Tumahuokonen
tumakotelon aukko, jonka kautta solulima ja tumalima ovat toisiinsa yhteydessä
Tumahuokonen on tumakotelon aukko, jonka kautta solulima ja tumalima ovat toisiinsa yhteydessä ja jonka kautta myös melko suuret molekyylit voivat säädellysti siirtyä tumasta solulimaan tai toisin päin. Tumahuokosten pinta-ala kaikkiaan on viidenneksestä kolmanteen osaan koko tumakotelon pinta-alasta. Niitä on selkärankaisilla eläimillä enemmän kuin pienimmillä yksisoluisilla eliöillä.[1]
Lähteet
muokkaa- Airamo, Seija; Happonen, Päivi & Viitanen, Pertti: Biologia Kertaus. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-23084-7
Viitteet
muokkaa- ↑ Tumahuokonen Solubiologia. 2006. Solunetti. Viitattu 28.4.2023.