William Wilson
William Wilson (13. marraskuuta 1844 Lontoo, Englanti – 1. kesäkuuta 1912 Glasgow, Skotlanti) oli skottilainen toimittaja ja uintivalmentaja. Wilson kehitti useita kilpauinnin tieteellisiä tekniikoita. Vuonna 1883 Wilson julkaisi The Swimming Instructor -kirjan (suom. Uinninohjaaja), joka on yksi ensimmäisistä uintia käsittelevistä teoksista. Teoksessaan Wilson määritteli modernit käsitteet vetojen tehokkuudesta, harjoittelusta, käännöksistä ja turvallisuudesta.
Saavutukset
muokkaa- kilpauinnin alun ja käännösten kuvaukset
- useiden vetotyyppien parantelu
- ensimmäisen hengenpelastusharjoituksen kehittäminen
- sekä maalla että vedessä tapahtuvien harjoitusmetodien kehittäminen
- sisätiloissa olevan uima-altaan suunnitteleminen
- ensimmäinen uinnin sanomalehtitoimittaja
Vesipallo
muokkaaVuonna 1877 Wilson kehitti säännöt uudelle joukkuelajille, vedessä pelattavalle pallopelille, jota hän kutsui ”vesijalkapalloksi”. Ensimmäinen peli pelattiin Dee-joen rantojen välissä Bon Accord -festivaaleilla Aberdeenissa, Skotlannissa. Rannoille asetettiin lippuja 2,5–3 metrin välein ja pelaajat käyttivät pallona pulua, intialaisesta kumista tehtyä pehmeää palloa. Ottelu oli koko pelialueen mittainen painiottelu, mutta se oli sen aikaisten katsojien suosiossa.
Vuonna 1885 Ison-Britannian Uimaliitto (Swimming Association of Great Britain) tunnusti nykyään vesipalloksi kutsutun lajin ja liitto laajensi Wilsonin ohjeistuksia. Nämä säännöt olivat perustana kansainvälisen uimaliiton, FINAn, säännöille, kun laji levisi Eurooppaan, Amerikkaan ja Australiaan.
Hengenpelastaminen
muokkaaVuonna 1891 Wilson julkaisi lukuisia lehtiartikkeleita hengenpelastusharjoituksista ja hän palkitsi paikallisia uimakerhoja hengenpelastustekniikoiden kehittämisestä. Wilsonin tekniikat levisivät eräänlaisen käsikirjan mukana ja osoituksena Wilsonin saavutuksista hänet valittiin ensimmäiseksi Kuninkaallisen hengenpelastusliiton (Royal Lifesaving Society) puheenjohtajaksi (Life Governor).
