Vuoden 1973 öljykriisi
Vuoden 1973 öljykriisi eli ensimmäinen öljykriisi oli jom kippur -sodan vuoksi vuonna 1973 syttynyt maailmanlaajuinen öljykriisi.
Jom kippur -sodan aikana ja jälkeen OPEC:n arabijäsenistä sekä Egyptistä ja Syyriasta koostuva OAPEC (Organization of Arab Petroleum Exporting Countries) yritti öljyntuotannon leikkauksilla pakottaa Yhdysvallat liittolaisineen lopettamaan tukensa Israelille, joka oli sotinut arabimaita vastaan useissa sodissa. Öljykriisin lopettamiseksi Yhdysvallat uhkasi arabimaita ja niitä usein avustanutta Neuvostoliittoa viljatoimitusten lopettamisella. Samoihin aikoihin OPEC päätti rajuista öljynhinnan nostoista.
Jom kippur -sodan vielä riehuessa lokakuun lopulla 1973 OPEC kielsi raakaöljyn viennin Yhdysvaltoihin ja Israelia voimakkaasti tukeneeseen Alankomaihin.[1] OAPEC ilmoitti 4. marraskuuta 1973 vähentävänsä raakaöljyn kokonaistuotantoa 25 prosentilla syyskuun tasoon verrattuna.[2] Kuusi Persianlahden öljyntuottajamaata päätti 23. joulukuuta 1973 korottaa raakaöljyn tynnyrihintaa 126 prosenttia. 27. joulukuuta ilmoitettiin, että Neuvostoliitto aikoi korottaa tuottamansa raakaöljyn hinnan maailmanmarkkinahintojen tasalle.[3] Vuoden 1973 lopussa raakaöljy maksoi jo viisi kertaa enemmän kuin saman vuoden syyskuussa.[1] Monissa Länsi-Euroopan maissa jouduttiin turvautumaan polttoaineiden säännöstelyyn, jollaista oli nähty edellisen kerran toisen maailmansodan aikana. Esimerkiksi Alankomaissa polttoainetta myytiin vain ostokuponkeja vastaan.[1]
Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon kutsui 9. tammikuuta 1974 suurten öljynkuluttajamaiden Ranskan, Italian, Länsi-Saksan, Alankomaiden, Norjan, Japanin ja Kanadan edustajat neuvottelemaan öljykriisin ratkaisemisesta.[4] OPEC päätti 17. maaliskuuta 1974 jäädyttää raakaöljyn hinnan kolmeksi kuukaudeksi.[5] OAPEC lopetti Alankomaiden öljysaarron 10. heinäkuuta 1974.[6]
Öljykriisi hidasti talouskasvua, kiihdytti inflaatiota, laukaisi taloustaantumaa, aiheutti joissakin maissa lamaa ja sen seurauksena Britannia ja Norja aloittivat laajat öljyn etsinnät Pohjanmerellä. Yhdysvallat reagoi energiakriisin opetuksiin myöntämällä lupia ydinvoimaloiden rakentamiseen. Suomessa alkoi voimakas panostaminen kivihiilen käyttöön perusvoiman tuotannossa öljyn sijaan ja myös ydinvoimaprojektit saivat vauhtia. Neuvostoliiton kanssa neuvoteltiin maakaasutoimituksien aloittamisesta, jolloin riippuvuus arabien öljystä väheni. Samoin menettelivät myös Ranska ja Saksa Yhdysvaltain vastustuksesta huolimatta. Ranskassa toteutettiin massiivista ydinvoimarakentamista, jonka seurauksena tätä nykyä Ranska tuottaa miltei 80 prosenttia sähköstään ydinvoimalla. OECD-maat perustivat kansainvälisen energiajärjestön IEA:n. Korkeimmillaan öljyn hinta oli kuitenkin vasta kriisin jälkeen, 1970-luvun lopulla.
Vaikutukset Suomessa
muokkaaÖljykriisi näkyi myös suomalaisten arjessa. Sisäasiainministeriö antoi talouselämän säännöstelystä poikkeuksellisissa oloissa annetun lain nojalla koko joukon määräyksiä energian säästämiseksi. Määräysten rikkomisesta olisi voinut seurata sakkoa tai jopa vankeusrangaistus. Lisäksi ilmoitettiin, että ellei niitä noudateta, joudutaan turvautumaan myöhemmin pakkosäännöstelyyn. Yhtään rangaistusta ei kuitenkaan annettu. Rangaistusuhan alaisia määräyksiä olivat:
- asuin- ja toimistohuoneiden ylin lämpötila 20 astetta
- myymälöiden ja työhuoneiden ylin lämpötila 18 astetta
- varastojen ja teollisuustilojen ylin lämpötila 16 astetta
- autotallien lämmitys kielletty
- lämmitetyn veden käyttö uima-altaissa kielletty yleisiä altaita lukuun ottamatta
- lumen sulattaminen kaduilta ja pihamailta lämmitetyllä vedellä kielletty
- autojen lämmitys sähköverkosta kielletty alle 10 asteen pakkasella
- liikkeiden näyteikkunavalaistus sallittu vain liikkeiden aukioloaikoina
- moottoriteitä ei saa valaista
Määräykset olivat voimassa joulukuusta 1973 toukokuun 1974 loppuun. Liikenneministeriö määräsi yleisen 80 kilometrin nopeusrajoituksen, joka jäi voimaan myös kriisin jälkeen.
Lisäksi harkittiin television maanantailähetysten lopettamista.[7]
Bensiinin rajakaupan hillitsemiseksi määrättiin ruotsalaisille ja norjalaisille autoilijoille helmikuussa 1974 bensiinikortit. Ruotsin rajalla bensiiniä oli myyty yli kuukausikiintiön ja bensiinin jakelu oli jouduttu paikoin täysin lopettamaan. Rajoituksen mukaan Ruotsissa ja Norjassa rekisteröityihin autoihin sai myydä vain 20 litraa polttoainetta joka toinen päivä.[8]
Öljykriisin seurauksena polttonesteiden hinnat nousivat Suomessa voimakkaasti. Tammikuussa 1974 raskaan polttoöljyn hinta nousi 2,8-kertaiseksi, kevyen polttoöljyn hinta 1,8-kertaiseksi, dieselöljyn hinta 1,4-kertaiseksi ja bensiinin hintakin neljänneksellä vain yhdessä yössä.[8] Eräät huoltoasemat ehtivät myydä varastonsa loppuun vanhoilla hinnoilla ennen hinnankorotusten voimaantuloa.[9]
Öljykriisin puhjettua arvioitiin Suomen öljytalouden olevan kohtalaisen hyvin turvattu, sillä noin kaksi kolmannesta Suomessa käytetystä raakaöljystä tuotiin Neuvostoliitosta pitkäaikaisten sopimusten puitteissa, öljyn hinnan nousu voitiin kompensoida lisäämällä vientiä itään, kotimaisten öljynjalostamojen kapasiteetti riitti täyttämään kysynnän ja arabiöljyn markkinaosuus Suomessa oli vähäinen. Suomen öljyntuonti Neuvostoliitosta pysyikin vuonna 1973 kokonaisuudessaan miltei edellisvuosien tasolla.[10] Toisaalta öljykriisi osoitti Suomen energiahuollon haavoittuvuuden, sillä öljyn osuus koko energiantuotannosta oli noussut 1960-luvun alun 20 prosentista yli 50 prosenttiin.[1]
Suomessa öljykriisi vaikutti eri tuotannonaloihin eri tavoin. Uusien autojen myynti laski, kun taas erilaisten energiaa säästävien laitteiden ja ratkaisujen kysyntä kasvoi. Kun öljykriisi osui voimistuneen inflaation ja heikentyneen suhdannekehityksen kauteen, odotettiin talouskasvun Suomessa jopa pysähtyvän. Suomen vientituotteiden kysyntä säilyi kuitenkin vahvana ja investointitoiminta jatkui vilkkaana, joten vuodesta 1974 ei energiakriisistä huolimatta tullut Suomessa matalasuhdannevuotta.[11] Öljykriisin vaikutukset alkoivat tuntua Suomen kansantaloudessa toden teolla vasta vuoden 1975 aikana, jolloin metsäteollisuuden vienti supistui kolmanneksella ja työttömyys lähti nousuun.[1]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 262. Helsinki: Otava, 1987.
- ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1975, s. 23. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01580-X.
- ↑ Mitä Missä Milloin 1975, s. 32.
- ↑ Mitä Missä Milloin 1975, s. 34.
- ↑ Mitä Missä Milloin 1975, s. 44.
- ↑ Mitä Missä Milloin 1975, s. 63.
- ↑ Hallituksen energialeikkaus alkaa: Valaistus ja asuntolämpö sekä autoilu säästöliekille. Uusi Suomi, 19.12.1973, s. 1.
- ↑ a b Öljyn hinta ankarin isku teollisuudelle. Uusi Suomi, 26.1.1974, s. 1.
- ↑ Mitä Missä Milloin 1975, s. 36.
- ↑ Mitä Missä Milloin 1975, s. 82.
- ↑ Mitä Missä Milloin 1975, s. 83.