VHF (taajuusalue)
VHF (< engl. very high frequency; myös metric waves) on radiotaajuusalue välillä 30–300 MHz.[1]
VHF-alue jakautuu pienempiin alueisiin ja näihin kuuluu myös ULA-taajuusalue eli VHF II; eli FM-alue, VHF I ja VHF III -alueiden televisiolähetykset kanavilla 2-4 (VHF I, 47–68 MHz) ja 5–12 (VHF III, 174–230 MHz). Tosin analogitelevisiolähetysten väistyttyä taajuudet on jaettu osin uudelleen, mutta edelleen käytetään alialueista järjestysnumeroja I, II ja III.[2]
Eteneminen
muokkaaVHF-alueella radioaallot etenevät pääosin suoran säteilyn perusteella enintään 8–30 km. Maksimietenemisetäisyyttä voi arvioida laskemalla radiohorisontti. Muita etenemistapoja tällä alueella ovat pinta-aalto, lyhyt avaruusaalto ja meteorisironta, kaikki aaltoalueen alapäässä. Erityisen alueesta tekee televisio- ja yleisradiokäytössä olevat alueet VHF I, VHF II (ULA) ja VHF III.
Metsän lisävaimennus alkaa myös VHF-alueen alapäästä. Käytännössä pitkien yhteyksien saaminen metsän sisällä on koko VHF-alueella alapäästä alkaen mahdotonta.
Käyttö
muokkaaIlmailu-VHF
muokkaa- Pääartikkeli: Ilmailu-VHF
Meri-VHF
muokkaa- Pääartikkelit: Meri-VHF ja Meri-VHF-kanavien taajuudet ja käyttötarkoitukset
Alustenvälinen kommunikointi hoidetaan rannikoalueilla pääosin VHF-taajuuksilla, kuten myös laivojen kommunikointi satamien, viranomaisten ja muiden rannikkoradioasemien kanssa. Meri-VHF:n taajuuksia (156–162 MHz) saa käyttää rannikkolaivurin radiotodistuksen hankkinut lähetysluvan saaneen radioaseman kautta. Liikenne on pääosin salassa pidettävää. Hätäradioliikenteessä kuitenkin on sallittua poiketa määräyksistä heitteillepanon tai heitteillejätön ehkäisemiseksi, ihmishengen pelastamiseksi.
Meri-VHF on osa maailmanlaajuista merenkulun hätä- ja turvallisuusradiojärjestelmää.
Taajuudet on jaettu kanaviin 25 kHz:n välein ja eri kanavia määrätty erilaiseen käyttöön. Tärkeimpiä kanavia ovat kutsu-, turvallisuus- ja hätäliikennekanava 16 (156,800 MHz) ja digitaalinen selektiivikutsukanava 70 (156,525 MHz). Vapaa-ajan alukset saavat käyttää alusten väliseen liikenteeseen varattuja kanavia, mutta lisäksi muutama kanava on varattu erityisesti niiden käyttöön, Pohjoismaissa ja Virossa L1 ja L2 (155,500 MHz ja 155,525 MHz), Suomessa ja Norjassa myös L3 (155,650 MHz).
Kenttäpuheradiot
muokkaa
Alue mahdollistaa suuren tiedonsiirtokapasiteetin (teoreettisesti esimerkiksi 10 800 kappaletta 25 kHz:n puheradiokanavia), ja antenni on kohtuullisen kokoinen liikkuvaankin käyttöön (aallonpituus 10–1 m). Ongelmia ovat lähinnä maaston vaikutus maavoimien ja merivoimien toiminnassa. Tyypilliset puheradioiden sotilastaajuudet sijoittuvat aallonpituuksille 30–80 MHz, joilta on poistumassa yleisradiotaajuus UKV Itä-Euroopassa.
Yleisradiokanavat ja osa televisiokanavista
muokkaaVHF-alue jakautuu pienempiin alueisiin ja näihin kuuluu myös ULA-taajuusalue (VHF II; eli FM-alue), jolla lähetetään yleisradiotoiminnan taajuusmoduloitua yleisohjelmaa sekä Länsi-Euroopan standardin mukaiset VHF I ja VHF III -alueiden televisiolähetykset kanavilla 2-4 (VHF I, 47–68 MHz) ja 5–12 (VHF III, 174–230 MHz). Tosin analogitelevisiolähetysten väistyttyä taajuudet on jaettu uudelleen, mutta edelleen käytetään alialueista järjestysnumeroja I, II ja III.[2]
Tutkat
muokkaaVHF-alueella toimivat myös eräät sotilas- ja säätutkat. VHF-alueen ominaisuuksien vuoksi säätutkat voivat seurata ilmamassojen liikkeitä ja säänmuutoksia. Sotilaskäytössä olevilla VHF-tutkilla saadaan ilmaisu muilla taajuusalueilla toimiville tutkille lähes näkymättömistä häivekoneista.[3][4]
RHA68 radiopuhelin
muokkaa- Pääartikkeli: RHA68
RHA68 on taajuusalueella 67,500–72,325 MHz Suomessa toimivien radiopuhelinten kansallinen standardi. Laitteet on tunnettu Suomessa myös nimellä metsästys-VHF tai jahti-VHF. Tämän tyyppisistä radiopuhelimista täytyi Suomessa maksaa vuoden 2016 loppuun taajuusmaksu.[5]
Amatööriradiot
muokkaaVHF-alueella on kolme amatööriradiotaajuusaluetta.
| 6 m | 4 m | 2 m |
|---|---|---|
| 50,0–52,0 MHz | 70,0–70,3 MHz | 144,0–146,0 MHz |
Kahdelle metrille IARU suosittelee sähkötykselle aluetta 144,000–144,150 MHz[6]. Neljän metrin amatööriadioaaltolue menee osittain päällekkäin RHA68-radioaaltoalueen kanssa. Perusluokan radioamatööri saa lähettää taajuudella 70,200 MHz 30 W:n teholla ja yleisluokan radioamatööri 100 W:n teholla toissijaisesti. Ensisijaisesti taajuus on RHA68-metsästysradion 5 W:n kanavan 13E. Näin ollen 70,200 MHz on ainoa taajuus, jolla muut voivat lähettää samalla taajuudella kuin radioamatöörikin. Tämän avulla voidaan muodostaa runkoyhteys RHA68:n ja amatööriradion välille. (Modulaatiotyyppi ei tosin ole amatööreillä kyseisellä taajuudella FM vaan muut lähetelajit, amatöörien NFM taajuudet 70.2625, 70.275 ja 70.2875, RHA68 radioissa ei tunnetusti ole CW/SSB tukea)
Sotilaskäyttö
muokkaaAlue mahdollistaa suuren tiedonsiirtokapasiteetin (teoreettisesti esimerkiksi 10 800 kappaletta 25 kHz:n puheradiokanavia), ja antenni on kohtuullisen kokoinen liikkuvaankin käyttöön (aallonpituus 1–10 m). Ongelmia ovat lähinnä maaston vaikutus maavoimien ja merivoimien toiminnassa. Tyypilliset puheradioiden sotilastaajuudet sijoittuvat aallonpituuksille 30–80 MHz.
Metsän lisävaimennus alkaa VHF-alueen alapäästä. Käytännössä pitkien yhteyksien saaminen metsän sisällä on koko VHF-alueella alapäästä alkaen mahdotonta..[7]
Antenneina sotilaspuheradioissa käytetään piiska-antennia tai pitkälanka-antennia, joka voi olla taivutettu myös puolirombiantenniksi.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Nomenclature of the frequency and wavelengh bands used in telecommunications (PDF) Internationan Telecommunication Union (osa YK:ta). Viitattu 1.10.2021. (englanniksi)
- ↑ a b [http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-201-890-8 Liikenne- ja viestintäministeriö : Analogisten televisiotaajuuksien käyttö siirryttäessä digitaaliseen jakeluun : Selvitys (PDF)] s. 5-6. urn.fi. ”VHF I alueella (47–68 MHz) sijaitsevat televisiokanavat 2–4. ... VHF II -alue (87,5–108 MHz) on edelleen varattu FM-radion käyttöön. ... VHF III -alue (174–230 MHz, televisiokanavat 5–12)... UHF-alueelta (470–862 MHz, televisiokanavat 21–69) ... UHF-alueen yläpäästä on Suomessa osoitettu taajuuksia myös sotilaskäyttöön (790–822 MHz ja 838–862 MHz eli kanavat 61–64 ja 67–69) ... kanava 21 ja osin 23 ovat radion ohjelmatuotannon käytössä” Viitattu 15.10.2021.
- ↑ http://www.aad.gov.au/default.asp?casid=11438 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://news.smh.com.au/national/jsf-at-risk-from-new-russian-radars-20080501-29yn.html
- ↑ Metsästäjät ja muu harrastustoiminta 19.3.2017. Viestintävirasto. Viitattu 29.5.2018.
- ↑ http://www.sral.fi/files/maarays_vaittamat.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Viestiupseeriyhdistys ry:n hallitus: Viestimies, 12. painos, s. 412. (pääasiassa varusmiehille ja opetusupseereille tarkoitettu sotilasviestitoiminnan käsikirja) Mikkeli, Länsi-Savo Oy: Viestiupseeriyhdistys, 1980.
| ITU-radiotaajuusalueet | |
|---|---|
| AM-alueet | |
| FM-alueet |
|
| Modulaatiot | |
| Muuta |
|
Sähkömagneettinen spektri: gammasäteily • röntgensäteily • ultraviolettisäteily • valo • infrapunasäteily • alimillimetrisäteily • mikroaallot • radioaallot
Radiotaajuusalueet: THF • EHF • SHF • UHF • VHF • HF • MF • LF • VLF • ULF • SLF • ELF
Valo: violetti • sininen • syaani • vihreä • keltainen • oranssi • punainen