Vanhakylä (Jaaman piiri)
Vanhakylä[1] (ven. Ванакю́ля, Vanakjulja, vir. Vanaküla[2]) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Narvusin kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Rosonajoen varrella[3] kahdeksan kilometriä Suuresta-Narvusista[4] etelään. Kylässä on 22 asukasta (vuonna 2010)[5].
| Vanhakylä Ванакюля, Vanakjulja |
|
|---|---|
 Vanhakylä vuonna 1943. |
|
  Vanhakylä |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Alue | Leningradin alue |
| Piiri | Jaaman piiri |
| Kunta | Narvusi |
| Ensimmäinen maininta | 1571 |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kylä |
| Väkiluku (2010) | 22 |
Kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Šelonin viidenneksen verokirjassa vuonna 1571 nimellä Ilkina[6]. 1580-luvun ruotsalaismiehityksen aikana se esiintyy nimillä Wenekyla, Wenekylla, Wännekylla[7]. Nimitys Ilkino perustuu ortodoksiseen ristimänimeen Ilja. Sen rinnalla käytetty inkeroisnimi Vanakylä vakiintui viralliseksi nimimuodoksi Viron Inkerin aikana.[8]
Vuonna 1848 Vanhassakylässä asui 127 inkerikkoa ja 41 inkerinsuomalaista. Inkerikot kuuluivat Haavikon ortodoksiseen ja suomalaiset Kosemkinan luterilaiseen seurakuntaan.[9] Kylän suomalaissukuja olivat Kipatsa, Pekki, Pärnänen ja Varkki[10]. Paikalliset talonpojat olivat Iittovan kartanon maaorjia, kunnes kartanon omistanut Karl Robert von Nesselrode luovutti heidät vuonna 1848 velkojensa korvauksena valtiolle[11]. Vuonna 1862 kylässä oli 26 taloa ja 180 asukasta[12]. Vuonna 1899 Vanhakylä kuului kyläkuntana Narvusin volostiin. Sen 208 asukasta olivat väestönlaskennan mukaan kaikki suomalaisia, mutta luterilaisia heistä oli vain 40 henkeä.[13]
Tarton rauhan jälkeen Vanhakylä kuului Viroon. Kylässä oli tsasouna ja baptistien rukoushuone. Naapurikylän koulussa opetettiin sekä suomeksi että viroksi.[14] Saksalaismiehityksen aikana Vanhakylän asukkaat säästyivät väestönsiirrolta Suomeen piiloutumalla metsään[15]. Vuonna 1944 Narvan taisteluiden aikana heidät evakuoitiin Volossovan piirin Kalmusiin, josta he pian palasivat sodalta pääosin säästyneeseen kotikyläänsä. Samana vuonna Viron Inkeri liitettiin Venäjän SFNT:n Jaaman piiriin. Vuonna 1948 Vanhaankylään perustettiin kolhoosi Voshod. Miehet komennettiin metsätöihin ja nuoriso alkoi muuttaa kaupunkeihin, etupäässä Narvaan. Vanhankylän ja Karstalan kolhoosit liitettiin pian Väikylän kalastuskolhoosiin ja sittemmin Narvusin Udarnik-Ropša -sovhoosiin.[14]
Vanhakylä koostuu Rosonajoen molemmin puolin useilla eri alueilla sijaitsevista omakotitaloista. Kesäasukkaiden määräksi arvioidaan sata henkeä. Kylässä toimii yksityinen maatila, lomakylä ja hotelli.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 269. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Maloverjan, Üve (toim.): Soome-ugri sõlmed, s. 83. Fenno-Ugria, 2012.
- ↑ a b Materialy po obosnovaniju projekta generalnogo plana munitsipalnogo obrazovanija Kuzjomkinskoje selskoje poselenije munitsipalnogo obrazovanija Kingiseppski munitsipalnyi raion Leningradskoi oblasti fgis.economy.gov.ru. 2013. Arkistoitu 2.2.2016. Viitattu 19.2.2017.
- ↑ Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 94. Sankt-Peterburg: Komitet po vzaimodeistviju s organami mestnogo samoupravlenija Leningradskoi oblasti, 2007. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Arkistoitu 15.6.2018. Viitattu 19.2.2017.
- ↑ Andrijašev, A. M.: Materialy po istoritšeskoi geografii Novgorodskoi zemli, s. 453. Moskva: Imperatorskoje obštšestvo istorii i drevnostei rossijskih pri Moskovskom universitete, 1914.
- ↑ Dmitrijev, A. V.: Toponimija Ivangorodskogo lena 1580-h godov. Material dlja istoriko-toponimitšeskogo slovarja Ingermanlandii. Linguistica Uralica, 2016, 52. vsk, nro 4, s. 247–265. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Demina, V. V.: Toponimika Kingiseppskogo raiona, vypusk 1-j, s. 13. Kingisepp: Kingiseppskaja TsGB, 2010.
- ↑ v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 40, 87. St.-Petersburg. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
- ↑ Kuusi, Matti. Narvusin suomalaissuvuista. Teoksessa: Ulkosuomalaisia (Kalevalaseuran vuosikirja 62), s. 240. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1982. ISBN 951-717-289-3
- ↑ Murašova, N.V. & Myslina, N.P.: Dvorjanskije usadby Sankt-Peterburgskoi gubernii: Kingiseppski raion, s. 197–199. Sankt-Peterburg: Informatsionnyi tsentr ”Vybor”, 2003. ISBN 5-93518-028-6
- ↑ Spisok naselnjonnyh mest po svedenijam 1862 goda: Peterburgskaja gubernija, s. 213. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennyh del, 1864. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 18, 23–24. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Pjukkenen, Andrei: Hranitel istorii sela Vanakjulja Sankt-Peterburgskije vedomosti. 10.1.2014. Arkistoitu 20.2.2017. Viitattu 19.2.2017.
- ↑ Muslimov, M. Z.: ”Narodnaja dialektologija” v niželulužskom areale. Teoksessa: Acta Linguistica Petropolitana. Trudy Instituta lingvistitšeskih issledovani RAN, tom VIII, tšast 1: Fenno-Lapponica Petropolitana, s. 136. Sankt-Peterburg: Nauka, 2012. ISBN 978-5-02-038302-9 Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)