Wulfhere
Wulfhere (k. 675) oli Mercian kuningas 657–675. Hän nousi koko Humberjoen eteläpuoleisen Englannin kuninkaaksi alistaen Essexin, Lontoon, Surreyn ja Wessexin.[1]
Wulfhere oli kuningas Pendan nuorempi poika. Hänet kuljetettiin turvaan salaiseen piilopaikkaan, kun hänen isänsä oli saanut surmansa vuonna 654 Winwaedin taistelussa Northumbrian kuningasta Oswiuta vastaan. Mercialaiset kukistivat kuitenkin Oswiun vuonna 657, ja Wulfheresta tuli heidän kuninkaansa. Wulfhere levitti tarmokkaasti kiristinuskoa. Tässä häntä auttoi aluksi piispa Jaruman ja sen jälkeen pyhä Chad. Wulfhere taivutti Essexin ja Sussexin hyväksymään kristinuskon. Wulfhere perusti myös ainakin yhden luostarin. Wulfhere valloitti Lindseyn Northumbrialta 657 ja löi myös Wessexin. Sitten hän hyökkäsi Essexiin ja otti Lontoon ja sen sataman haltuunsa 660-luvulla. Wulfhere levitti kuningaskuntansa rajoja joka suuntaan ja loi perustan Mercian suuruuden ajalle. Wulfheren menestys alkoi kuitenkin hiipua sen jälkeen, kun hän oli tehnyt epäonnistuneen sotaretken Northumbriaan noin vuonna 674.[1]
Wulfherella oli kaksi lasta, poika Cenred (tai Coenred) ja tytär Pyhä Werburh (tai Wereburgh). Cenredistä tuli Mercian kuningas Aethelredin jälkeen vuonna 704. Werburhista puolestaan tuli Elyn abbedissa.[1][2]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Wulfhere King of Mercia Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 22.11.2019. (englanniksi)
- ↑ Kings of Mercia 626-877 Foundation for Medieval Genealogy. Viitattu 3.5.2020. (englanniksi)