Tunturi

Tuntureiksi kutsutaan Fennoskandiassa sijaitsevia puurajan yläpuolelle ulottuvia pehmeämuotoisia vuoria. Tunturille ei kuitenkaan ole yksiselitteistä määritelmää. Kasvitieteilijät määrittelevät tunturin kasvillisuuden perusteella.

Yllästunturi kesällä Ylläsjärven puolelta.

Tuntureiden synty

Tuntureiden syntyminen on seurausta 1,6–3 miljardia vuotta sitten tapahtuneesta kallioperän muodostumisesta ja siinä myöhemmin tapahtuneista muutoksista.

Vuorijonopoimutukset miljardeja vuosia sitten synnyttivät myös Suomeen Alppien kaltaiset vuoristot. Ne kuluivat kuitenkin niin Keski-Euroopassa kuin Suomessakin voimakkaan eroosion vaikutuksesta pois satojen miljoonien vuosien aikana. Nykyisten Alppien nousu Keski-Euroopassa tapahtui noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Kallioperän levottomuus ulottui myös Fennoskandiaan nostaen kuluneen Skandivuoriston (Ruotsin ja Norjan Kölivuoristo) suunnilleen nykyiseen korkeuteensa sekä siihen kuuluneen Suomen puoleisen pienen alueen, Käsivarren vuoriston, noin 2 000 metrin korkuiseksi.

Nousu jatkui myös muilla Suomen puoleisilla pois kuluneilla vuoristoalueilla, Karelideilla. Pyöreämuotoisiksi hioutuneet vuorten tyviosat nousivat nykyisiksi tuntureiksi. Niiden arvellaan olleen tuolloin 100–200 metriä korkeampia kuin nykyisin.

Tunturin juuret

Tuntureiden juurista puhuttaessa puhutaan kallioperästä. Maaperä puolestaan on peruskallion eli kallioperän päällä olevaa irtainta maa-ainesta. Suomessa sen paksuus on 0–100 metriä ja keskimäärin 8,5 metriä.

Suomen kallioperän muodostumisen aikahaitari on suuri, noin miljardi vuotta: 3 000 miljoonasta vajaaseen 2 000:een miljoonaa vuotta. Ajanjaksoon sisältyy useita erilaisia kehitysvaiheita kuten törmäyksiä ja vuorijonojen muodostumisia. Suomen nuorin kallioperäosa kuuluu noin 1 800 miljoonaa vuotta vanhaan, Ruotsista Karjalaan ulottuvan Svekokarelidien muinaisvuoriston vuorijonopoimutuksen alueeseen. Sen lounaisosa on Pohjanmaalle kaartava Svekofennidien ja koillisosa Kainuusta Länsi-Lappiin ulottuva Karelidien vyöhyke. Noin 90 prosenttia Suomen kallioperästä kuuluu näihin alueisiin.

Tunturien ikä

Suomen tuntureiden ikä voidaan arvioida vaihtoehtoisesti kahden eri tapahtumasarjan perusteella: muinaisesta kallioperän muodostumisesta tai vain 65 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneesta vuorten noususta.

Kallioperän iän ja koostumuksen eli kivilajien perusteella Suomen tunturit voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään, joiden sekä ikä että koostumus poikkeavat merkittävästi toisistaan. Vanhimpia ovat Saariselän tunturit, joiden kallioperä on noin 1,9 miljardin vuoden ikäistä granuliittia. Lähes yhtä vanhoja, mutta koostumukseltaan erilaista kallioperää ovat Länsi- ja Keski-Lapin tunturit kuten tunnetut Ounastunturi, Ylläs, Aakenustunturi, Levi, Kumputunturi sekä Pelkosenniemen Pyhätunturi ja Kuusamon Rukatunturi. Niiden kallioperä muodostuu 1,9–1,8 miljardin vuoden ikäisistä kvartsiiteista. Merkittävästi nuorempi on geologisesti Köli-vuoristoon eli Skandeihin kuuluva Käsivarren Halti ympäristöineen. Sen kivilaji on gabro ja ikä vain noin 450 miljoonaa vuotta.

Tuntureiden kasvillisuusvyöhykkeet

Pääartikkeli: Vuoristokasvillisuus

Lapin tuntureiden juurella saattaa kasvaa havumetsää, korkeammalla koivuja, vielä ylempänä hajanaisesti vaivaiskoivuja. Metsänraja on se korkeus, jonka yllä yhtenäinen metsä ei kasva, puurajan yllä taas ei kasva yksittäisiä puitakaan. Tunturipaljakka on tunturin puuton lakivyöhyke, jolla voi kasvaa heinää, varpuja, sammalta ja jäkälää. Tunturien kasvillisuusvyöhykkeiden korkeus riippuu leveysasteesta. Suomen pohjoisimpien tunturien huipulla on vain kivikkoa, sammalta ja jäkälää.

Suomen tuntureita

• Aakenustunturi
• Aalistunturi
• Ahmatunturi
• Ailigas, saamelaisten pyhä tunturi
• Halti (Haltiatunturi), Suomen korkein kohta
• Hammastunturi
• Iso-Syöte, Suomen eteläisin tunturi Riisitunturin ohella
• Jauristunturi
• Jäkäläpää
• Kalkkoaivi
• Karhutunturi
• Kiellitunturi
• Kivitunturi, Savukoski
• Korsatunturi
• Korvatunturi, Suomen ja Venäjän rajalla, joulupukin kotipaikka suomalaisessa kulttuurissa
• Kovddoskaisi, Suomen neljänneksi korkein tunturi
• Kumputunturi, Kittilä
• Kätkätunturi, Sirkan kylä
• Kätkätunturi, Puljun kylä
• Käyrästunturi
• Levi
• Luosto
• Maarestatunturit
• Mallatunturit
• Mustitunturi
• Nivatunturi
• Nuorttitunturi
• Olostunturi
• Oratunturi
• Ounastunturi
• Pallas
• Palotunturi
• Peltotunturi
• Peuratunturi
• Puitsitunturi
• Puljutunturi
• Pyhätunturi
• Ridnitšohkka, korkein Suomessa oleva tunturin huippu
• Riisitunturi, Suomen eteläisin tunturi Ison-Syötteen ohella
• Ruka (vaara), huippua voidaan kutsua kasvitieteellisesti nummeksi.
• Ropi
• Saana
• Saariselän tunturialueen tuntureita:
  • Kaunispää
  • Kiilopää
  • Sokosti, Saariselän tunturiketjun korkein tunturi
• Saivaara
• Sallatunturi
• Salvastunturi
• Sorsatunturi
• Suomutunturi, vaara
• Takatunturi
• Takkaselkätunturi
• Yllästunturi
• Pyhitystunturi, tunturi Taivalkoskella
• Salmitunturi, toinen Taivalkoskella sijaitsevista tuntureista
• Viipustunturit:
  • Morgam-Viibus
  • Morgammâras
  • Poikkipää
• Vuoltistunturi Sodankylä
• Vuotostunturi
• Värriötunturit

Katso myös

• Luettelo Suomen korkeimmista kohdista

Kirjallisuutta

• Antero Järvinen, Seppo Lahti. Suurtuntureiden luonto. Palmenia 2004.
• Kalevi Raitasuo, Leo Lehtonen. Lintuja tuntureilla. WSOY 1954.