Wolfgang Capito
Wolfgang Fabricius Capito (oikealta nimeltään Wolfgang Köpfel; 1478 Hagenau, Elsass – 4. marraskuuta 1541 Strasbourg) oli saksalainen uskonpuhdistaja. Hän oli Strasbourgin uskonpuhdistuksen ensisijainen johtaja.[1][2]
| Wolfgang Capito | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1478 Hagenau, Elsass |
| Kuollut | 4. marraskuuta 1541 Strasbourg |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Ulrich Zasius ja Erasmus Rotterdamilainen |
| Oppilaat | Paul Fagius |
|
|
|
Elämä ja ura
muokkaaCapito syntyi vaatimattomista oloista. Hän opiskeli Ingolstadtin ja Freiburgin yliopistoissa lääkäriksi, mutta hän opiskeli myös oikeustiedettä ja paneutui niin innokkaasti teologiaan, että hän väitteli tohtoriksi myös tässä oppiaineessa. Hän liittyi benediktiiniläisiin, minkä jälkeen hän opetti jonkin aikaa Freiburgissa. Hän toimi kolmen vuoden ajan katolisena pappina Bruchsalissa, jossa hän tapasi tulevat reformaattorit Johannes Oecolampadiuksen ja Konrad Pellikanin, minkä jälkeen hänet kutsuttiin Baselin tuomiokirkkoon katedraalisaarnaajaksi (1515). Siellä hän tutustui Zwingliin ja alkoi kirjeenvaihtoon Lutherin kanssa. Hän myös luennoi Baselin yliopistossa ja tapasi Erasmuksen. Vuonna 1519 hän muutti Mainziin kaupungin arkkipiispan Albrektin pyynnöstä, ja tämä teki hänestä pian kanslerinsa. Hän vieraili kahdesti Lutherin luona Wittenbergissä. Vuoteen 1523 mennessä hän uskoi täysin uskonpuhdistuksen aatteeseen. Hän erosi Mainzin virastaan ja lähti Strasbourgiin. Vuodesta 1524 lähtien Capito oli yksi Strasbourgin reformaation johtajista. Hän osallistui näkyvästi 1500-luvun alkuvaiheen kirkollisiin tapahtumiin, oli läsnä Zürichin toisessa konferenssissa ja Marburgin konferenssissa ja laati yhdessä Martin Bucerin kanssa Confessio Tetrapolitana -uskontunnustuksen, jonka viisi eteläsaksalaista kaupunkia toimitti keisarille Augsburgin valtiopäivillä.[1][2]
Toisin kuin Bucer, Capito suvaitsi anabaptisteja ja muita Strasbourgin uskonpuhdistusta vaikeuttaneita toisinajattelijoita vuoteen 1534 asti. Bucerin tavoin Capito pyrki sovittamaan yhteen luterilaisia ja zwinglilaisia osapuolia sakramenttien suhteen, mikä herätti joissain hänen kumppaneissaan epäluuloa. Hänen läheisyytensä Martin Cellariuksen kanssa aiheutti epäilyksiä Capiton areiolaisuudesta. Hänen tärkeimmät teoksensa olivat: Institutionum Hebraicarum libri duo; Enarrationes in Habacuc et Hoseam Prophetas; Oecolampadiuksen elämä ja kertomus Bernin synodista (1532).[1][2]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Wolfgang Capito Encyclopædia Britannica. 1911. Viitattu 11.1.2024.
- ↑ a b c Wolfgang Capito Encyclopædia Britannica. 2024. Viitattu 11.1.2024.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wolfgang Capito Wikimedia Commonsissa