Tiibetin kuningaskunta
Tiibetin kuningaskunta oli de facto itsenäinen valtio, joka oli olemassa virallisesti vuosina 1912–1951. Kiinan kansantasavalta miehitti Tiibetin lokakuussa 1950, mikä vahvistettiin "17. kohdan ohjelma Tiibetin rauhanomaisesta vapauttamisesta" -nimisellä sopimuksella puolisen vuotta myöhemmin johtaen maan annektointiin osaksi Kiinan kansantasavaltaa. Vuonna 1959 epäonnistuneen kansannousun jälkeen Tiibetin hallitsija ja hengellinen johtaja 14. dalai-lama pakeni tukijoineen Intian puolelle Dharamsalaan, jonne perustettiin kuningaskuntaa edustava Tiibetin pakolaishallitus. Vuonna 1965 Kiina vastaavasti perusti Tiibetin autonomisen alueen.
| Tiibetin kuningaskunta བོད་ (Bod) |
|||
|---|---|---|---|
1912–1951 |
|||
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | Buddhalainen teokraattinen vaalimonarkia | ||
| osa | de facto itsenäinen valtio, johon Kiinan tasavalta ja Kiinan kansantasavalta tehnyt aluevaatimuksia | ||
| Dalai Lama |
Thubten Gyatso (1912–1933) Tenzin Gyatso (1937–1951) |
||
| Pääkaupunki | Lhasa | ||
| Uskonnot | tiibetiläinen buddhalaisuus | ||
| Historia | |||
| – Perustettu | 1912 | ||
| – Osaksi Kiinaa | 1951 | ||
| Viralliset kielet | tiibet | ||
| Valuutta |
Tiibetin skar Tiibetin srang Tiibetin tangka |
||
| Kansallislaulu | Gyallu | ||
| Edeltäjä(t) |
 Qing-dynastia |
||
| Seuraaja(t) |
Tiibetin autonominen alue (osa  Kiinan kansantasavaltaa) Tiibetin pakolaishallitus (maanpaossa Intiassa) |
||
Itsenäisyysjulistus
muokkaaXinhai-vallankumouksen tapahduttua vuonna 1911 ja Qing-dynastian kaaduttua tiibetiläinen aseellinen kaarti hyökkäsi paikallista keisarillista varuskuntaa vastaan. Keisarikunnan viranomaiset pakotettiin allekirjoittamaan kolmen kohdan ohjelma, joka pakotti kiinalaisjoukot antautumaan ja karkotti ne pois Keski-Tiibetistä.
Kiinan väliaikainen presidentti Yuan Shikai lähetti 13. dalai-lamalle sähkeen, jossa palautti tälle tämän aiemmat arvonimet. Dalai-lama torjui nämä vastaten "aikovansa käyttää sekä väliaikaista että uskonnollista valtaa Tiibetissä"."[1] Dalai-lama oli paennut Tiibetistä Intiaan vuonna 1910 Kiinan keisarikunnan yritettyä sotilaallisesti ottaa alue suoraan hallintaansa.[2] Vuonna 1913 dalai-lama palasi Lhasaan ja antoi julistuksen ("Hänen Pyhyytensä Dalai Lama XIII:n julistus"), jossa ilmoitettiin, että Kiinan keisarin ja Tiibetin suhde "oli ollut lähinnä suojelijan ja papin välinen suhde eikä toisen osapuolen alistumiseen perustuva". "Me olemme pieni, uskonnollinen ja itsenäinen kansakunta", julistus totesi.[3][4]
Tammikuussa 1913 Agvan Dorzhiev ja kolme muuta tiibetiläisedustajaa[5] allekirjoittivat Urgassa Tiibetin ja Mongolian välisen sopimuksen, jolla nämä tunnustivat toisensa sekä vahvistivat itsenäisyytensä Kiinasta.
Brittidiplomaatti sir Charles Bell kirjoitti, että 13. dalai-lama oli sanonut hänelle, ettei tämä ollut valtuuttanut Agvan Dorzhievia solmimaan minkäänlaisia sopimuksia Tiibetin puolesta.[6][7] Koska asiakirjaa ei julkaistu, jotkut epäilivät koko sopimuksen olemassaoloa[8], mutta Mongolian tiedeakatemia julkaisi mongolialaisen sopimusosapuolen tekstin vuonna 1982.[5][9]
Lähteet
muokkaa- ↑ Goldstein 1997, p. 31
- ↑ Goldstein 1997, s. 28
- ↑ "Proclamation Issued by His Holiness the Dalai Lama XIII (1913)" Materials. Tibet Justice. Viitattu 30.7.2013. (englanniksi)
- ↑ Shakya 1999, s. 5
- ↑ a b Udo B. Barkmann, Geschichte der Mongolei, Bonn 1999, p380ff
- ↑ Grunfeld 1996, s. 65.
- ↑ Bell 1924, pp. 150-151
- ↑ Sir Charles Belliä lainattu artikkelissa "Tibet and Her Neighbours", Pacific Affairs (12/1937), ss. 435–6, vuotta myöhemmin korkea tiibetiläinen virkamies huomautti, ettei "sopimukselle ollut tarvetta; me joka tapauksessa auttaisimme toisiamme, jos voisimme".
- ↑ Kuzmin, S.L.: The Treaty of 1913 between Mongolia and Tibet: new data. Vostok (Oriens), 2011, nro 4, s. 122—128. Moskova: Venäjän tiedeakatemia. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.7.2013. (venäjäksi)