Veda-kausi
Veda-kausi oli Intiassa aikaa, jolloin syntyi Intian kansalliseepos Veda-kirjat. Se ajoitetaan yleensä vuosille 1500–800 eaa. Veda-kirjat muodostuvat neljästä osasta, jotka sisältävät indoeurooppalaista kieltä puhuneiden arjalaisten loitsuja, virsiä ja kirouksia. Ne kertovat ajasta, jonka alussa oli varhainen heimoyhteiskunta. Arjalaiset heimot levittäytyivät Intiassa muun muassa ratsuina käyttämiensä hevosten ja rauta-aseiden turvin. Varhaisella Veda-kaudella indoarjalainen asutus lienee ollut Punjabin-Haryanan tienoilla olleita paimentolaisten heimoyhdyskuntia. Näistä kehittyi noin vuosien 1200–1100 eaa. tienoilla ensimmäiset valtiot. Historiallinen aika alkoi noin 800–500 eaa.
Ennen Veda-kautta
muokkaaEnnen Veda-kautta vallitsi Pakistanin alueella ja Länsi-Intiassa Indus-kulttuuri, joka rakensi suuria kaupunkeja ja tunsi kirjoituksen. Tämän sivilisaation arvellaan romahtaneen joskus vuosina 1900–1700 eaa. Tutkijat kiistelevät siitä, tuhosivatko arjalaiset tai jotkut muut indoiranilaiset tämän kulttuurin. Toisen käsityksen mukaan kapina tai luonnonmullistus hävitti Indus-kulttuurin ja arjalaiset saapuivat sen jälkeen. Intiassa on koulukunta, jonka mukaan induskulttuurin johtajakansa olisi ollut indoiranilaisia.
Varhaiskausi 1500–1200 eaa.
muokkaaNoin vuonna 1500 eaa. alkanut Veda-kausi käynnistyi, kun Intian alueelle asettui arjalaisia.[1] Tämä näkyy arkaologiassa punamustan keramiikan tulemisena. Nämä toivat luultavasti BMAC-kulttuurin uskonnon piirteitä Intiaan, mm jumalat Indra jne. Arkeologisten löytöjen perusteella on selvää, että Aasian länsiosiin muutti tuohon aikaan indoeurooppalaisia tulijoita, mahdollisesti erillisinä aaltoina. Mesopotamiaan tulivat kassiitit ja Anatolian ylängölle heettiläiset. Lähempänä Intiaa Iranin tasangolle tuli samanlainen kansainvaellus. Tuon ajan iranilaiset tekstit muistuttavat paljon veda-kirjoja. Mahdollisesti osa Iranin arjalaisista jatkoi matkaansa Intian niemimaan pohjoisosiin. Arjalaiset saapuivatkin Intiaan oletettavasti Iranin suunnalta, mutta heidän alkuperäisestä lähtöpaikastaan on ollut monia teorioita.[2]
Vedalaisen kulttuurin alkuaikana syntyi veda-kirjoista vanhin, Rigveda. Tänä aikana paimentolaiset asettuivat kyliin ja vallitsevaksi elinkeinoksi tuli laiduntamisen ja maanviljelyn yhdistäminen. Miespuolisten perheenjäsenten yhdistämästä klaanista tuli yhteiskunnan perusyksikkö. Klaanit kokoontuivat ajoittain erilaisiin kansankokouksiin, suorittivat uskonnollisia uhrimenoja papin johdolla ja kunnioittivat johtajaansa, joka oli käytännössä lähinnä sotapäällikkö.[2]
Myöhäiskausi 1100–500 eaa.
muokkaaNoin 1200 eaa. ilmestyi Punjabiin, Gangesin yläjuoksun alueelle maalattu harmaa keramiikka, jonka kattama alue laajeni Gangesin alajuoksulle ja etelään.
Keskivedalaisella kaudella noin 1200–900 eaa. syntyivät ensimmäiset Intian arjalaiset valtiot, joista tunnetuin oli Kurun kuningaskuntalähde?.
Myöhäisin Veda-kausi oli noin 900–500 eaa. Myöhäisen Veda-kauden merkittävimmät heimoyhteisöt olivat
Kuru ja Pañcāla. Delhin tienoilla hallinneet kuru-kuninkaat olivat erityisen vaikutusvaltaisia.[3] Veda-kauden myöhäisvaiheen merkittäviä kirjallisia lähteitä ovat Samaveda, Yajurveda, Atharvaveda, Brahmanat, Upanisadit ja Aranyakat. Tässä vaiheessa alkoi intiassa rautakausi. Tuolloin kehittyi myös kastilaitos, millä on ollut suuri merkitys Intian kulttuurissa myöhemmin.[4]
Noin 1000 eaa. yleistynyt rauta mahdollisti hyvät kirveet. Näiden avulla voitiin raivata viidakkoon peltoja, joita sitten kynnettiin rauta-auralla. Niinpä arjalainen asutus saattoi levittäytyä Ganges-jokea alas.
Myöhemmällä Veda-kaudella Intiassa kehittyi harvainvaltoja. Arkeologisesti ajanjakso on yhdistettävissä Pohjois-Intian länsi- ja keskiosissa vallinneeseen kulttuuriin, jota voidaan kuvata sen ylimystön käyttämästä korkealaatuisesta ”maalatusta harmaasta keramiikasta” (Painted Grey Ware, PGW). PGW-kulttuurin piirissä kaupungistuminen kehittyi edelleen. Vuoden 800 eaa. tienoilla Gujaratiin, Rajasthaniin ja Vidarbhaan levisi uusia ratsunomadeja. Heidän asumuksensa, aseensa ja megaliittihautansa viittaavat skyyttalaisiin. Tulokkaat omaksuivat paikallisen ”puna-musta-keramiikan” (Black-and-Red Ware, BRW). Sotaisa kulttuuri levisi vielä Etelä-Intiaan ja Sri Lankaan. Megaliittikulttuuri vallitsi Etelä-Intiassa toiselle vuosisadalle jaa.[5]
Noin 700–500 eaa. ilmestyi pohjoinen musta kiillotettu keramiikka, jota tehtiin mahajanapadoissa, uusissa valtioissa, ja nousevassa Magadhan valtiossa.
Pohjois-Intiassa Gangesin tasangolla alkoi vuoden 500 eaa. tienoilla uusi kaupungistumisaalto. Hallinnollisesti kaupungit jakautuivat janapada-nimellä kutsuttuihin kuningaskuntiin ja heimo-oligarkioihin. Kaupungit kehittyivät entisestään, eikä perinteinen Veda-uskonto enää tyydyttänyt kaikkia. Buddhalaisuus ja jainalaisuus alkoivatkin saada runsaasti kannattajia erityisesti kauppiaiden ja käsityöläisten piiristä.[5]
Magadhan kuningaskunta alkoi 400–300 luvuilla eaa. levitä, ja se kattoi lopulta Pohjois-Intian keskeisimmät alueet. Mahapadma Nandan kapina 300-luvulla eaa. päätti kuningaskunnan ja lopulta johti Maurya-valtakunnan syntymiseen.[5]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Tammita-Delgoda, SinhaRaja: Matkaopas historiaan: Intia. Kuopio: Puijo, 1996. ISBN 951-579-030-1
- Parpola, Asko (toim.): Intian kulttuuri. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-18365-6
Viitteet
muokkaa- ↑ Tammita-Delgoda, s. 39.
- ↑ a b Early Vedic Period Encyclopedia Britannica. Viitattu 13.1.2013. (englanniksi)
- ↑ Parpola, s. 33.
- ↑ Later Vedic Period (c. 800– c.500 BCE) Encyclopedia Britannica. Viitattu 13.1.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c Parpola, s. 34–35.
Aiheesta muualla
muokkaa- Vedic age Cultural India
- North Indian Protohistory and Vedic Aryans (Arkistoitu – Internet Archive) Ancient Asia 1/2006