Tutkiva tuomio

Tutkiva tuomio on seitsemännen päivän adventistien käsitys taivaassa parhaillaan käytävästä oikeudenkäynnistä, joka edeltää Jeesuksen paluuta (Ilm. 14:6–7, 14–20). Oikeudenkäynti alkoi adventistien uskon mukaan syksyllä vuonna 1844, kun Danielin ennustus 2300 profeetallisesta illasta ja aamusta täyttyi (Dan. 8:9–14). Sen on määrä päättyä armon ajan päättyessä (Ilm. 15:5–8). Tämän jälkeen maailma kokee Ilmestyskirjan seitsemän vitsausta ja Kristuksen toisen tulemisen eli paruusiaan kirkkaudessaan (Ilm. 16–19). Oikeudenkäynnissä paljastetaan kaikkien uskovien kohtalo eli taivaskelpoisuus alkaen Aadamista ja Eevasta aina viimeisten päivien kristittyihin saakka. Tutkivassa tuomiossa tuomarina ja puolustusasianajajana toimii Jeesus Kristus. Saatana on aina syyttänyt Jumalaa. Oikeudenkäynnin tarkoitus on osoittaa Jumalan oikeudenmukaisuus ja vanhurskaus suhteessa yksittäisten ihmisten kohdalla tehtyyn päätökseen pelastuksesta tai kadotuksesta. Sen tulokset osoittavat, ketkä ovat todellisia Jumalan lapsia ja Jeesuksessa oikeutettuja ikuiseen elämään, ja ketkä ovat vain nimellisesti kantaneet Jumalan lapsen nimeä olematta sitä todellisesti. Oikeudenkäynti käydään, jotta taivaallisilla olennoilla olisi mahdollisuus ymmärtää Jumalan päätökset ja niiden perusteet. Tämä taivaallinen oikeudenkäynti on adventistien mukaan osa Jeesuksen ylipapillista välitystyötä taivaan pyhäkössä (Hepr. 8:1–2).

Tämän adventisteille ainutlaatuisen käsityksen viimeisestä tuomiosta kristittyjen kohdalla kehittivät alkujaan Hiram Edson, O. R. L Crosier ja. F. B. Hahn tutkittuaan Raamattua ns. suuren pettymyksen jälkeen. He esittelivät ajatuksen suuremmalle adventistien joukolle, joka hyväksyi näkemyksen vuoden 1848 sapattiseminaareissa, joissa muodostettiin seitsemännen päivän adventistien perusluontaiset opinkohdat. Ellen G. White tuki tätä käsitystä Jeesuksen ylipappeudesta ja viimeisestä tuomiosta.