Tohtori Moreaun saari

Tohtori Moreaun saari (engl. The Island of Doctor Moreau) on H. G. Wellsin tieteisromaani vuodelta 1896. Kirjan teemoja ovat yhteiskunta ja yhteisöt, ihmisluonto ja identiteetti, uskonto, darwinismi ja eugeniikka.

Tohtori Moreaun saari
The Island of Doctor Moreau
Alkuperäisteos
Kirjailija	H. G. Wells
Julkaistu	1896
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Romaani

Kirjan kirjoittamisen aikoihin, 1800-luvun lopulla Englannin tieteellisessä yhteisössä käytiin kiivasta keskustelua vivisektiosta. Asian ympärille muodostui jopa painostusryhmiä: British Union for the Abolition of Vivisection perustettiin kaksi vuotta romaanin julkaisun jälkeen.

Romaanin johdannossa tarina esitellään johdannon kirjoittajan sedältä kuoleman jälkeen jääneeksi käsikirjoitukseksi.

Juoni

Lady Vain -laivan haaksirikosta pikkuveneeseen pelastautunut Edward Prendick poimitaan kuunariin. Kuunari jättää hänet yhdessä Montgomery-nimisen miehen kanssa saarelle, jolla asustaa tohtori Moreau vivisektiolla muovaamiensa eläinihmisten kanssa. Moreau on tieteen edistämisen nimissä rakentanut eri eläimistä olentoja, jotka "muistuttivat ihmisiä, mutta samalla niissä oli jotain mikä merkillisesti viittasi johonkin tuttuun eläimeen."

Prendickin mieleen palautuvat tarinat Moreausta, joka tunnettiin kokeellisista tieteellisistä menetelmistään sekä tutkimustyöstään sairaalloisten kasvuhäiriöiden parissa. Sensaationhakuisen lehtimiehen julkaiseman kirjasen myötä Moreausta tuli tiedeyhteisön hylkiö ja hän joutui lähtemään Englannista.

Moreau ja hänen avustajanaan toimiva Montgomery kertovat vähitellen Prendickille yhdentoista vuoden aikana saarella tekemästään työstä. Eläinihmiset pidetään kurissa joukolla kieltoja, jotka saavat ne "uskomaan määrätyt asiat mahdottomiksi tai kielletyiksi, ja nämä mielen kudokseen ommellut kiellot olivat kaiken tottelemattomuuden ja kaikkien vastaväitteiden yläpuolella." Eläinihmiset ovat muovanneet kielloista oman Lakinsa, jota ne hokevat loputtomiin:

»"Ei saa käydä Nelinkontin; se on Laki. Olemmehan Ihmisiä?"

"Ei saa juoda Suoraan suulla; se on Laki. Olemmehan Ihmisiä?"
"Ei saa syödä Lihaa, Kalaa; se on Laki. Olemmehan Ihmisiä?"
"Ei saa raastaa Puiden Kuorta; se on Laki. Olemmehan Ihmisiä?"

"Ei saa ajaa Ihmisiä; se on Laki. Olemmehan Ihmisiä?"»
()

Moreaun mukaan Lakia hoetaan ja sitä rikotaan lakkaamatta, koska se kamppailee olentojen mielissä sinne syväänjuurtuneiden eläimellisten mielihalujen kanssa.

Lain ohella Moreau on juurruttanut olentojen aivoihin eräänlaisen jumalkuvan itsestään. Hän kertoo pyrkivänsä vaikuttamaan olentoihin esimerkin ja opetuksen avulla vain huomatakseen, että kun hänen vaikutuksensa hälvenee, "eläin alkaa ryömiä takaisin, alkaa vaatia taas oikeuksiaan" taantumisprosessissa. Kun eläinihmiset alkavat taantua, Moreau vapauttaa ne eikä piittaa niistä niiden tuottaman epäonnistumisen tunteen takia. Eläinihmiset muodostavat yhteisön – Moreaun mukaan eräänlaisen ihmiselämän irvikuvan – yrittäessään säilyttää ihmisyytensä.

Koska saari on eristyksissä, Prendickillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jäädä Moreaun vieraaksi. Montgomeryn kanssa he alkavat havaita merkkejä siitä että Lakia on rikottu: puita on raavittu, olennot juovat vettä suoraan purosta ja kaneja löytyy silvottuina ja puoliksi syötyinä. Kun veren makuun päässyttä Leopardimiestä syytetään rikkomuksesta, hän hyökkää Moreaun kimppuun. Leopardimies otetaan kiinni ja lopulta Prendick ampuu hänet.

Surmasta seuraa syöksykierre. Moreaun viimeisin koe-eläin, puuma karkaa ennen kuin muodonmuutos on valmis. Moreau säntää olennon perään ja yhteenoton seurauksena molemmat menehtyvät. Luojansa kuoltua eläinihmiset alkavat kapinoida ja rikkoa lakia, ja seurauksena on anomia. Montgomery joutuu surmaamaan useita eläinihmisiä itsepuolustuksena. Toivottomuuden vallassa hän ryhtyy juopottelemaan ja lähtee Moreaun asuinmajalta vain joutuakseen villiintyneiden eläinihmisten surmaamaksi. Prendick rientää Montgomeryn avuksi mutta tulee niin tehdessään vahingossa sytyttäneeksi Moreaun majan tuleen.

Moreaun ja Montgomeryn kuoltua ja majan tuhouduttua tulipalossa Prendick joutuu elelemään eläinihmisten joukossa. Eläinihmisten hidas mutta vääjäämätön taantuminen eläimiksi tuntuu hänestä kuitenkin vastenmieliseltä ja lopulta hän palaa asumaan majan raunioilla. Lopulta saaren rantaan ajautuu pikkuvene, jolla Prendick lähtee merelle.

Yksitoista kuukautta haaksirikkonsa jälkeen Prendick pelastetaan ja hän pääsee takaisin Englantiin. Hänen kertomuksiaan pidetään vain hänen koettelemuksiensa aiheuttaman hulluuden oireina.

Elokuvaversiot

Romaanin pohjalta on tehty kolme eri elokuvaa:

• Kadonneiden sielujen saari (Island of Lost Souls, 1932; pääosissa Charles Laughton ja Bela Lugosi).
• Paholaisen saari (The Island of Dr. Moreau, 1977; pääosissa Burt Lancaster ja Michael York).
• Tohtori Moreaun saari (The Island of Dr. Moreau, 1996; pääosissa Marlon Brando, Val Kilmer ja David Thewlis). Elokuvassa romaanin tarinaa on nykyaikaistettu: Moreau kokeilee vivisektion sijasta DNA:lla, eläinihmisten fyysistä tilaa ylläpidetään kemikaaleilla ja moraalia ja ihmisyyttä valvotaan Lain lisäksi sähköiskuilla. Lopulta eläinihmiset karistavat Lain kahleet ja palaavat eläimellisiin tapoihinsa. Olennot ilmeisesti pitävät tarinan sankarista koska hänellä on suhde Moreaun ”tyttäreen”, ja lopuksi kissanainen ja apinamies haluavat hänen jäävän saarelle.

Viittaukset muissa teoksissa

• Adolfo Bioy Casares teki kunniaa Tohtori Moreaun saarelle romaanissaan The Invention of Morel. Romaani kertoo pakolaisesta joka päätyy saarelle, jolla häikäilemätön tiedemies (Morel) on tehnyt työtään.
• Satrjassa Orphan Black viitataan kirjaan usempaan otteeseen, sarjan saaritiedeyhteisö on selkeästi hakenut kirjasta inspiraatiota ja sarjassa viitataan teokseen myös suoraan esimerkiksi lukemalla kirjaa ääneen.