Tulostin
Tulostin (myös printteri, osin vanhentunut nimitys kirjoitin, piirturi) on tietokoneen lisälaite, jolla kirjainmerkkejä ja symboleita tai kuvia tallennetaan sähköisestä (digitaalisesta) muodosta paperille tai muulle materiaalille. Nykyisillä tulostimilla voidaan tulostaa usein hyvinkin monenlaisille alustoille, muun muassa piirtoheitinkalvolle, valokuvapaperille, kartongille, tarra-arkille, CD:lle tai kankaalle. Tulostinta on verrattu kirjapainoon, koska sen avulla voidaan tuottaa useita kappaleita alkuperäisestä teoksesta.
Rahanväärennyksen estämiseksi uudemmat väritulostimet tunnistavat rahan tulostamisyritykset. Lisäksi tulostimet jättävät paperiin näkymättömän sarjanumeromerkinnän ja kellonajan.
Tulostinta, joka on yhdistetty skannerin ja kopiokoneen kanssa, sanotaan monitoimilaitteeksi.
Nopeimmat tulostimet tulostavat jopa 100 arkkia minuutissa.[1]
Kiekkokirjoitin
muokkaa- pyörivässä kirjasinkiekossa on jokaista merkkiä kohti oma kirjasin, joka isketään värinauhaa vasten paperiin. Jotkut kiekkokirjoituskoneet voitiin kytkeä sarja- (RS-232) tai rinnakkaisliitäntäportin avulla tietokoneeseen, jolloin ne toimivat kiekkokirjoittimina. Kuitenkaan kiekkokirjoituskoneissa ei ollut kiekkokirjoittimien kaltaisia syöttökaukaloita paperille, joten kiekkokirjoituskoneen käyttäminen kiekkokirjoittimena oli vaivalloisempaa kuin varsinaisen kiekkokirjoittimen.
- hidas, ei grafiikkaa
Rivikirjoitin
muokkaa- kokonainen rivi merkkejä lyödään kerralla
- tulostus yleensä jatkolomakkeelle traktorivedolla (reiät paperin reunassa vetoa varten)
- tavallisesti isokokoisia, käyttö ammattimaista
- suuri tulostusnopeus
- varastoseuranta-, tilaus-, ym. raportit
Matriisikirjoitin
muokkaa- merkki tai grafiikka tulostetaan pisteinä lyömällä neuloja värinauhaa vasten paperiin
- tulostus jatkolomakkeelle tai arkille
- tavallisimmin 9- tai 24-neulainen
- äänekkäitä (korkeataajuinen sirinä ja rätinä)
- myös väritulostimia (nelivärinauha)
Matriisikirjoittimien ongelmana oli suuri melu. Joidekin esimerkiksi taloushallinnon listojen tulostamisessa käytettyjä suuria pistematriisikirjoittimia tehtiin hiljaisemmiksi siirtämällä ne erilliseen tulostushuoneeseen, jossa oli äänieristystä tai joka oli äänieristetty.
Lämpökirjoitin
muokkaa- vaatii (kalliin) erikoispaperin
- tarvittaessa hyvinkin pienikokoinen
- hiljainen
- sublimaatiotekniikka hyvin samankaltaista.
Lasertulostin
muokkaaLasertulostin muistuttaa rakenteeltaan kopiokonetta ja niitä on saatavilla mustavalko- ja väritulostimina. Tulostimessa on valoherkkä sylinteri ja pyörivä rumpu. Valoherkkä sylinteri on tehty valojohdemateriaalista. Valojohdemateriaali johtaa sähköä kun valo osuu siihen. Lasertulostin tekee sähköisen pintavarauksen pimeässä olevan valoherkän sylinterin pintaan. Liikkuva laservalo piirtää negatiivisen kuvan ja näin poistaa varaukset kohdasta johon valo osuu ja johon mustetta ei haluta.
Rummun pinnassa oleva sähkövaraus vetää puoleensa erimerkkisesti varautuneita värijauhehiukkasia niihin kohtiin, joihin lasersäde ei ole osunut.
Värihiukkaset siirretään rummun pinnasta sähköisesti varatun paperin pintaan ja paperi kuljetetaan kiinnitysyksikön kuuman lämpötelan läpi, jolloin värijauhe kiinnittyy paperiin.
Jotkin lasertulostimet vapauttavat väriainepienhiukkasia. Tällöin runsas lasertulostaminen ja oleilu samassa tilassa saattavat muodostaa terveysriskin.[2] [3]
Lasertulostimissa käytetään laservärikasetteja. Pääsääntöisesti kasetteja on lasertulostimissa yksi tai neljä kappaletta, riippuen siitä onko kyseessä mustavalko- vai väritulostin. Laserkasettien jauheen loppuessa, uuden kasetin ostamisen sijaan laserkasetti voidaan täyttää jopa 2-6 kertaa. Laserkasettien täyttö on ekologista, sillä näin vähennetään huomattavasti isoista kaseteista aiheutuvaa muovijätettä. Täyttö on yleensä selkeästi edullisempaa kuin uuden laserkasetin ostaminen.[4]
Mustesuihkutulostin
muokkaaMustesuihkutulostin on tulostin, joka suihkuttaa mustesuihkuna värit paperille. Suihkun pistekokoa voidaan säädellä. Yleensä värimustesuihkutulostimessa käytetään SMYK-värierottelua syaani, magenta ja keltainen (Yellow) sekä musta (K eli Key), koska mustan sekoittaminen edellisestä kolmesta vähentävästä väristä olisi hankalaa vieden runsaasti väriainetta ja koska musta on tekstien vuoksi yleisesti käytetyin väri neliväritulostamisessakin. Jonkin verran on käytetty myös RGB + musta-värierottelua. Enimmillään on mahdollista, että erillisiä värikasetteja on jopa 5 erilaista + musta, Tämä on kuitenkin yleensä kyseessä vain kalliimman luokan tulostimissa, joissa halutaan saada mahdollisimman korkeaa laatu.[5] Mustan ollessa omalla värikasetilla se voidaan vaihtaa erikseen. Osa mustekaseteista voidaan täyttää myös vaihtamatta itse kasettia. Täyttö on mahdollista tehdä jopa 6-8 kertaa.[6]tarvitaan parempi lähde
Uudempaa tekniikkaa edustavat continuous ink system -nimellä myydyt järjestelmät, joissa tulostuspäille syötetään letkulla mustetta erillisistä mustepulloista. Nämä olivat alun perin epävirallisia muunnossarjoja olemassa oleviin tulostimiin, mutta nykyään on myös valmiita tulostimia, joissa on tällainen järjestelmä. Etuna ovat halvemmat kustannukset tulostettaessa suuria määriä.
Mustasuihkutekniikka on edullinen tapa toteuttaa miltei valokuvatasoista tarkkuustulostusta, minkä vuoksi se on erittäin yleinen tulostusmenetelmä mikrotietokoneissa.
3D-tulostin
muokkaa- Pääartikkeli: Kolmiulotteinen tulostus
3D-tulostin pystyy tulostamaan kolmiulotteisen objektin esimerkiksi CAD-tiedoston perusteella. Kolmiulotteisessa tulostamisessa käytetään tulostusmateriaalina esimerkiksi muovia, metallia, keraamia tai lasia. Tulostusmateriaali on yleensä omissa kaseteissaan, josta mallintamiseen tarvittava materiaali johdetaan tulostuspäähän esimerkiksi nauhana tai jauheena. Tulostuspää sulattaa tai liuottaa nesteeseen tulostusmateriaalin ja suihkuttaa liukenevan materiaalin tulostinalustalle, joka kovettuu ohuina kerroksina haluttuun kohtaan. Malli muodostuu näin useista ohuista kerroksista. Kolmiulotteiset tulostimet toimivat siten päinvastoin kuin jyrsimet, joilla kolmiulotteinen kappale koverretaan isommasta kappaleesta.
3D-tulostusta käytetään esimerkiksi tuotekehittelyssä, kun halutaan luoda nopeasti ja tuotantoa keskeyttämättä käsin kosketeltava mallikappale kehitteillä olevasta tuotteesta [7]. Kolmiulotteisilla tulostimilla voidaan tulostaa myös lopullisia tuotteita, kuten hammasproteeseja, jalkineita, vaatteita ja jopa rakennuksia. Tulostimia voidaan käyttää lukemattomiin kohteisiin ja on esitetty visioita teollisuuden mullistavasta teknologiasta. Teknologia mahdollistaa myös fyysisten laitteiden kopioinnin lähes yhtä helposti kuin digitaalisten tallenteiden ja on aiheellista kysyä, onko 3D-tulostus seuraava piraattikopioinnin väline.
3D-tulostin voi tulostaa myös osia, joista voi koota lisää tulostimia. RepRap -projektin aikaansaamat tulostimet ovat esimerkki kopioitumiseen suunnitelluista tulostimista.
Tulostintermit
muokkaaTulostimien yhteydessä tulee vastaan muun muassa seuraavia termejä:
- PostScript
- PCL
- CUPS (Common UNIX Print System)
- Centronics-rinnakkaisliitäntä
- RS-232C-sarjaliitäntä
- USB
Tulostinvalmistajia
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Brotherilta maailman nopein tulostin! 2014. Brother. Arkistoitu 21.5.2014. Viitattu 21.5.2014.
- ↑ Queenslandin teknillisen yliopiston suorittamassa tutkimuksessa 62 tutkitusta lasertulostimesta noin kolmannes vapautti pieniä määriä väriainetta ilmaan. Nämä pienhiukkaset kulkeutuvat sitten keuhkoihin ja voivat aiheuttaa ärsytystä ja ajan kanssa altistaa kroonisille sairauksille ja syövälle. http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Lasertulostimet+tupakan+veroinen+terveysriski/1135229970261 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Työterveyslaitos: Lasertulostimet tuottavat pienhiukkasia (Työterveyslaitos: Lasertulostimet tuottavat pienhiukkasia) hiukkasfoorumi.fi. Viitattu 13.8.2014. suomi
- ↑ Ekologisuus | Inkkari.net www.inkkari.net. Viitattu 1.12.2016.
- ↑ Väripatruunat tulostinmuste.fi. Arkistoitu 10.11.2016. Viitattu 2016.
- ↑ Musteen vaihtaminen 2014. Tulostinmusteet.fi. Arkistoitu 11.5.2015. Viitattu 21.5.2014.
- ↑ http://www.c-advice.com/?q=node/35
Kirjallisuutta
muokkaa- Lähteinen, Olavi; Pietikäinen, Ville; Kosonen, Harri: Uusi PC-tekniikan käsikirja, s. 495–532. (6. painos) Helsinki Media Erikoislehdet, 2000 (1997). Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste