Viikinkihautajaiset

Viikinkihautajaiset vaihtelivat ajan, paikan, vainajan yhteisöllisen aseman ja toisaalta myös yksilöllisten mieltymysten mukaan. Käytössä olevat hautaustavat olivat kuitenkin joko hautaaminen tai polttohautaus. Eri hautaustavoilla ei ilmeisesti ollut uskonnon kannalta eroa.

Hautausmenot

Ennen hautajaisia vainajan lähiomainen sulki vainajan silmät ja suun ja tehtävään nimitetty vanha nainen pesi ruumiin. Ainakin korkea-arvoiselle vainajalle ommeltiin hautajaisiin uudet vaatteet. Sen jälkeen vainaja ja hautalahjat asetettiin hautaan.

Joillain alueilla tapana oli haudata vainaja maahan tai kiviröykkiön alle. Arvostetuimmille vainajille kasattiin hautapaikan päälle hautakumpu. Vainaja saatettiin haudata lähelle hänen perheensä kotia siinä toivossa, että yhteydenpito vainajaan olisi siten helpompaa. Toisaalla yleisempää oli polttovenehautaus. Ruotsissa venehautaus oli yleistä etenkin vuosien 800–1050 välillä, jonka jälkeen polttohautaus yleistyi. Tutkijat ovat hautalahjojen laadun perusteella olettaneet, että venehautaus oli yleisempää tehdä asemaltaan paremmille vainajille.

• 
  Birkan viikinkisoturinaisen hauta.
• 
  Venehautaukseen 800-luvulla käytetty viikinkivene.
• 
  Viikinkipäällikön hauta Färsaarilla.
• 
  Viikinkien hautakumpuja Uppsalassa.

Hautalahjat

Olennainen osa viikinkihautajaisia olivat hautalahjat. Viikingit uskoivat, että vainaja saa ne mukanaan tuonpuoleiseen. Yleisiä hautalahjoja olivat ruoka ja juoma, raha, korut, aseet ja eläinuhrit. Joissain viikinkihautajaisissa uhrattiin myös ihmisiä, kuten vainajalle kuulunut orja.

• 
  Viikinkien hautalahjoja.
• 
  Viikinkisoturin hautalahja. Kypärä on mahdollisesti turmeltu tarkoituksella hautajaisia varten.