Uluru

Uluru eli Ayers Rock on valtava kalliomuodostuma Pohjoisterritoriossa Amadeuksenjärven lähellä Keski-Australiassa. Monet sen muodot, lähteet ja kalliomaalaukset kertovat myyttisestä uniajasta, ja Uluru on alkuperäiskansa anangujen pyhä vuori. Sitä ympäröivät alueet kuuluvat Uluru-Kata Tjutan kansallispuistoon.

Uluru

Uluru auringonlaskun aikaan.

Tyyppi	kalliomuodostuma
Sijainti	Pohjoisterritorio, Australia
Korkeus merenpinnasta	863 m
Prominenssi	340 m
Suojelualue	Uluru-Kata Tjutan kansallispuisto
Ikä	Neoproterotsooinen maailmankausi

Koordinaatit	25° 20′ 42″ E, 131° 02′ 10″ I

Nimi

Uluru on alkuperäiskansojen antama paikannimi, eikä sen merkitystä tiedetä. Nimeä on alun perin käytetty sekä vuoresta että sitä ympäröivästä alueesta. Englanninkielisen nimen Ayers Rock antoi William Gosse vuonna 1873 Australian pääministerin Henry Ayersin mukaan.

Vuodesta 1993 voimassa olleen Australian kaksikielisten nimien käytännön mukaan molemmat nimet ovat virallisia. Nimi tuli 15. joulukuuta 1993 muotoon "Ayers Rock / Uluru", ja se oli ensimmäinen Pohjoisterritorion virallinen kaksikielinen nimi. Nimien järjestys kääntyi 6. marraskuuta 2002 virallisesti muotoon "Uluru / Ayers Rock" Alice Springsissä olevan Regional Tourism Associationin pyynnöstä.

Sijainti

Uluru sijaitsee Australian pohjoisterritoriossa noin 320 kilometriä Alice Springsistä lounaaseen. 32 kilometrin etäisyydellä luoteessa on toinenkin, vähemmän tunnettu saman kivilajin muodostuma, Katatjuta. Lähin asutuskeskus on matkailijoita palvelemaan perustettu Julara, joka sijaitsee kansallispuistoalueen ulkopuolella.

Ominaisuudet

Kallioseinän piirteitä

Uluru muodostuu kerrostuneesta arkoosihiekkakivestä. Koska hiekkakivi on haurasta ja helposti muotoutuvaa, Uluruun on syntynyt uurteita, vesikuoppia, luolia ja kaivanteita, ja siitä on irronnut lohkareita. Vuori lohkeilee ja pienenee hiljalleen, mutta tasaisesti joka kohdasta säilyttäen muotonsa. Kallion juurella on 11 kosteata paikkaa ja lammikkoa.

Uluru on 3,6 kilometriä pitkä ja 1,9 kilometriä leveä. Vuoren laki on 340–350 metriä maanpinnasta, ja se kohoaa 877 metrin korkeuteen merenpinnasta. Kävellen vuoren ympärysmitta on noin 9,4 kilometriä.

Uluru vaihtaa väriään valaistuksen muuttuessa vuorokauden- ja vuodenajan mukaan. Varsinkin auringonlaskun aikaan se hehkuu erityisen punaisena. Vuoren tunnusoimainen punainen tai oranssi väri tulee siitä, kun tiettynä aikana päivästä aurinko heijastuu vuoren sisältämän rautaoksidin pinnasta.

Ulurun luolissa on runsaasti kalliopiirroksia, joilla on usein hedelmällisyyteen tai initiaatioon liittyviä^selvennä merkityksiä.

Historia

Uluru alkoi muodostua satoja miljoonia vuosia sitten, kun eri maalajit alkoivat kerrostua ja tiivistyä. Prosessin myöstä rakentui hiekkakivimuodostelma, jonka maanpäällinen osa Uluru on. On arveltu, että koko muodostelma olisi sadan kilometrin levyinen ja viiden kilometrin paksuinen, ja että siihen kuuluisi Ulurun lisäksi myös noin kolmenkymmenen kilometrin päässä sijaitseva Katatjuta.

William Gosse oli ensimmäinen eurooppalainen, joka näki Ulurun. Hän oli tutkimassa Australian pohjoisterritorion aavikkoja vuonna 1873 ja nimesi löytämänsä kallion Ayersin kallioksi Australian pääministeri Henry Ayersin mukaan, tietämättä että alkuasukkaat olivat jo antaneet sille nimen Uluru.

Ensimmäiset turistit tulivat Ulurulle 1930-luvulla. Ulurun ja Katatjutan ympärille perustettiin kansallispuisto vuonna 1950. Alkuperäiskansaan kuuluvia oli jo 1930-luvulla kehotettu pysymään poissa alueelta, ja vuoden 1958 jälkeen heiltä kiellettiin kokonaan pääsy kansallispuistoon. Vuonna 1976 toimeenpannun alkuperäiskansojen Maaoikeuslain seurauksena Uluru ja kansallispuisto annettiin alueen alkuperäisten asukkaiden anangujen omistukseen vuonna 1985 sillä ehdolla, että he vuokraavat alueen 99 vuodeksi Australian valtiolle. Nykyisin puistossa vierailee lähes puoli miljoonaa turistia vuosittain. Anangut metsästävät ja keräilevät puiston alueella jonkin verran, mutta turismi työllistää lähes koko yhteisön. Ananguja on turistioppaina sekä kertovat vuoren historiasta ja kulttuuristaan. Puiston pääsymaksuista osa menee ananguyhteisön kehittämiseen.

Uluru-Kata Tjutan kansallispuisto liitettiin Unescon maailmanperintöluettelon vuonna 1987 luonnonarvojensa vuoksi, ja alueen suojelua laajennettiin vuonna 1994 kattamaan sen kulttuuriarvot.

Kiipeäminen

Kiipeilyreitti Ulurun huipulle. Kiipeily kiellettiin vuonna 2019.

Koska Uluru on alkuperäiskansojen mytologiassa ja kulttuurissa erityisen pyhä paikka, anangut ovat toivoneet, että vuorelle ei kiivettäisi. He ovat perustelleet toivettaan myös sillä, että vuorelle kiipeäminen on vaarallista. Useita kymmeniä kiipeilijöitä on kuollut, useimmat heistä kuumuuden ja rasituksen aiheuttamaan sydänkohtaukseen.

Ulurulle kiipeämisen kieltämisestä keskusteltiin pitkään. Kielto säädettiin marraskuussa 2017, ja se astui voimaan lokakuussa 2019.

Merkitys

Australian alkuperäiskansoille ja erityisesti alueella asuville ananguille Uluru merkitsee sekä fyysistä esinettä tai paikkaa että metafyysistä, myyttien ja rituaalien kautta ilmenevää uniajan läsnäoloa. Uniaikana Ulurussa asuivat itäsivulla pitjanjatjarat eli jänisvallabi-ihmiset ja eteläsivulla jankutjatjarat eli mattokäärmeihmiset.

Ulurun kalliomaalauksia

Erityisen merkityksen vuori saa siitä, että siellä kohtaavat alkuperäiskansojen tarinoiden monen esivanhemman reitit, kuten Malan (Jäniskenguru), Kuniyan (Python-käärme), Lungkatan (Sinikielinen lisko) ja Tjatin (Punainen lisko). Alkuperäiskansojen tarinoiden mukaan Ulurun eri osat, muodot ja piirteet ovat syntyneet esivanhempien toiminnan tuloksena. Esimerkiksi erään tarinan mukaan suurin osa vuoren eteläisestä seinämästä on syntynyt kahden kansan, lirujen ja kuniyoiden taisteluiden tuloksena. Näitä tarinoita ja esivanhempien toimintaa on kuvattu Ulurun luolien lukuisissa luolamaalauksissa ja kaiverruksissa. Maalauksilla on myös välitetty tietoa alkuperäiskansojen laista. Vanhimmat maalauskerrostumat ovat 10 000 vuoden takaa. Uusimmat maalaukset tehtiin aivan viime aikoina, ja niissä kuvataan moderneja tapahtumia. Nykyisin anangut kertovat esivanhempien toiminnasta enemmän hiekkamaalausten ja ihomaalausten kautta.

Anangut kertaavat Ulurun syntytapahtumia myös erilaisissa rituaaleissa, joiden avulla rakennetaan yhteys esivanhempiin ja uniaikaan, myyttiseen alkuaikaan, jolloin Ulurun piirteet luotiin. Vuoren ympärillä on useita rituaalipaikkoja; tietyt paikat ja rituaalit on tarkoitettu vain miehille, toiset vain naisille.

Lähteet

• Pesonen, Heikki (toimittaneet Bergholm, Alexandra & Hämäläinen, Riku): ”Kohtaamispaikkana Uluru: Australian aboriginaalien pyhä vuori”, Katse pyhään: näkökulmia uskonnon aineellisuuteen. Partuuna, 2018. ISBN 978-952-68533-8-3

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uluru Wikimedia Commonsissa

• Australian Government (Federal) Department of Environment and Heritage: Uluru – Kata Tjuta National Park website (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Uluru-Kata Tjuta National Park, Parks Australia (englanniksi)
• Satelliittikuva (Google Maps) (englanniksi)
• Ayers Rock, Uluru – History, with emphasis on Aboriginal beliefs (englanniksi)
• Karl Kruszelnickin kirjoitus Ulurun geologiasta (englanniksi)
• Mark Moxonin kuvitettu artikkeli Ulurulla vierailustaan vuonna 1996 (englanniksi)