheuttavan neljän tyyppiset syyt:

• Rakenteelliset kallonsisäiset syyt: aivoinfarkti, aivoverenvuoto, aivovamma, aivokasvain ja aivoabsessi.
• Systeemiset tai diffuusit aivoperäiset syyt: metaboliset häiriöt, myrkytykset, sepsis ja hypoksiaa aiheuttavat tilat, kuten verenkiertovajaus.
• Keskushermoston infektiot: meningoenkefaliitti ja enkefaliitti.
• Kohtaukselliset syyt: kouristuskohtaukset, epileptinen kohtaus, epilepsia ja status epilepticus.

Erityisen henkeäuhkaavia tajuttomuuden syitä ovat nopeasti aivorungon kompressioon ja aivoherniaatioon johtavat syyt, aivopaineen kohoaminen, verenvuotoalttiuteen liittyvät vuodot, basilaaritromboosi ja bakteerimeningiitti.

Muistisäännöt

Tajuttomuutta aiheuttavat tilat käsitellään usein muistisääntöjen avulla niiden mieleenpalauttamisen helpottamiseksi akuuteissa hoitotilanteissa.

MIDAS-sääntö sisältää tärkeät ja hoidettavissa olevat syyt, jotka käydään läpi diagnostiikan aikaisessa vaiheessa. Näihin kuuluvat seuraavat:

• Meningiitti
• Intoksikaatio eli myrkytys tai päihdemyrkytys
• Diabetes
• Anoksia tai ilma (engl. air)
• Subduraali- tai subaraknoidaalihematooma

Yleisimpiä syitä kuvaa myös "VOI IHME!"-muistisääntö:

• Vuoto kallon sisällä (ei puhu, ei ymmärrä puhetta, silmät eivät reagoi valoon)
• O₂ eli hapenpuute
• Intoksikaatio (myrkytys, kylkiasento vasempaan)
• Infektio (aivokalvontulehdus: sekavuus, pahoinvointi, niskajäykkyys, kuume)
• Hypoglykemia (diabetes), hypotermia, hypovolemia (kuivuminen)
• Matala verenpaine
• Epilepsia
• "!", joka kuvaa simulaatiota eli tajuttomaksi tekeytymistä

Vaikutukset

Tajunnan tason laskiessa ohjeiden noudattaminen, kontaktin ylläpitäminen ja kontaktiin tuleminen sekä puhuminen ja silmien avaaminen vaikeutuvat. Tilan syvetessä potilas reagoi yhä vähemmän voimakkaaseen herättelyyn ja lopulta voimakkaaseen kipuun. Kevyessä tajuttomuudessa potilas kykenee paikallistamaan kipuärsykkeen sijainnin ja väistämään sitä, mutta tajuttomuuden syvetessä tämä muuttuu ainoastaan nivelten koukisteluksi ja ojenteluksi, kunnes kipureaktioita ei enää synny lainkaan. Puhe on lievässä tajunnan tason laskussa sekavaa, keskisyvässä irrallisia sanoja ja ääntelyä ja syvässä puuttuu kokonaan. Lihastonus laskee nopeasti esimerkiksi nielussa, mikä lisää aspiraation ja tukehtumisen riskiä. Tajuttomuuden syvetessä entisestään kehittyy hengitysvajaus.

Diagnostiikka

Monet tajuttomuutta aiheuttavat syyt ovat henkeäuhkaavia, joten tilan diagnostiikka etenee aina samanaikaisesti monien välittömien hoitotoimenpiteiden kanssa.

Tajuttomuuden diagnostiikka aloitetaan ABCDE-muistisäännön mukaisesti:

• (A) Ilmateiden avoimuuden varmistaminen (engl. airway)
• (B) Hengityksen arviointi (engl. breathing)
• (C) Verenkierron arviointi (engl. circulation)
• (D) Hermoston arviointi (engl. disability): Glasgow'n kooma-asteikko, neurologinen status mukaan lukien aivorunkoheijasteiden tutkimisen sekä veren glukoosi.
• (E) Vammojen, ihon, lämpötilan ja muun statuksen tutkiminen sekä esitiedot (engl. exposure, examination, environment, electronic health record)

Jos tajuttomuuteen liittyy mahdollista vammaa, voidaan hyödyntää cABCDE-muistisääntöä, jossa pieni c tarkoittaa henkeä uhkaavan verenvuodon selvittämistä ennen laajempaan ABCDE-arviointiin siirtymistä.

Potilaan tilan ollessa vakaa erotusdiagnostiikkaa jatketaan tarpeen mukaan tutkimuksilla, joihin voivat kuulua EKG, thorax-röntgen, glukoosi, verikaasuanalyysi, verenkuva, CRP, kreatiinikinaasi, kreatiniini, troponiini T, urea, natrium, kalium, kalsium, alaniiniaminotransferaasi (ALAT), glutamyylitransferaasi, tromboplastiiniaika (APTT, engl. activated partial thromboplastin time ja INR, engl. international normalized ratio), virtsan kemiallinen seula ja viljely, etanoli, intoksikaationäytteet, pään tietokonetomografia (TT), aivojen magneettikuvaus (MK), TT/MK-angiografia, EEG ja likvorin tutkimukset.

Hoito

Tajuttomuuden hoito etenee samanaikaisesti diagnostiikan mukana. Ensin hoidetaan ensiarviossa mahdollisesti havaitut henkeäuhkaavat ilmatien, hengityksen ja verenkierron häiriöt, estetään mahdollinen aspiraatio ja tukehtuminen sekä hoidetaan mahdollinen hypoglykemia. Alkoholistin mahdollinen enkefalopatia hoidetaan tiamiinilla, opiaattimyrkytykset naloksonilla ja bentsodiatsepiinimyrkytykset flumatseniililla. Kun potilaan tila on vakaa ja erotusdiagnostiikka on saatu päätökseen, hoidetaan potilasta syyn mukaisesti.

Katso myös

• Aivokuolema
• Kooma
• Tajunta
• Vegetatiivinen tila
• Tukehduttamispeli